Olet minulle elämäni rakkaus, jotain sellaista mitä en koskaan olisi voinut kuvitella tapahtuvan.
Olet pieni, suloinen, valon lähteeni, aarteeni, kakkapyllyni, känkkäränkkätyttöni, olet äitin ja äiti on siitä tosi onnellinen.
Vaikeuksin kautta voittoon sun elämä lähti kulkemaan, huoli oli kova alusta asti, eikai se huoli koskaan lähde, niinkauan kun tässä eletään tätä meidän elämää. Mutta viime tiistai kun lääkärisi soitti minulle ja kertoi että olet TERVE, eikä sinulla ole mitään kromosomihäiriöitä, jota epäiltiin, jonka vuoksi sinulle tehtiin iso liuta tutkimuksia, olen nyt maailman onnellisin äiti, kun tiedän että olet terve.
Eihän sitä tulevaaa koskaan tiedä, mutta nyt tässä ja nyt, eletään tätä hetkeä, ja ihanaa kun ei tarvi enään nähdä painajaisia, että mitä jos sinulla on jotain vakavaa sairautta...
En taida vielä tietää miltä se äitinä oleminen tuntuu, tai en ainakaan osaa vastata, niinkun sannakin kysyi.. Mutta sen tiedän jo äitinä olosta, että huoli omasta lapsesta voi olla valtavan suuri, jotain käsin koskemattoman tunteen päässä, jotain mitä ei pysty käsittämään, miksi miksi ja miksi.
Sinun syntymällä, ja heti teholle joutumisella oli varmasti jokin tarkoitus, tarkoitus sinun elämäsi takia. Mutta nyt ollaan kotona, saadaan nauttia niistä yhteisistä päivistä, ja saan puhistaa siun pyllyä päivästä toiseen, kuunnella sun kiukkua, pieni känkkäränkkätyttöni. Olet kaiken sen arvoinen.
Äiti rakastaa sinua, Manta pikkutyttöni
-äiti