IRC-Galleria

Janika Kristiina. Mun ristimä nimet. Ihme ja kumma mä jopa pidän niistä. Sukunimen saa selville jos vaivautuu muhun hieman tutustumaan ja kysyy. Ja tänään on 15.11 elikkä Janikan päivä. Hyvää nimipäivää, minä. Sen muisti yllättävän moni. Jenna oli eka. Ja Saara, Kaisa, Taina ja äiti muisti. Varmaan iskäki. Petteriä sain hieman muistuttaa, mutta se nyt ei muista kaikkien perheenjäsentensäkään syntymäpäiviä. Kyllä se muisti toisaalta tosi hyvin, että kuinka kauan me ollaan oltu yhessä.

Spinningiä oli liikassa. Siinä tuli kyllä tosi nopeesti hiki. No lähdin sieltä sitten Erikan kanssa ajoissa, että ehittiin Hiekkaharjusta lähtevään junaan. Ehittiin juu ihan hyvin ja mitä mainioimmin sinebrychoffillekki. Se on siis valtion taidemuseo. Ihan hieno paikka, paljon muotokuvia. Muuta en oikeen ehtiny nähä ku tuli kiire raitiovaunuun ku opastus loppu. No myöhästyin minsan siitä. Puol juoksua asemalle sieltä. No myöhästyn minsan pari junasta. Seuraava lähti vasta neljänkymmen minsan päästä. No menin K-junalla Keravalle ja iskä haki sieltä ja vei Mankallalle. Myöhästyin kymmenisen minsaa pyhiksestä.

Äitiä sitten venailin kakskyt viis minsaa about, että se ois heittäny mut kotia ko sillä oli keskustelu Jeminan opettajan kanssa. No varttia yli seittemän soitin sille - lähin kävelemään kotiin siinä kakskyt vailla kaheksan. Äiti soitti kymmentä vaille, että missä oon. No olin jo Sparin kohalla niin kävelin siitä itekseni kotiin.

Ku se äiti sitten tuli niin se anto mulla kukan nimpparilahjaks. Ja toivotti hyvää syntymäpäivää ja: "Katotaan kauan onnistut pitämään tän hengissä". Oikein kauniin Saint Paulian sain. Se on kauniin purppuran värinen. Siis ne kukat on.


Kuljen tietä sateenmustaa
Mielessäin vain kuva susta
Kun soitto korvissani naurus soi
Vaikka nään sut kanssa toisen
Mielestäin mä saa sua pois en
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi

Ei mitenkään ihmeellinen koulupäivä, mitä nyt alko satamaan siinä enkun tunnin loppu puolella. Sen jälkeen ei hirveesti hyvin menny mikään. Nopeasti kävelin, että ehtisin 02 junaan Hiekkaharjusta Keravalle - no semmosta junaa ei ollu. Jouduin siellä asemalla venaamaan kymmenisen minaa. Ja sitten Keravalla saman verran, ennen ku pääsin R:ään. Kiertelin Prismassa jonki aikaa, kunnes menin sitten kirjastoon lukemaan. Ja sieltä kiltisti - AJOISSA - kirkolle, missä oli pyhisohjaajien palaveri. Ehin kyllä kastua silläki matkalla jo ihan kivasti, vaikka se on ehkä vaan kilsa, jos sitäkään. Se sade vaan koveni.

Ei siellä palaverissa hirveesti ollu, mitä nyt lupauduin perhepäivään ja sitten pitämään lauantaipesää haariksella kerran kuussa. En mä varmaan muuhun lupautunu - enhän... En varmaan... En muistaakseni.

Sieltä sitten kotia... Vielä märempi. Kaikki ihan märkänä. Takki, kaulahuivi, hiukset, reppu, naama, lasit jne... (kts uus kuva)

Petteri luki tätä - eilen muistaakseni. Se jopa tajus mun pointin sitten, siitä huolestumisesta. Ihmetteli miks en ollu sanonu sille ku se meille tuli, että se oli niin tärkeetä mulle. Ei vaan käyny mielessä, että se sitten sen ymmärtäis, ku ei tekstareissakaan ymmärtäny, vaikka oikeen kunnolla yritin. Ja sitten se piti mun tekstista, että ihmisten pitäis sanoa "itsestäänselvyyksiä" toisilleen...

Miksköhän unissa aina nipistellään? Eikö unessa voi vai olla kipua. Mutta jos ei oo kipua niin eihän sillon vois olla nautintoakaan. Eli miks ei vois vaikka pyytää toista suutelemaan itteään (siis huomioon ottaen, että on ... läheisissä väleissä sen toisen kaa). Miks aina nipistää? Ihmiset uneksii nautinnosta, mutta kipu on kyllä aikas vieras unissa. Pelkoa, joka voi olla melkein kuin kipua kyllä taitaa olla. Kipu. Se on niin liikkuvainen käsite. Yleensä se on sitä, että sattuu jonnekkin, esim kun on tullut lyödyksy, mutta kipuahan on myös se, että sieluun sattuu. Ja se on ainakin minun mielestäni pahempaa kipua. Ja siitä ei pääse kokonaan ikinä eroon. Mustelmat ja arvet paranee. Sielussa olevat haavat ei parane kunnolla - varmaan koskaan.


Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini

En oo kakkua syöny, ko en oo mikään suuri täytekakun ystävä (kelliksen numeroa jaossa...). Mut tuli kyllä käytyä Kauneus ja Terveys - messuilla. Ei mitenkään ihmeelliset. Kirjamessut on ollu aivan varmasti tähän mennessä parhaat. Skiexposta sai ehkä eniten karkkia, mutta muuta sieltä ei sitten saanukkaan - tai no pullaa kans.

Heräsin siinä ekan kerran kymmenen maissa ku Petteri tekstas. Tai no en kunnolla heränny, mutta unessa sain sätkyn ku hirvee piipitys alko. Kuulosti aivan kamalalta!!! Korviin ihan sattu. Ne on varmaan aikas herkät nukkumisen jälkeen. Oon huomannu sen ennenki ko aamusin musaa kuuntelen. Mut "lopullisesti" heräsin varttia vaille ykstoista ku Jessika tahto lahjansa, joka oli mun huoneessa. Ja annoin sitten siinä samalla omaniki.

Ku ajettiin messuille niin radiosta tuli Mitä silmät ei nää. Ihana biisi ja se sai mut ajattelemaan: "Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää". Toi on muuten ihan totta. Aattelin sitä siinä. Kaikilla on jotain mitä niiden silmät ei nää, mutta ne tietää sen sydämmessään - huono selitys taasen vaihteeks. Mullaki on. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on jotain mitä kukaan ei tiedä ja ei saakkaan tietää. On vaan asioita, jotka loukkais niin monia ihmisiä eri tavalla - ja ku ne kuitenki saattaa olla ohimeneviä - toivottavasti.

Lopetin eilen Petterille tekstari"lakon". Ei se tajunnu mun pointtia kokonaan, mutta en vaan jaksanu enää - ei se sitä olis siltikään ymmärtäny, vaikka oisin koko seuraavan viikon ollu ihan hiljaa. Se on sentääs mies.


Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
totuutta etsii kestävää
Ehkä tänään, ehkä tänään
tähän kaikkeen vaivaan
Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
Ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan

PS. 4 ja puol kuukautta Petterin kaa yhessä :) Ihan hyvin jo... Mun pisin suhde - mun ainut suhde :D.

Jaoin Annankulmaan lehdet Jessikan puolesta. Sataa tihuttaa vettä ja mie siellä toppatakissa ja sadetakki siinä päällä. Tuli ehkä hieman hiostava olo siinä.

Vein Jessikan Jamppaan... Tai no se kyysäs mut sinne ja mä sitten ajoin sen skootterin kotia. Ihan hyvin meni, mitä nyt se oli hieman erilainen ku mun. Valot ainaki oli aikas surkeat. Ja takki oli ihan kurassa sen jälkeen. Taka lokari varmaan jotenki huono, ko se roiski - PAHASTI.

Siinä ko jaoin lehtiä niin kuuntelin Sonataa ja Apista. No sieltä tuli sitten Sonatan Ruins of my life. Ja siinä sitten aloin miettimään ihmisen katoavaisuutta. Me elellään täällä semmoset keskimäärin 70 vuotta, josta me ei muisteta puoliakaan. Vain jotain sieltä täältä. Ja se tuska / suru mitä me aiheutetaan lähimmäisillemme ku me kuollaan niin unohtuu joskus. Viimeistään sillon ku se lähimmäinen kuolee. Ainut missä me jäädään elämään on hautakivi. Ja siitäki se nimi kuluu ajan myötä pois. Eli me unohdutaan kaikilta. Kirkon kirjoissa on kaikki mainittuina, mutta ne varmaan pölyttyy jossain vanhassa varastossa, missä kukaan ei niitä muista. Onkohan meiän täällä ololla sit joku tarkotuski? Toisaalta me jäädään elämään lapsissamme ja sitten lapsenlapsissamme, jos niitä sitten saadaan, mutta siitä seuraavat ei sitten enää meitä muista. Olen nyt hieman epäselvä, mutta miulla alko jonkinmoinen kriisi, että mitä mie täällä oikeen teen. Onko sitä jotain järkeä elää, jos ei kukaan kuitenkaan muista sitten ku kuolee.


No-one remembers my face nor my name
In a dream, I´d stay here forever
Headstone on my grave, words carved in vain
All these wounds only heal when I´m home

Olen heränny jo puol yheksän. Julmaa! Tai no varttia yli kaheksan, mutta puolen aikaan alko jotain liikettä näkymään. Ja joskus kahtakymmentä vaille saatto jo näkyä varvas peiton alta - hetken aikaa. Mut olin kuitenki ajoissa naapurilla.

Eilinen oli ihan kiva päivä. Sain vihdoin korvanapit soittimeeni ja kävin jopa nuorten illassa. Mitä nyt olin alun siellä oikeastaan yksin, mutta sitten oli tosi kivaa ku Reetta ja Heli tuli.

Näin kyllä ihan friikkiä unta. Kävelin Laurilantiellä, just menny Sparin ohi ja kävely oli semmosta ku olisin yrittäny kävellä kovassa aallokossa veden alla. Tosi hidasta. Jotenki sitten ilmestyin kotiin ja Tuomo teki vatsoja mun sängyllä. Olin vähäsen ihmeissäni ja ku heräsin niin olo oli: "mitä vittua?!". Muuta en siitä oikeen muista. Tai no oli siinä joku likka, ketä en tuntenu. Ihan outo...

Mut voisin lähteä Jumbossa käymään. Juna lähtis vasta 15.18, joten ei oikeestaan vielä mitään kiirettä, paitti että pitää meikata :s. Ja ulkona tulee vettä - ei kivaa. Eli ei ripsaria.



Violate the law of the wild, see her lose her temper
Drink the wine from her stream
Have a time, she's there for thee

You are still the number one
Wilderness, my soul
We may have or lose it all
Respect the wilderness, Respect the life
Save the nature for your unborn child

Kotiin. Syön. Meen suihkuun. Puen. Meikkaan. Jeminan kaa Musiikkiopistolle. Prismaan. Saiturinpörssiin. Kirjastolle. Kirjastosta ulos. Soitan Jeminalle. Kirjastoon sisään. Kirjastosta ulos. Lähen ettimään Jeminaa. Ajetaan liikenneympyrälle. Lidliä kohti. Kirkolle. Nuiskuun.

Ja no sitten sieltä pois ja niin edelleen. Pari tuntia tossa oli aikaa. Olin kyllä varmaan puol tuntia suihkussa. Ei ollu sen jälkeen hartiat kipeät - nyt on taas. TARVIIN PAREMMAN REPUN!!!! Ja sit mä tarviin hierojan? Vapaaehtosia?

Step aerobicia liikka tunnilla. Tuli hiki jne. Mut pahinta oli se, että siinä tuli paha olo. Olin syöny seittemältä aamupalan, liikkatunti on siinä 12-13... Jotain sinne päin. Ja vasta sen jälkeen ruokailu. Ei yhtään kiva. No ainaki oli hyvää ruokaa.

Puhuuko kukaan tätä lukeva ikinä itekseen? Mie puhun. Ihan ääneen välillä, mutta yleensä käyn vaan keskusteluja päässäni jonkun kanssa. Kaikkenlaisia mahdollisia ja mahdottomia keskusteluja. Ja jos oon menossa jonnekki, missä mun pitää puhua tai jotain, niin käyn sen tilanteen päässäni läpi. Mietin aina jotain oikein järkevää - ja sitten unohdan ne kun pitäisi sanoa jotain.

Ja toinenhan on tämmöinen suomalainen "totuus". Kaikki muut ajaa täysin päin persettä paitsi minä. Varsinki skootterilla ajaessa tulee kommentoitua hyvin värikkäällä kielellä muiden kuskien ajoa. Joskus ihan ääneenki - äitiki harrastaa sitä. Sukuvika siis.

Niin juu ja Jussi ei kyttää tätä. Se on kiltti pieni immeinen ja lukee tätä. (eli Jussi vaati ite korjausta tänne xD)

Soinu koko päivän mulla Sonata Arctica ja Misplaced. Pistin mp3-soittimen soittamaan vaan sitä. Ihanaa :).


I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...

Apuva... Ihmiset jopa lukee tätä. Karo ja Saara lukee ja Jussi kyttää. Nice nice. Toivottavasti kukaan teistä pikkusista, jotka olette tätä erehtyneet lukemaan, ei kuole tylsyyteen.

Äiti ja Jessika kävi eilen shoppaamassa ja toi mulle paidan. Ja sukat. Yleensä ne tuo sukat tai alushousut. En tiiä miks. Eikä nekään. Outoja. No se paita oli hieno - nytkin on päällä - sukkia ei oo vielä näkyny.

Haa! Sain jotain radikaalia lauantaiks, ku avasin kalenterin - meen vahtimaan naapurin lapsosia. Sen jälkeen päätin mennä shoppaamaan. Vois mennä Leppävaaraan - siihen uudistuneeseen Selloon. Se on kyllä mulle muutenki ihan uus, ku en oo siellä ennen käyny. Ehin jo eilen hyvin maalailla Tuomolle piruja seinille, että tuun sen kotiovelle koputtelemaan. Sen voisin toteuttaa vielä joku päivä - en kyllä ihan yllättäen. Mut pitää kattoa... Liikaa tekemistä viikonloppusin (lauantaisin).

Pysyy housut taasen jalassa ku tajusin, että miun toppahousuissa on musta vyö. En mie edes ollu muistanu, että mulla semmonen vyö onkaan. Hyvä että löysin se. Jeminalta lainattu lappapuuron värinen ku ei oikeen oo hyvä sinisten farkkujen sekä ruskean ja oranssin paidan kanssa.

Aamulla ehin jopa syödä aamupalan (kotona) - säästäkää saarnanne jollekulle muulle, mie joskus syön sen junassa! Pitäis varmaan alkaa aina nousemaan varttia vaille seittemän. Ja sit varmaan pitäis varmaan mennä nukkumaan siinä kymmenen ja yhentoista välillä. Varmaan kuitenki lähempänä kymmentä.

Mä alan harkittemaan, että en luekkaan pitkää fysiikkaa. Se on aikas tylsää. Varsinki tää ykköskurssi - muitahan en oo vielä käyny. Voisin varmaan käydä vielä kakkosen, jos menis hieman mielenkiintosemmaks ja sit vasta päätän jätänkö sen.

Sain vihdoin alotettua tänään Eddingsien uusimman - Unennäkijöiden 2. kirja, Salattu Mahti. Ihan hyvä, vaikka meenki vasta sivulla 50. Karisto kyllä julkasee parasta fantasiaa, Ajan Pyöriä Eddingsejä.

Terveystiedon tunnilla käsiteltiin sydänkohtauksia. Parin viikon jälkeen sydänkohtauksesta voi jo harrastaa seksiä - mielenkiintoista. Vaikka se kohottaa verenpainetta ja saa sydämen lyömään nopeammin, niin ihmisen ruumis kestää sen. Eli voidaanko toi tulkuta, että ihmisruumiilla on ainainen halu tyydyttää itsensä seksuaalisesti,vaikka ihminen itse sitä ei välttämättä tajuaisi. Ja että ihmisen ruumis oikeastaan aina kestääkin sen. Entäs kaikki ne jenkki leffat missä ne vanhat ukot (kaheksankymppiset) kuolee harrastaessaan seksiä nuorten vaimojensa (kakskymppisten) kanssa?? Hieman huono tapa ilmasta asia, mutta toivottavasti te kovaonniset lukijani ymmärsitte - selitystä voi pyytää - vastauksesta en kyllä mee takuuseen.

Miksi oi miksi ne on maalannu noihin uusvanhoihin junavaunuihin PINKIT ovet??? Mä EN pidä niistä - ällöt. Te pienet immeiset, jotka vieläkin luulette mua täyspinkiks / vaaleenpunaseks ihmiseks, niin tiedotus! Mie en oo. Mun takki on lappapuuron värinen ja niin on kaikki muutkin "vaaleenpunaset" vaatekappaleeni - joita pidän! On näissä uusvanhoissa vaunuissa kyllä se hyvä, että on pehmeät penkit.

Masentavaa ku pääsee koulusta niin on jo pimeätä. Varsinki keksiviikkosin ku pääsen vasta neljältä. Mutta on se jo hämärä kolmelta. 16.28 Tikkurila - hämärä. 16.40 Kerava - pimeä.

Saatiin tänään kamera korjauksesta. Voisin ottaa jotain uusia kuvia.


We have a common past, an ancient bond
The people once broke
We would only take what we need,
They would harvest our weak,

But they hunted us all,
We ended the last of them, thus far, ten lifetimes ago
In hopes of healing the sore, but the war still went on

N. 20 tyttöä juoksee ympäriinsä alueella, joka on 1/3 koko kentästä ja heittelee palloa toisilleen. Suoraan sanottuna aivan liikaa porukkaa sillä välillä. Pelattiin käsipalloa ja koko ryhmä mukaan vaan. Maalivahdilla oli niin iso alue, että ei sitä pelikenttää muuten ollut oikeastaan yhtään.

Jokaisessa liikuntaryhmässä on varmaan yksi semmoinen henkilö, joka on kaikessa mukana ja kaikessa liikunnassa hyvä. Vai olenko mie ihan väärässä? No ainaki kaikissa liikkaryhmissä missä mie oon ollu, niin on ollu tämmönen. No meiän ryhmässä se on Kati. Ihan mukavan tuntunen ihminen ja niin, mutta semmonen rasvattu pallosalama. Aivan uskomatonta kuinka se tänäänki poukkoili ympäri kenttää. Mä en välillä ees nähny missä se sillä hetkellä meni. Mä olin ihan varma, että se on toisessa päässä kenttää ku yritin palloa ottaa kiinni, mutta ei - hää nappas sen justiinsa siitä mun näpeistä.

Sitten liikkatunnin loputtua löntystelin pukkariin ku ei ollu mitään mahiksia ehtiä 15.27 junaan. No siitä löntystelin semmosta voitan-hitauden-maailman-mestaruuden-vielä-joku-kaunis-päivä-vauhtia. Tai no en ihan, mutta melkeen. Liikkakamppeet kaappiin - se aivan saletisti haisee aivan järkyttävälle huomenna ja niin kauan ku ne kengät on siellä - unohin ottaa sukat mukaan ja mulla oli sukkikset jalassa, jee. Ja eiku vaan hakemaan takkia naulakosta ja lampsimaan Hiekkaharjuun. Ajattelin ehtiä 15.32 junaan. No jos olisin puol juoksua menny niin oisin ehtiny. Mut en mie jaksanu, joten se meni. 42 junalla sitten. Yritin saada Karoa kanssani maailmaa parantamaan, mut ei se lähteny :(. Nähtiin kyllä nopeasti Kervon assalla. Hirveä himo hampurilaisiin iski ku koulusta lähin. Oisin niin tahtonu hampurilaista, mut en saanu ja kotonaki oli ruokana makkarasoppaa. Niin perussuomalaista sapuskaa, ettei mitään rajaa. Yritettiin / ään Jeminan kanssa, että saatais pitsaa huomenna. Saa nähä saadaanko. Epäilen. No en mie sitä enää niin paljon tahokkaan.

Nyt tahon tehä jotain "radikaalia", jotain mitä en oo ennen tehny tai sen tekemisestä on tosi tosi kauan. En kyllä tiiä vielä mitä teen, että niinkö siltä kannalta. Todennäköisesti päädyn vaan siivoomaan huoneeni ja ehkä Hesaan. Ateneumissa voisin käydä, mutta se ei kovin "radikaalia" oo. En taho sitä tehä tänä viikonloppuna. Petteri ehotti benji-hyppyä. Muuten varmaan - jos uskaltaisin - mutku oon alaikänen. Hankalaa.


Ultra Bra - Kuiskaus

Tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu
katsot aurinkoon sokaistumatta
pääsi lepää vasten tuulta
joka puhuu pienistä pojista
ja tytöistä maailman katolla
jonne kiipesit itsekin ilman lupaa

Oletko pelännyt liikaa pimeää
niitä hetkiä jolloin kirjoitit
nimesi jokaiseen ikkunaan
jos valo vielä sattuisi palamaan
kaikkina niinä aamuina
kun heräsit liian aikaisin hämärään

Mitä kertoisit aamukasteelle
joka aina kertyy lehdille
jotka laulavat varjojen takaa
saaden lapsesi hymyilemään
muistaisit elämäsi hetket
saaden tunteesi palaamaan

Koko päivä pujamassa :D. Ihanaa. Äiti meinas, että en oo saanu sitä vaihettua pois, mutta se on ihan toisin... Mä olen saanu jopa sen päälle xD.

*repeilee* Karo on tehny saunaremonttia :D. Hyvä niille vaan. Toivottavasti ei hajottanu mitään x). Hieman sama meininki, mutta ilman saunaa...

Apua olen oudolla päällä. Todella oudolla...

Petteri on meillä - taas vaihteeks *leveä virne*. Tuolla se kattoo alakerrassa telkkarista jotain Karate Kidiä. Mie eikä äiti jaksettu kattoa sitä niin sinne se jäi itekseen istuskelemaan. Ja Järvenpään seurakunta muistaa mua, että tänään on joku ihmeen tilkkutäkki konsertti telkussa. No vois sen varmaan kattoa, että näkisin mitä ne siellä sitten soitti. Tai no kuunnella. Voin pelata samalla :D.

Mesettäminen loppu nyt siihen. Ei jaksa enää. Voisin mennä istumaan Petterin kainaloon.

Karo oli menny halkasemaan hampaansa. Pitää toivottaa se tervetulleeks etuhampaat-poikki-yhdistykseen. Sillä on kylläkin vaan yks ja mulla molemmat, mut ei se mitään.


I see the landscape before me
So beautiful it makes me smile
Those whispering sounds in silence
Reaching for me, trying to warn me... once again

Niin kehittävää. Ku jostaki tulee paha olo niin kaikki muukin patoutunu paha olo pääsee valloilleen. Vaikka se mistä kaikki lähti oliski ehkä pieni asia. Mun mielestä huolehtiminen ei oo pieni asia. Ihan oikeesti!!! Petteri ei ota mua tosissaan. Mä sain semmosen käsityksen, että mun huolehtiminen oli ihan turhaa, että mitä siellä muka nyt vois tapahtua. Tosi turvallinen paikka. Mistä helvetistä mä voisin tietää, että mitä siellä voi tai ei voi tapahtua??? En mistään. Mä olen käyny Säkylässä KAKS kertaa ja ollu sillonki vaan pääasiassa sotkussa, niin että siinähän saaki hyvän kuvan, että mitä siellä voi tapahtua. Totaalisen paska fiilis.

Miks mua ei oikeen voida ottaa tosissaan? Tuomo varsinkaan ei ota mua tosissaan. Mä voin varmaan ihan vapaasti "haukkua" sitä täällä, koska ei se tätä kuitenkaan lue, koska ei usko, että mä pystyn syvälliseen pohdintaan ja sitähän päiväkirja oikeastaan on. Pohtimista. Elikkä ei siitä mitään vaaraa. Se saa mut todella usein tuntemaan mut tyhmäks. Juu se on mua parempi koulussa, mutta muutenki se saa :s. En tiiä miten, mutta varmaan sillä, että ei oikeen mieti mitä sanoo. Ihan niinkö tuli todella fiilis että oon tyhmä ku se oikeastaan suoraan sano, että yllätty siitä, että mä pystyin syvälliseen pohdintaan. Se on tärkee mulle, mut en oikeen tiiä että mitä mä sille oon. On alkanu tuntumaan siltä, että mä oon semmonen vittumainen pikku likka, jolla pitää puhua se kerran viikossa velvollisuuden tunnosta. Ei se siitä oo mitään sanonu, mutta semmonen fiilis todellakin on tullu. Ehkä se ei ole tarkotuksen mukaista, mutta mä en oikeen voi mitään sille, että miltä musta tuntuu. Oon yrittäny - ei toimi.

Ei jaksa - meen nukkumaan...



"Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye -
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me"