IRC-Galleria

Mietin tässä että mistä hitosta mua rangaistaan... Omistan kaksi kipeä koiraa. Mutta kaippa kaikella on tarkoituksensa, se että miksi elämä menee näin. Mutta nyt vaan kai enemmän tiedän että nyt nautitaan näistä meidän jokapäiväsistä hetkistä. Mie niin rakastan Tarrea ja Vassua!

Elämää jatkuu sitä vaan hoen kaikille, kaikille kenen kanssa olen puhunut asiasta, kai mä haluun siihen uskoa, vaikka en taida sitä oikein ajatellakkaa. Mutta kaippa se elämä on aina ennenkin jatkunu, ja vielä eletään.
Vassu kärsii vielä ajoittain niistä lihaskivuista, huomaan sen, ja tarpeen mukaan annan sille kipulääkettä. Ei siitäkään tullut enään tervettä sen viime jouluisen onnettomuuden jälkeen, mutta senkin kanssa ollaan opittu nyt elämään. Sitä vaan toivoi että kun Tarre tuli, toivoi että se edes sais elää normaalia, tervettä koiran elämää, mutta ei :(

Ette usko, mutta Tarre on tosi iloinen, ja elämän halua täynnä, se ei näytä kipuja, mutta kukapa niitä näyttäs. Tarre on mun rakas iloinen koira, joka pitää musta kiinni :) KUn koirat on äitillä ja markulla, tullaan äitin kanssa sinne. Kun äiti lähtee viemään tarre pissalle, niin monesti käy niin että Tarre ei pissalle lähde, jos mä en lähe mukaan, se pitää musta kiinni. Mie oon sille tosi tärkeä, minä lämmittää mun sydäntä niin paljon. Kun tietää ja huomaa, kuinka tärkeä mä olen sille, ja kun kaikkensa tekee ja yrittää sen vuoksi, tuntuu itestä silti että en tee tarpeeksi.

Mie jo viime vuonna ajattelin, että toivottavasti seuraava vuosi olisi onnellinen, kun kaikki marsut lähtivät taivaaseen, Peksu keväällä hengitystietulehdukseen, Alppu syksyllä ilman varoitusta halusi taivaaseen, ilmeisest sydän petti. Rusina ja Anksu jouluna...
Mutta kaippa kaikella on tarkotuksensa, Ja kaippa Tarren tarkoitus oli tulla mun elämään, että pidän siitä huolta.

Niin ja Tarrella on lievää kasvuhäiriötä, mistä mulla on kanssa paska olo, ruoka ollu ilmeisesti liian vahvaa, ja kaippa mussakin joku oma vika, en osannu olla liian tarkka, vaikka mielestäni olen oikein syöttän, ja hyvin maltillisesti on painokin noussut.

Vielä mä siitä ell reissustakin täällä kirjotan, en vaan ole saanu aikaseksi on ollu koko ajan kauhee meno muka kaikkeen, enkä mä varmaan ole jaksanutkaan. Nyt vaan kun olen kämpillä, sellainen rauhallinen hetki, mä jotenkin vain murruin ajattelemaan kaikkea, ja siitä mä purkaus..