IRC-Galleria

On joo.. jotenkin taas sekava olo.. toisaalta päivä menny hyvin, ja fiilis ollu onnellinen ja levoton.

Iski vaan kauhee ikävä alppua kohtaan. MIten joku pieni otus voi olla elämässä niin iso persoona, että sitä vaan vuodesta toiseen tule niin ikävä, että kyyneleet vaan virtaa, ja virtaa :( KUn sais ottaa alpun syliin ja silittää, mä en muuta toivois, enempää en en toivo.
Mä muistan vieläkin, kun alpun keho ei enään liikkunut, se väsähti mun käsille, ja nukkui pois. Siinä mä sitten kantelin alppua loppupäivän sylissä ja itkin. Itse hautaamisesta mulla ei ole muistikuvia, ainakaan nyt ei tuu mitään mieleen.

Se oli sellanen pieni pallero, ku synty, pieni pienempi ku tennispallo. Ilman elpun kuolemaa tuskin oisit mulle jääny. Kai mä vaan halusin sitä omaa tuskaa ja syyllisyyttä lievittää. Halusin kai yrittää pyyttää anskulta anteeksi elpun kuolemaa.
En kadu alpun jättämistä, koska siitä tuli "elämää suurempi" merkitys kun marsun mittakaavassa ajattelee.

Sain tomilta viestin, niin vähän meni fiilis paremmaks...

Vois laittaa tiktakin soimaan täysille, ja juosta kämppää ympäri ja laulaa! :D

kevättä rinnassa hmm..


Löysin tälläisen kopioidun tekstin yhdestä vanhasta päiväkirjamerkinnästäni

" Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästän
voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata sydämesi ja nähdä sen minkä hän jätti jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä koska et enää näe häntä tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää menneessä tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi: hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää."

Musta tää teksti on aivan ihana, se kertoo siitä, että elämä jatkuu ja pitää vaalia niitä ihania muistoja :)

Toivotaan että Ronillakin on hyvä olla siellä taivaassa, tulee tässä muistellessa kaikki poisnukkuneet ihmisetkin mieleen. NYt täytyy lopettaa tää muisteleminen, tai itku ei lopu koskaan. Ihan väsy tulee, nyt tarre hakee hihnasta, ja mehtäs pikkulenkki ja nukkumaan. ehkä olis viisasta.
Tämä yksin olo ja levoton iltapäivä on saanu mun pään ihan sekasin. Ja kun pikästä aikaa eksyin tänne irc-galleriaan päivittään päiväkrijaa, niin tulipa taas avauduttua pahemman kerran, mutta minkäs sille itelleen mahtaa. ON tällänen itkupilli!
KUn tässä mietiskelee kaikkea, ja miettii miten nyt elämäå menee, niin ei voikai kun hymyillä. JOtain hyväähän tässä on tapahtunut. ;)

hyvää yötä rakkaat :)