IRC-Galleria

Niinpä, se on totta. Nyt oon puoli toista viikkoa auttanut yhtä kaveria joka joutui aloittamaan nollilta. Ajanut joka päivä edestakaisin 41 kilsaa yhteen suuntaan ja saman verran takas plus toimittanut asioita kaupungilla hänelle. Ihmettelen sitä tosin että tämä ystävä pitää itsestään selvyytenä että olen joka päivä tulossa sinne. Viimeksi tänä aamuna se kuvitteli että tänään olen sinne tulossa. Sanoinkin että en ole tulossa kaupungille kun vasta perjantaina kun olen menossa töihin. Joka päivä se soittaa heti aamutuimassa ja tää puhelimen soitanta jatkuu sit ihan tonne 22:30 asti illalla. Tänä aamuna ajattelin että jospa sais nukkua ,mutta väärässä olin. Jo puoli 9 alkaa puhelin soida ja nyt se sit on soittanut tunnin sisällä kaksi kertaa jo. Ei mitään "Anteeksi,herätinkö?" Jos oon puhelimessa ja se yrittää soittaa niin saa melkein syytteen siitä että ei ole heti ulottuvilla. Tuntuu että kohta luhistuu itsekin. Kotona ei ole kerennyt tehä yhtään mitään, eikä oo voimiakaan kohta tehä mitään. Se jopa suuttu siitä että olin mesessä kun hän soitti toissa iltana: " No,mie soitan puolen tunnin päästä uudestaan, koska mie tarvitsen koko huomion kun puhun". Ehkä olen liian kiltti. Pitää ruveta vähän antaa sen tietää että kyllä se voi soittaa ja kertoa huolensa,mutta onko pakko soittaa 50 kertaa päivässä ihan pikkuasioistakin. Huolehtis nyt vaan omasta elämästään ja lapsestaan. Aikuinen ihminen tajuaa (ainakin luulisin) että toisia ei voi koko ajan odottaa auttavan joka asiassa, vaan jotain pitää itsekin osata hoitaa.
Kyllä ystävienkin auttaminen käy työstä jos sen päästää tällaseksi.