IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

lego teki tappiota 11 vuotta, pahimmillaan kahden vuoden aikana puoli miljardia dollaria (dokumentti on varsin tuore, joten dollarin arvo on huomioitava suhteessa euroon tai puntaan). tein (teetin) omina(ni) laskelmia dokumentin perusteella, hunkaamani tiedon varassa ja sain tulokseksi esittää verrannon niin että lego teki puoli miljardiaa _dollaria tappiota seitsämän vuoden ajan joka vuosi. pidetään nyt tuota kadonnutta neljää vuotta jonain ja lukua joka niistä kumuloituu eli kertyy sellaisena että ne on tiivistettävä mainitsemaani seitsämään vuoteen. tämä a tuo on pelkkää kikkailua, millä kuitenkin pyritään asian esittämiseen niin että se on helpompi käsittää ja yksinkertaisempaa käsitellä, kun lukuja sanottaessa ihmisen mieli kuitenkin koittaa muuntaa niitä oman itsensä laskujärjestelmään (vrt. jalka ja tuuma ja kivi ja unssi ja kilo ja gramma ja tonni ja kala, hai ja valas jne. jne...

tehdäänpä pieni ja huono vertaus. aina - kun, lähes aina - kun puhutaan jostain energiamäärästä, jolla on sellainen merkitys, erityisesti kerralla vapautettuna niin että se pitää jotenkin havainnollistaa tavan ihmiselle, tavan ihmisen termein, puhutaan "Hiroshiman pommista" olikos sen oikia nimi joku small boy ja enola gay jne. jne.... ensin puhutaan niin ja niin monesta kymmenestä (esim.) tuhannesta tonnista(siinä on niinkus potenssi, eikä vain niinkus vaan siinä on) tnt:tä ja sen jälkeen sanotaan että vastaa xyz-määrää Hiroshimaan pudotettua ydinpommia... sanoo kauheasti ja tarkottaa; ei mitään. kuvia katsellessa voi juolahtaa mieleen että jälki on kerrassaan käsittämätöntä, jos ajatellaan että kun ei ole kiveä kiven päällä niin se on jälki jostain, ja kaikki se ei mitään; yhdellä räjähdyksellä, yksi hetki ihmisen ajassa, vaikka ketjureaktiosta on kysmys - kaatuu kilometritolkulla rakennuksia, jotka olivat rakennettuja bampusta ja sementistä... ei ajatella nyt sitä miten paljon inhimillistä tuskaa se sai aikaan tai paljonko ihmisiä muuttui pölyksi.

verrataan hävityksen voimaa jollain yhtä selittämättömällä tavalla käsittämättömään mullistukseen, jonka tarkkoja arvioita on tuhra edes kuvitella että minä muistaisin, saati osaisin faktoina esittää; sehän tässä on idea ja ajatus, mutta ajateltavissa niin että tuhon luvut ovat niin suunnattomia ja mittavia että niitä onkin turhaa edes yritää esittää käsitettävinä lukuina, vaan on kuviteltava ja verrannolistettava: joku jukatanin-niemimaalle pudonnut noin yhdeksän kilometriä korkea kappale kun se osuu maan pintaa (merenpinta lie) eli kappale on syöksynyt ehjänä, sanottakoon - koska minun on vaikea kuvitella, ja tuo mount everestiä korkeampi lohkare on vasta koskettanut planeettamme maan (maa on konkretia planeetta maa) pintaa; mitä voisi olla tulossa?

käsittämättömiä määriä vapautuvaa energiaa, joka aiheutuu kitkasta, ja se pitäisi havainnolistaa... no vapautuva energian määrähän ei tietenkään ole käsittämätöntä. ilmakehän koostumus ja siltä ajalta olevan maakerrostuman perusteella on laskettavissa kaikenlaisia arvoja kunnes tullaan esittäneeksi, mielestäni kerrankin jollain tapaa järkevästi, joskaan en silti muista tarkkoja lukuja, tai lukuja lainkaan. sillä minule, maallikkona, on kovin samantekevää ajatella tuhansia tai kymeniä tai peräti satoja tuhansia, jos vertauksena esitetään vapautuneeksi energia määräksi kaiken maapallolla varastoituna olevan aseelliseen muotoon valjastetun ydinernergian vapautuminen niin että sitä varastoitua määrää vastaava energia määrä vapautuisi joka sekunti (maan sekunti) USEIDEN tuhansien tai kymmenien tuhansien ellei satojentuhansien vuosien ajan, jatkuvasti ja kaiken aikaa. tuossa vertauksessa on jo melko yhdentekevää jos erehdyn siltäkin osin että kysmyksessä ei ole varastoituna kaikki ne ydinaseet vai pelkästään se hirveä määrä, joka on vain kaksi prosenttia pontetniaalienergiasta, joka vapautui Hirsohiman kaupungin yllä... minusta tuollaisen hävityksen määrä on jotain mittaamatonta vaikka se olisi kuitenkin laskennallisesti mahdollista, kuten uskon että se on koska luotan matematiikkaan kovin paljon. kun luotan niin voin samalla myös sanoa että uskon matematiikalla osoitetun eniten asioita todeksi niin jos on uskottava johonkin, mikä ei ole itse, olkoon se matematiikka - fysikkahan on matematiikkaa myös...

selviä ajatuksia

nyt olen sillä tuulella että minun tekisi mieli vähän pähkäillä musta-aukkoa näin lamerin näkökulmasta... jos en aiemmin ole esittänyt jotain lähdettä siihen kuinka vuonna 2008 (vai oliko se 2010) löydettiin ja se tarkistettiin löydetyksi maailmankaikkeuden (universumista puhuvat, minä tahon ajatella kosmosta, edelleen), no kuitenkin kahden mustanaukon muodostama pari, joista toisen massa vastaa yli 10, mahdollisesti jopa 12 (joissan lähteissä 14) miljardia linnunradan massaa ja se toinen oli sitte vähä pienempi, leikitään että se on kahdeksan (siis miljardia linnunradan eli tän galaksin kaiken massan määrä, ei tän meidän auringon, eiks' je?)

noniin. tuossa on taas semmosia lukuja että noita kun minulle esittelee niin miähän voin vaan kuunnella ja toistaa, toisaalta ajattelen myös niin että alkaa olla melko yhdentekevää onko kyseessä miljarditolkulla minkä massa (ajatellaan linnunradan halkaisijaksi 1000 valovuotta eli tää on vähä alle keskikokonen galaksi, ja muodon (spiraali) perusteellal voidaan päätellä että kysmyksessä ei ole sellainen vanha jättiläinen - nykyuskomuksen, joka on tietoa vielä - jonka ytimestä käytettäisiin nimitystä kvasaari; kvasaareja ei ole löydetty vielä oikein nuoria... no ja mutta kuitenkin...

kuinka musta-aukko havainnollistetaan tietokoneanimaatiolla avaruusdokumenteissa on tavallaan jännää: ajatellaan että muistamme että mitä suurempi massakeskittymä on ja kun siitä tulee käyttää nimitystä singulariteetti on sen mitattava koko matkassa äärettömän pieni, kahdesta syystä: se on melko mahoton mitata nykytietämyksellä ja ilmeisempi on se että jos tällainen super-ultra-hyper-bub-sub-dub-miniscule-monstrous-invincible-invaluable-immerse musta-aukko ei ole dormantti ( eli lepotilassa sen tähden että sen siihen omaan kokoon nähden välittömässä läheisyydessä ei ole massaa eli ei myöskään kertymäkiekkoa niin se ei kasva, eli pienen) eli se on äärettömän pieni myös siksi että se kasvaa massalta ja pienenee kooltaan ja on siksi mittaamatoman pieni, myös)

avaruus dokumenteissa kuitenkin piirrellään vähän semmosta suttusta tähtitaivaan kuvaa, millä liukuu, jollain kesekikokoisella (sanotaan vaikka kotona olevan) monitorin tai television ruudulla noin wc-paperirulaan (se reikä) kokoinen musta ympyrä, jonka reunat näyttää pitävän jonkinlaisella kiertävällä muutaman millin uralla enemmän noita tähtiä tai galakseja kuin kuvalla yhteensä on.

no siinä on siis nyt kuvattuna se paljon puhuttu gravitaatio-linssi. matematiikan avulla kun sovelletaan sitä fysiikkaan niin päästään siihen että osa niistä kuvatuksista on sillä musta-aukon kertymäkiekolla osa on niitä valon rippeitä, jotka kulkevat kuvatun mustan aukon takaa ja taittuvat niin että ne näkyvät siinä sumpussa. se mitä emme näe on se ns. tapahtumahorisontti, josta mikään siis ei valokaan pääse karkuun.

nyt siinä, sanotaan, television ruudulla on se noin 5-10cm halkaisijalta oleva musta (lättänä) ympyrä ja sen reunoilla venyy viivoja, erivärisiä.

jos massa on keskittynyt yhteen pisteeseen (singulariteetti), joka on niin pieni että sitä ei voi edes mitata niin pannaan ruudule tomonen alue missä ei näy mitään?

mennääs vähän ajassa taaksepäin, kaikki jo tietää en siis kerro pitkästi. jos tuommoiseen nuppineulanpäätä pienempään tilaan kasautuu materiaa (ja valoa ja kaikkia muitkin hiukkasia, mitkä esim. kulkevat maapallon läpi niin että hujahtaa ja vain harvalla meistä_ - sanoisin, ja valitettavasti on anturit niin herkässä että se jää välillä tähän hyytelöön.... nonin noniin.. :P

eikös niin.. jos tuommoisella pisteellä on miljardeja kertaa se massa mikä kaikilla tähdillä ja planeetoilla ja sillä pölyllä mistä ei ole vielä tullut asteroideja, komeettoja tai koskaan tule edes aurinkoja... niin se piste, joka ei ole piste vaan singulariteetti, koska sillä ei ole varsinaista mittaa äärettömän pienuutensa vuoksi, ja kun se imee kaikken niin sen ympyrän, joka on tosiasiassa pallo (ehkä jotain vielä enemmän) tapahtumahorisontti voi hyvinkin olla vaikapa 2000 valovuotta, eli vain kaksinkertainen siihen nähden mikä linnunradan läpimitta on (huom. läpimitta, ei halkaisija viakka se näyttääkin spiraalita)...

ja sitte tehtiin se kuuluisa deep space survey eli kuvattiin ajatellun avaruuden tyhintä kohtaa (toiset lähteet sanoo 7 toiset 12 jotkut 14 vuorokautta) ja sieltä löyty semmoen kuva kuin olisi ollu sormenjälki eli muotoja piisasi.

nyt tässä pitäisi niinku elää sille nöyrästi ja nätisti. olla kiltti eikä saisi sanoa ja tehä tietokoneilla sitä mitä haluaa kun kuitenkin voi ja mielestään on sitä joukkoa joka määrittelee ketkä osaa

arafat-vaan

(oh... and how they are depicted: -- http://www.youtube.com/watch?v=cW7BvabYnn8 -- Cosmic Journeys: The Largest Black Holes in the Universe )

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.