IRC-Galleria

Olen suht kyllästynyt tyhjäntoimittajiin.

Hetkellisiä, mutta silti niin raivokkaita tuulenpuuskia mereltäpäin -
vain ja ainoastaan hetken mielijohteesta jätän kääntymättä vasemmalle
siitä ensimmäisestä risteyksestä -
jonka vuoksi kertaalleen
ajaudun tuuliajolle.

Muttei se minua enää hätkähdytäkkään.
Sillä tulen vielä takaisin joku kevät, räntäsateen saattelemana.

Lähden,
koska tiedän, että joku minuakin jossain odottaa.
Palaan,
koska tiedän, että joku minuakin jossain kaipaa.

Aamuauringossa kuljin päättymätöntä tietä -
se tie minua huijasi,
mukanaan piteli.

Kas, te siellä !
Toivottavasti päivät ovat olleet teille suotuisat.

Minun tuli kylmä kävellessäni eksyneenä pitkin kaupungin katuja.

Mieleni oli hukassa,
kaikista niistä ajatuksista !

Äänesi liikenteen hälinän keskellä sai kaiken muuttumaan -
minutkin yllättäen jälleen rauhoittumaan.

Hei
minuutti
minuutilta.

Joo, voi laaserjeesus (-- ja sydämiä)

Mie taidan muuttaa viimein sinne norjaan,
ruppeen kalastelijaksi, oisko ees helepompaa !
Norjasa ko ei ainakaa tarttis katella kenenkää semmottisten säälittävyyksien naamoja,'
kuten -- no okei, ei mainita nimeltä, tunnistanette ittennä muutoinki.
No, pitäs kai olla 'häpihäpijoijoi' (lainaus) ko mulle on suotu helpotusta jo nyt,
tavallaan,
ei sitä tartte sitä yhtä ainakaa hetkiin katella,
on se sen verran kauempana, mut haluan ihan mielelläni kauemmas ! Muutenki !
Ties mitä vielä ! Valehtelu viä tarttuu niiku joku rutto !>:D

(Mm, älä kysy -- tuuthan mukaan ?)

Olet itse itsellesi se oletettu vihollinen.

Ja he odottavat sitä hetkeä -
kun sinä viimein luovutat.
Mutta minä uskon sinuun
ja tiedän ettet pysty antamaan periksi,
se ei ole sinua,
ei sinun tapaistasi lainkaan.

Joten annathan sateen viimein puhdistaa
sen kaiken pois mielestäsi.

Käännythän vielä kun vaan voit
joku sinuakin siellä jossain odottaa.

Pudottauduin ohueen uneen
jossa sinut niillä poluilla näin.
Kaikki tuntui niin todelta,
hetken niin onnelliselta.

Joskus tulen ajatelleeksi ettei tämä aika ole minua varten.

Pitkältä tuntuva matka kulutti toistuvasti ainukaista kulkijaansa.

Kotiuduttiin Juha-Matin kanssa.
(Eikä olla ees käni :---D)
No kei, toi toinen on ihan wastedbustedkänitorkku.
(Itehän en - tietenkään)

Mmmmikä iltama !
Mieko meinasin kuolla yhesä välisä nauruunki >;
(Suatanansuatana, infrapunasuatana)

Nukkukaa hyviten.
(Joku nappaa öttiäisen mukkaansa ja menee nukkumaan, hm kei, yritän kumminki)
Ja koska ! Hyviin ajatuksiin ja kauniisiin sanoihin on hyvä lopettaa.

Kuljin tänään pitkin koivukujaa,
pitkin sitä tietä joka vei isovanhempien luo.
Ensi kertaa pitkiin aikoihin,
ei se pihapiiri ollut minulle enää tuttu,
ei ne puut jossa pienenä keinuttiin,
ei ne portaat jossa silloin joskus istuttiin.

Mutta siellä oven edustalla minua oli tuttu karvapallo vastassa.
Mouruten juorusi heti kuulumiset, hetken puskien jalkoja hypähti syliin.
Ei ollut viirusilmä minua unohtanut,
enkä minä totta vie tuota viekasta otusta.

Istuttiin sitten monta hetkeä portailla,
aurinko lämmitti mukavasti
ja kehräys kuului kiitoksena paijauksesta.

Haikein mielin viimein sitten tein lähtöä,
ja eräs vain kipitteli perässäni
kun kävelin takaisin autolle
ja se ei totta vie tehnyt oloani sen helpommaksi.

Hetkeksi kumarruin ja toinen hypähti syliin.
On se teistä kuinka typerää tahansa -
tiedän että ymmärrämme toisiamme,
sen kun näkee katseesta.
Lupasin, että kun seuraavan kerran tapaamme,
otan Dimitrin viimein mukaani.

Ei tämä tilanne ollut helppo kummallekkaan meistä.

Jokainen hetki.

Aamuyön rauhalliset tunnit,
jolloin huvitti kulkea keskiviivaa
hiljaisella valtatiellä.

Yö kun ei antanut kenellekkään mitään itsestään.

Minä en aikonut jäädä
ja sinä tiesit sen.
Tiesit kyllä etten voisi.

Pois pois näiltä periltä.
Jokin jatkuvasti vaivaa minua näissä paikoissa,
kaikissa näissä taloissa ja kaduissa.

Minun täytyy löytää paikka joka tuntuu omalle,
paikka joka tuntuu kodille.

Juma ! 11.56 ! :

---

D

Hyvin suurella todennäköisyydellä
nämä ajat eivät tuo ihmeempiä mukanaan
niin - ei kai tarvitsekaan

Mutta hyvin varmaksi tiedän sanoa,
että edelliseen enää
et saa minua palaamaan

Jäin haaveilemaan taas

Kuvittelin miltä tuntuu juosta avojaloin vihreällä nurmella
kun tuulenvire leikittelee hiuksilla -
tai miltä sade tuntuu kasvoilla

Se kaikki maistui kaipaukselta

Muistan miltä tuntui taapertaa avojaloin valkealla hangella
kun tuuli pyöritteli holtittomasti hiusia -
tai kun jäinen lumisade osui vasten kasvoja

Kylmyys tuntui ihanalta

Tiesin etukäteen että olisitte erimieltä kanssani
varsin hauskaa toki
mutta se ei minun kantaani muuta
On monia asioita jotka ovat lähellä sydäntäni
mutteivät teitä sen kummemmin liikuta

Joka tekee tästä kaikesta huomattavasti mielenkiintoisempaa

Hyvän ystävän seura -
kuuluu asioihin
joiden mielekkyyttä kaipaat aina

Eräs vilpoisa kevätaamu istuskellessani teemotin kera portailla
pystyin kuulemaan kaukaisen sellonsoiton

Ei tainnut tuuli tuoda viestiäni

Sänky oli avonaisen ikkunan edessä
tuuli liikutteli hennosti keveitä verhoja -
muistin kuinka sen huoneen seinästä piti tulla oranssi
muistan kuinka suunnittelimme sen kaiken

Minä muistin sen kaiken
Sen kaiken perusteella uskallankin väittää
että olit ihan oikeassa monessakin asiassa

Viimein kuitenkin jokin vei aikamme
mutta hymyilin
sillä nyt
huolimatta kaikesta
taivalsin uutta matkaa hyvillä mielin

Olivat ne ajatukset minulta kauan hukassa.

aurinko valollaan kaunistakoon meitä
se valaiskoon myös tieni
hyppiessäni surutta vuosien ylitse

viimeyönä
näin jo toistamiseen
tuhkaiset maat
ja sateisen taivaan

tunsin tienoot mutten tiennyt mihin suuntaan mennä

'

siellä salaisen kauniissa unessani
hänetkin jälleen tapasin

sitä kai alati salaa toivoinkin


'

olivat kai unohtaneet
etteivät pystyisi minua rikkomaan

minä en enää välittänyt typeristä sanoistasi
en tyhjistä lupauksistasi
en iänkaikkisista valheistasi
kerta toisensa jälkeen se ei enää liikuttanut minua

eikä se liikuttaisi sinuakaan
tiedän sen

Apatia on nimeni.
Muista kasvoni.