IRC-Galleria

Ikuiselle ystävälleni, Pultille

Muistan hyvin ensimmäisen päiväsi, olit matkalla suuren tehtävään.

Sinä, sinun isot silmäsi,
katsoit niillä aina sisimpääni.
kerroit silmilläsi, että ”minä olen tässä sinun vierelläsi
aina, ikuisesti vierelläsi.”


Me istuttiin järvenrannalla monet kerrat,
minulla oli vain sinut ystäväni.

Paikalla oli usein muitakin nuoria,
heillä oli vertaisiaan kavereita,
mutta minulla oli vain sinut.

Kerroit mitä on välittää, välittää toisesta.
Kerroit mitä on rakastaa, rakastaa toista.

Olit ainut joka piti minusta kiinni,
olit ainut joka halusi olla kanssani.
Olit ainut joka kuunteli minua.

Kuuntelit, kun itkin mummuni, tätini, setäni poismentyä, olit tukenani kun sairastuin, olit mielessäni sairaalassa ollessani, kun en voinut halata sinua. Esittelin siellä kaikille niitä kymmeniä kuviani sinusta, että tässä on paras ystäväni.
Olit vierelläni ne vaikeat hetken kun oli isää ikävä.

Koskaan ei pelottanut kävellä, koska kävelit vierelläni iso, musta koira turvani

Sinun poismeno oli maailman tuskaisin kokemus, pää vierelläni, nukahdit vain pois..
Vuosia meni ymmärtää, mikä oli kaiken tän tarkoitus.
Poismenostasi on nyt aikaa 7 vuotta, vieläkin ikävä on suuri.

Mutta opetit sen jalon taidon: välittämisen.

Nyt järven ranta on hiljainen, kun kävelen sinne,
mieleni täyttyy niillä hetkillä, kun juostiin, istuttiin,
pidettiin toisista kii, ihan vaan oltiin.


Minä olin ylpeä sinusta silloinkin ja nyt vielä enemmän.
Kenelläkään toisella ei ollut yhtä hyvää ystävää, kuin sinä.

.

Nyt jälkeenpäin ajatellen, tuntuu että sinut tuotiin elämäni vaikeimpiin lapsuuden vuosiin, silti mietin että miksi sinut vietiin pois, tuliko luojalla laskuvirhe, kun ei se elämä helpottunutkaan, vaikka niin näyttikin…

Silti..
Sinä, sinun isot silmäsi,
katsoit niillä aina sisimpääni.
kerroit silmilläsi, että ”minä olen tässä sinun vierelläsi
aina, ikuisesti vierelläsi.”


Kiitos

--tuovi--