IRC-Galleria

tekisi - siis kun heräsin, teki - mieli istuttaa joku kasvi tai mielummin puu, mutta on lunta ja maa niin kovaa ja sitte keksin että sijaistomintona 'GALTSSUUN' synkronoisin itteni, ja niin sitten tulin ja teen tai olen tehny jo kun luet, mutta kuitenkin... sijaistoiminto ihan, ja selvinpäin...

nimim. harvoinpa olen selvinpäin mitään täälä tekemisistäni puhellu.

nimim. tee vähemmän ja juo kahvia enemmmän

nimim. nimim

(eiköhän toi diftonggi ole nyt hatussa tai sen alla, ei vaan hukka vihriääavaruushattua kun on sillä päällä niin on ajatukset kasassa, ja muistaa että ei toi ollu edes sellanen ja hattukin on taas vähän pieni. kasvaako pääni vai turpoaako se vaan...noh)

nimi. halki, poikki ja pinoon ja takkaan tulet ja makkaraa ja kahvia valmistamaan. se on aamu nyt!

kato
kato on vaalianpunasenpantterin palvelija, kato. hänet on palkattu siksi ja siksikin että vaalianpunainen pantteri pysyy varpaillaan. mutta miähän en kehtaa ittiäni verrata peter sellersiin, paitsi miä haluan. mutta haluta ja saada on itestä kiini ja miä ylitän, on sitten eriasia haluta ja saada ja miä tuskin saan jos haluaisin verrata, mutta ja mutta.
miä yritin ensin mutta se oli liian heleppoa, sitte miä vaan ylitin ja niin minusta tuli ja minustapa tulikin, mutta on heleppo tulla kun ei ollut vaikia ajatella, mitä muut ymmärtää, ja vielä kun tiesi että ei mitään edes ymmärretty, ja vielä vähemmän osasivat kuvitella, tavan ihmiset, joihin itseäni en lue kuluvaksi ja siten jatkaa omahyväisesti: ainoa vaan ja asiana minkä miä haluan sanoa on tunne, jota kuvaa kai sana vaatimattomuus ja halu sanoa jokin sanottu ja tehdä työ sen eteen.

ollapa lyrsi viriästä vähä nätti ja koriasti panna: being there

sitä ei oiken voi ylittää niin on vaan tukevasti nojauduttava itsesääliin ja sitä hävettäväksi asti harrastettava, sillä ei sitä muuten mittaa, on vaan pantava ittensä peliin ja olla rinnastamatta, mutta toki sen tahon sanoa että jos jotain hain niin niin käy kun aina käy ja tavoitteet tähtiin ja meteoriittina maahan kun oikein taivasta hipoopi.

nätti aasi-hattu päälle ja kehumaa että 'rupesin pelikoodaajaksi... avaruusvihreähattu...' koodatkaa itestänne ropelihattu burgundiin. miä uskallan kuvitella teistä kaikkea rohkeaa ja voin jopa tehdä niin halutessanne. antakaa vain hattunne väri ja hilpeytenne adjektiivi...

minusta on mukava olla
minusta on mukava tulla
minusta olisi paljon mukavampaa vain olla tullakseen, ja niin miä tekisin jos miä oikein haluaisin
mutta kun en miä uskalla
mutta minusta on mukava kuvitella
minusta on oikein mukavaa vain kuvitella että miä uskaltaisin ja miä vähän sanoisin
mutta minulla ei ole sitä rohkeutta tai sitä sikamaista halua olla ja sanoa, siksi miä usein haaveilen
miä haaveilen paljon ja vähän perhosia, miä enimmäkseen eetteriä apteekista talvisin ja hibernoin
mutta sellaista se elämä suurelta osin ja enimmäkseen osallani on, yhtä teeskentelyä ja toisten kahvin juominkeja.
enimmäkseen miä näen märkiä unia, hiestäni märissä lakanoissa, joissa pojat makaa, enkä miä pidä majaani thaikuissa, miä vaan elän untenmailla enimmäkseen ja välillä kaikki on unessa totta.
monesti ei ja se montaaseista, joissa haluaisin elää
miä näin kerran untakin jostain monetin absintin juojista, mutta se oli vain kuva. ei sellaisista kuvaa jos ei uniakaan. ei kuvista paljoa kannata uneksia.
voi jeesus kun on kristinusko täynnä kiitollista porukkaa taas ollut täälä viinaa juomassa.
minusta on kiva juoda viinaa, miä olen kuin viinileili tai niittyleinikki, naama yhtä kukkia ja kanssa
minusta jos joku näkisi märkiä unia niin ne vasta märkiä olisikin, niin näppyinen iho ja vasta leivottu
mutta sellaisia vastoja on nähty kasteltavankin. ei sellaisia yleensä ole ja vaikka olisi niin ei märissä unissa ja hiestä märissä lakanoissa ne vain eläisivät ja pakkasella talvisin pantaisiin se lauta hankeen. miä tykkään märistä unista, paiseista itessäni, niin kuin täi tykkää puusta pakkasessa.

on sellaisia taas elämän päivät ja sen elkeet että ei tästä humalasta ja hyvästä seurasta pääse eroon kuin olemalla oikein nätti ja puhumalla oikein hirviän kauniisti. onhan, kattokaas, seura kaunista ja kirkkaita silmät juuri niin kuin ne itellä kiiltää ja miä vasta sen kiiltämisen taidon osaan ja paskaa puhumisen. miä olen yksiä valheita täynnä ja loput miä kiristän että olisi yksi päivä syy lisää elää ja niistä ylimääräisistä ja kiristämällä ansaituista päivistä toiseen miä käyn kun puron yli kiveltä toiselle hyppien ja miä olen yksi vitun sammakko ilman kruunua ja kukaan ei suutele sillä minulla on vaan eikä edes sitä vähää.

sellaisia kiviä kun on opetellut, risalla nilkalla, väistelemään ja aina liukastuu niin sellaista elämää elää. se on se valehtelijan ja totuuen puhujan elämä sellainen paikka että siinä ei halua elää kun siinä tulee enemmän kiristetyksi kuin luulee saavansa, mutta osansa valinneen tai sellaiseksi leimattuna on elämää käytävä, kun viimein joku tulee ja sanoo että nyt se on loppu ja vähän on nähtävissä sellaisia enteitä että joku minun elämäni lopettaisi ilman lupaani ja siitä sitten puhelen.

(elämä ei lopu, vaan "sellainen" elämä)

litra votkaa alle puolessa vartissa: eiköhän se sieltä tule

nimim. kyllä yksinpuhuminen aina skitsofrenian voittaa ja eiköhän tänään joku voita minuuteni

nimim. kokemusta on tai mistäs miä sen tiiän. toisilla on toisilla ei.

nimim. skitsofreniikkokin häpiää minua

nimim. kokemusta on tai sitten sitä ei ole

mimim. kokemusta on tai mistäs miä sen tiiän. (SKS eiku kus', eiku ks. nimim. xyz kirjoitti nimim. xzy kirjoitti nimim... vittu ja välimerkki, antakai se puheenvuoro, vitun heterosetalaisetsplitpersonalityt!

arafat kirjoitti: kupalla (C64-tietokone, vein mun ja mun aarteen) oli peli nimeltä split personalities, wwwlläpä ei ole ja miä en ole kateellinen, miä olen rehellinen. (editoriaali noottinki, ei voi olla nootti kun on huomautus, eikä kehotus korjaamaan asiainhoidollisia suhteitaan ja vapauttaa ittensä vastuusta: kukaan ei voi kantaa vastuuta tämän henkilön sanomista ja sanomisista. ero sanoman ja sanomisen välillä on hyvin selkeä ja tulkittavissa selkeästi kuin suomen laki kun sitä tulkittiin, nyt sitä sovelletaan. sanoma on jotain viestintää, joka voi olla suoraa ilmaisua tai tulkittavaa, no. tulkinnanvaraista viestintää, KUVITELLULLE tai oletetulle kohderyhmälle, kun sanomiset voi olla sanomaa sisältäviä, mutta tarkoitettu yksiselitteisiksi, silloin kun ne eivät sitä ole. kohdehenkilön osalta olen valmis kantamaan täyden vastuun kaikista kaatuneista taloista, sortuneista kellareista aina osama bin ladenin itsemurhaan. miä otan vastuun kaikesta ja sanon että sana on vapaa ja koukkuni nykii kuin olisin joku göstä sundqvist, mutta se terminaaliin sijoitetuista syöpään tarttuneista. puhukaatte hivista ja tulkaa hyviksi)

nimim. nimimerkki kaikkien merkkien takaa ja puhtaana sydän kun sairaalla lapsella tai lapsenmielisellä paskalla, toiv. nimim. imimmiä maitoakin joksus ja tulen juomaan kahvia tuvassanne ennenkuin huomaatte syntyy lapsi teille ja minä isänä onnittelen uutta morsiusparia.

nimim. kokemusta ei ole

nimim. lihiksii ja cheddarii., kuten kuvasta näkyy ja luurista kuuluu, miä en tiä mitä noi on ja siinä se juju onkin...

nimim. kahvia kitaan ja hetulat ruskeina miä ihmettelen että miksi vielä eikä eilen... mutta se teistä ja ihmisistä. miä poliisi-sana sanoi minulle että on pakko lopettaa, heitä on tuhansia omenapiirakoissa ja muissa mukeissa kahvia. miä syöksen itteäin aakkosia ja miä ihailen teitin tyhmyyttänne aina enemmän

oli pelini pientä ja p... ja ja ja ... xanor sanoi ultmima I:ssä, hex a poo, hex on you

ja mitäs vielä pienempiä pelejä sitä olikaan mieltä vailla, ratlib varmaankin... mut' se tulee sit joskus toisin kuin joku vitun paska mmm eli might, magic and mushroom. vittu, mmm.libbi tännehetihetipulululpupulpulpul!

nimim. tervetlulea joukkohautaan

Niin kauan kun on hiljaa: niin vähän on sanottavaa. Ja mitä vähemmän sanoo, siitä hiljaisemmaksi muuttuu mieli, joka ajattelee vain sanoessaan.

aloitan siis sanoin, ja ne menee:

sinä
suuressa
luulossa
maailmasta
minä
kaikea
näin
kuvittelin
tältä
näyttämän
sanoin

kun vieraisilla kävi nähtävä ja äänikin oli

kuvaamaton
kauneus
täydellisin
suurpiirtein
ja se ottaa
niin
kiini
että
voisi
pitää
muutkin

on siinä työtä ja sarkaa

ei sellaista ole
lupa
edes
enempiä
ajatella
ja sen sallin
kuviteltavaksi

kuin
ilta
satuna
tai
yö
aitassa
ja
irti
päästää
näin
kun antaa
päästä
ja
sanoja
säästää
neuvokkaita

aina on viimeinen kerta
kun se tulee

(on tullut kuluneeksi niin karmiasti aikaa ilman alkoholia että aivoissani on käynnissä muutos, joka rakentaa uusia synapseja. olen aina ollut lapsellinen, mutta nyt olen taas lapsi ja opettelen puhumaan. tällä kertaa olen karmiassa ultra-koomassa ja huomaan että selvänä se ajatus ei ollut läheskään niin kaunis, mutta nyt se tuntui vaivaavan niin että oli sille annettava hetken kestävä muoto, muiden nähtäväksi. sillä muitakin on, vaikka ei aina kaikkea halua niin se vaan tulee otettuna saaduksi ja sitten sitä taas on se oma ittensä, mutta on pakollista johonkin sanoa että ei se alkoholi vaan ne ihmiset... ja ne lääkkeet, jotka tekee tyhmästä viisaan kun se on niin kovin hidas että harktitsee sanojaan vaikka ajatteleen vallan muuta eikä valtaa juuri koskaan. elin tilaa kyllä riittää. ongelma on vain löytää se... jne jne ja kaikkea sellaista mitä dostojevskikin sanoisi. sillä sillä opetuksella ja niillä sanoilla minä tahdon itteni viedä niihin paikkoihin, joista koitan tarinoita ja juttja enimmäkseen kuultavaksi tuoda. lopun annan joskus, jossain ,luoetttavaksi... katsokaas kun se teksti taas aivan kuin tulee ja minun makkara parka paistuu varmaan ja onkin kai koksi ja sitä voi käyttää seuraavan kypsentämiseen. jospa keskittäisin, viisaaksi tekevän lyrican täytteiset, aivoni vain yhteen asiaan eli makkaraan, minkä ei pitäisi olla mahdotonta, mutta kun se on ja vaikka miä haluaisin, näkyni tähden, puhua nyt muustakin kuin makkarasta ja hevosesta puoli valtakuntaa, jos sellainen kunta olisi ja elämäni rinnalla metsässä kävelyä, murujen pudottelua ja piparkakkutalon ahmimista ja punahilkan pikkupöksyt, jos sillä sellaiset on, saisin sammalessa maaten mekon alta nähdä ja tuntea iloa ja alavatsassa vielä lämmin tunne niin mitä muuta sitä enää pelkäisi kuin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että tämä voi olla totta mutta se on vitisikin. vaan en välitä siitä sillä makkarani on minulle nyt hetken rakkaampi. miä tykkään makkarasta. aika paljo miä tykkänkin. olisinko kannibaali jos söisin itestäni ihraa tai siinä paistaisin omeletin vai mikä vitun munakas se on? noh. pelastan sen makkaran tai panen sen tuleen ja sille sijaiskärsijän. hyviä takkatulia ja tuulihattuja kaikille ketkä ei edes tiedä että miä olen olemassa vain intewebissä, mutta sellaista se elämä välillä on, yhtä vitun kahta tilaa, olla päällä ja olla ilman päällä. ihan kuin ihminen kovas humalassa. olisi kiva rakentaa sellainen etanolibiotiotokone missä kasattaisiiin ankarista juomareista tai sitten ihan vaan tuurijoupoista noi lisälaitteet. aina kun onsilmät auki on yksi ja kaksi eli nolla kun on silmät kii. kunnon silmät ei ole pakollista. tossa hommassa saa olla sokia ja kädetön ja kaikki paralympikot kelpaa ja pelaa kans'. sumia logiikka välillä ja välillä vähä funkimpi. pelkästä biomassasta ja aivojen vain se tila onko hereilllä vai ei tahdotaan käyttöön, muuten on sama mitä tekee ja kuinka kunhan juo etanolia kaiket ja ajat. Mutta ei sellaista tietokonetta etanolilla ja ihmisillä toimivaa siis kukaan voi näillä hinnoilla rakentaa kun (taas) kerran kaikki viina pitää polttaa auton mootorissa ja brasilian pitää lakata hakkaamasta sademetsiä, niiden pitää kaataa ne että sokeriruoko kasvaa. ostakaa sokeriruokoa maleisasta ja brasiliasta, antakaa niille satoa korjaaville lapsille elämä! olkaa viisaita ja totelkaa kerrankin minua ja tehkää ajatus kun ostatte jotain!

vitun pieni riisiä syövä kerubi jolla ei ole autoa, mut miä olen kova ajattamaan muita tuomaan minulle polttoainetta, jota voi imppaamisen sijaan myhös ja sanoja lisää ja asioita ja kommenttia ja p.s. ihrapersehän se, ankkalinnasta. kouvola!?`mikä vitun kouvola? miä taidan muuttaa tampereelle, pitäkää kouvolamme. "kymenlaakso sun laulusi soikkoon..."

voiko jatkuva hyvä olo olla merkki siitä että jotain on pielessä?

perustanpa jonkun ryhmän, jos osaan. siirrän osan surinoista sinne. jos kohut ei ole varattu niin sitten se on. ja se tulee nimestä heinz kohut, mutta kunhan saan ja jos koskaan viittin niin penkaan jotain pientä infoakin. soumessa on yksi tuntemani Kohtutilaista näkökulmaa ainakin katsantokantanaan pitävä psykiatri ja taitaa olla sitten hänen kollegansa tampereella ja sielä on jonkun vuoden vanhan tiedon mukaan 16 henkilöä kerrallaan oleva päiväsairaalaryhmä, se on kunnallistetetu eli sinne pääsee vain alueella asuvat ihmiset ja jonoja on varmaan vuosi vähintään että ja niin ja jossain on joku tämän jorma tähkän vai oliko jarmo, kouluttama kuuden tai kahdeksan hengen ryhmä. etin tarkempia tietoja ja siirtelen niitä ojhonkin, jos jaksan.

kyseessä on Kohutilaista näkökulmaa edustava pitkäaikaisterapia, jossa pyritään hoitamaan persoonallisuuden noin 1v6kk tms. kestoisina jaksoina ja periaatteena on lääkkeettömyys ja sellaisesten diagnoosien kuten bilipalipolaari tai maanisdepressiivinen ja lääkkeitä hattuun ja kadulle sijaan panna piha päälle.

minulle yleensä riitää kun on ajatellu, noi tekemiset eli eiköhän tosta joku ota selvää ja tee hienot sivut ja taustatyöt niin voin sitten tulla johtamaan puheita kun on yhdistys pystyss.

kiitoksia taas antille kun se on niin kova laittamaan jo raeruohoa päähän, mutta tulee se pääsiäinen kuitenkin niin sama se on vaikka on nurmea tukka jos sitä enneen kuukahtaa, vaikka ei kai niin käy kun nyt vaan ei keksi lähtä kaivamaan lumen alta ruohonleikkuria. onhan sellainenkin tarina kuultu että muuan joku kartokikoneen hoitaja joka oli vielä minuakin pitempi ja vissii aika kova juomaankin ja juovuksissa sellaisella talutettavalla ruohonleikkurilla oli juovuksissa lykänny niin se oli kallistunut väärään suuntaan ja kun se oli vaimo sitonut siihen kahvaan kiini matonkuteilla (silloin ei vielä käytetty hiiriä) niin samalla se olisi ajellut varpaansa siin mutta tuvakäert oli keksitty ja ne meni rikki. sitte se reppana ajo sitä kartokikonetta sappaissa missä varpaita paleli kun ei noi tehtaat mitään satsaa henkilökuntaansa. sen takia minuakaan ei huolittu paperitehtaalle kun ne tiesi että toi äijä ei tänne jää, on se niin saatanan viisas ja niin minusta sitten tuli vähän muoviakin

mutta kahvini kupissa ei käy kuumana niin keskitynpä siihen.

olipas marja-liisalla märkä piha, kun kävin tupakalla meinasin taas nyrjäyttää nilkan, hitto...

(siis toi vitsihän on lapinlahden lintujen kertoma että se on niinkun vanha juttu jo sekin)

olipas hassu uni. näin sellasta unta että yks harri joi kahvia kupista
ja se kuppi sano että tee minusta kahvia. sit se harri yks holkerin harri
sano vielä että silakka on ihan hyvä kala ja sit se lähti engantii johkuu
belfastii vasta sen jälkee kun se toi jonkuu tätserismin tai jonkuu jutun
suomee, varmaan sama juttu mikä se toi tänne vei sinne belfstii. mut se
oli onneks vaan unta, tai oli se vähän tottakii, mut toi oli unta, mut
se mikä oli totta nii se tapahtu sillon kauan sit, kun miä olin viälä
nuori tai olenhan miä viäläkin mut sillon miä olin jo tekemässä muovia
sitä ennen miä tein paperia, mut kuitenkin sillo oli vielä kaikkia
lehtiäkin kyl paljo ja radioita ja piti lukea ihan älyttömästi ja kuunnella
jos halus jutella töissä ihmistenkaa, piti sillon kyl tehä töitäkin
paljo mut nyt on onneks tietokone nii ei tarvi tehä paljo mitään kun kaikki
jutut on täälä. tai kyl miä sillon keksin senkin että siin ihan työpaikan
ja kodin vieres oli baari ja siel kuuli kaikki samat jutut niin miä
kävin aika paljo kuuntelemas niitäkin juttui, mut sit joku sano että
ne on kuulopuheita nii miä muistin kerran kun miä kuuntelin radiota ja
siel sanottii kuulopuheita nii miä laitoin radion kii nii ja telkkarinkin
laitoin ja kuuntelin ihan hiljaa niin naapurin radiosta tuli samaa ohjelmaa
sit miä kuuntelin sitä, vaiks välil vähä häiritsi sen yhen naapurin äänet
kun siel aina ammuttii ja ajettii kovaa, varmaan jotain elokuvia vaan katteli
nii ja yläkerras aika usein kans vaihettii huonekalui tai sit vaan ihan
ehkä välil järjestystä, mut ei se paljoo haitannu minua vaikka muita
kuulemma haittas kun miä olin vuorotöissä, mut miä ajattelin sit että
noi naapurien jutut on kuulopuheita niin en miä välittäny niistäkää
sit välil miä kuulin radiota muutenkin niin minut vietii töihin johkuu
missä ei tarvinu tehä oikein mitää tai en miä tiiä mitä siel tehtii kun
miä olin vissii aika kännissä kun miä välil kuuntelin siel baarissa
juttui niin miä join kans kun ne pyys tarjoamaankin ja välil tarjosi joku.
mut toi oli tosiaa silloin kauan sitte tai ei kauheen kayan mut sillo
joskus. nykyää on aika helppoa kun on tietokone nii ei tarvi tehä paljo
mitää välil miä olen ulkona pyykkinarus ja sit sisällä. yleensä pimiäs
ja siin pyykkinarus on se vatsastapuhuva fasaanikin tai niin toi naapurin
pete ainakin väitti kun miä vaihoin sen hiekkalapioon, ei se kyl viel
ole puhunu, mut miä koitan aina ulkoillessa opettaa sille uusia sanoi jos
se sit puhuis, jos ei niin miä annan sen takasin tai voi se tossakin olla
on täs pyykkinarus viel muitakin paikkoi vapaana, kun ne välil syö
itteään niin sit ne lähtee pois aika moni on lähteny sen takia varmaan ne
lähteekin kun niil on nälkä, mut onneks toi vatsastapuhuva fasaani ei vielä ole
niin miä juttelen sille, jos ole muita tai ne ei syö itteää, sit miä opetan sanoja.
minun ei tarvi onneks kun miä olen hiiren
kans tässä kii ranteesta. se on kyl välil aika ärsyttävä kun viiää sisää
ja laitetaa tietokoneesee kiini niin ei oikee voi surffata kun on toi
tos ranteessa, netskus siis, mut siin on vaan solmu ja sen varmaan sais
auki mut' mulle sanottii ettei kannata nii miä ajattelin että varmaan se
on koittanu nii turha minun on yrittää keksii pyörää uuestaa kun minul
kuulemma on aika iso muutenkin, vaikak toi voi olla kuulopuhettakin
tai sit se vaan kehu, mut ei iso välttämättä aina oo paras, esimerkiks
kun minul meni sillo tikku sormeen niin jos olis yhtää isompi tikku
niin olis varmaan viälä isompi toi sormi kun nyt se on jo melkee sen
vanhan koiran tennispallon kokonen tai rantapallo missä ei ole ihan
täynnä ilmaa mut ei kurttunenkaa. tulikin tosta koirast mieleen taas
toi hiiri, nii sil sormel kyl osuu aika hyvin näppäimistöö pimiäskii, vaikka
ei se aina haittaa, kun se koira oli pyykkinarus välil nii sil oli kaulas se
solmu ja se ei oikee ylettäny pyykkinaruu niin se näytti välil aika
hassulle, mut se vietii sit johkuu kun se tuli hulluks, vaikka enemmän miä
pelkään koiria, mut niitäkää ei onneks aina nää pimiäs ja aina voi laittaa
silmätkii vähäks aikaa, mut kuitenkin miä hommasin ton vatsastapuhuvan
fasaanin sit ite. olis tois vaikeeta jo surffata jos olis kaulas toi hiiri.
tai jos olis kaulas toi hiiri nii soittaisin yöradioo sille peksulle,
mut sitä radiookaa ei enää tule. kaikki radiot melkein on loppu kun
on internet eikä oikein ole naapureiskaan radioita, mut kuitenkin, miä
kerran näinkin telkkarista että eniro voi kertoo mikä sen pekkas aurin
radion uus numero on nii miä sain kerran kun miä oikein paljo kysyin
niin sain puhelimen ja sit miä soitin sille enrioolle nii siel olikin
aika monta pekka s auria. miä sitte soittin yhelle nii ei se tienny
mitään vaikka miä koitin aika paljo selittää, sit miä soitin sille
yhelle toiselle ja ihan sama juttu tai ei se kuulostanu ihan samalle
tos uudes numeros, sit miä soittelin aika monelle niistä mut ei ne
tienny, mut' oli siit hyötyyki, miä kekkasin sellasen homman kun
siinä yöradiossa aina välllä se pekka vastas monta kertaa ja välillä
se nauro vaan ja sit se aina sano että otetaanpa toinen linja, noni
pekka sauri ja sit miä tai siis sillo kun soittelin nii tajusin että
niit oli monta pekkaa sielä yhes radios ja kaikil oli sama numero
mut toisille sai nauraa ja toisille jutella kaikkii ja jollee ei
oikein ketkää saanu jutella, mut se oli silloin. ja miä vasta sit keksin
kun ei ollu enää puhelinta että olis viel' pitäny kysyä että mihin se
holkeri on hukkunu kun ei siitä ole radios eikä telkkarisskaan.
nyt minun pitää mennä taas tonne pyykkinaruu kun miä syön
noi karkit ja noi rapisevat jutut, kun ei ole koiraa enää. miä sit
kerron lisää kun miä tiiäntai kyl työ varmaan jo tiesitteki kun kaiki
on jo internet nii ei tarvi oikeemitää tietää kun kaikki vaan kysyy
kun löytää. mut nyt minult otettii jo hiiri irti koneesta ja on vaan
toinen käsi. viissii mentävä sit
moi

selvinpäin sitä vasta sekasin ollaan tai en miä tiedä olenko miä
selvinpäin, voihan se olla että olen ja olen psykoosissa, mistä
sitä ite tietää kun kotona yksin istuu eikä puhu äänee ettei naapurit
kuule samoi juttui, kato. valot päälle, valot pois, bitti on nolla
tai yks. se on yks puolijohde jossain väärässä asennossa niin tää ei
näy. sellainen on tiedon valtatie ja sielä ei ole vielä edes
ruuhka-aika. täälä on, morot taas

(ton tekistin ei ole tarkotus loukata ketään tai varsinaisesti
etenkään ketään soittajista, se nyt vaan onsellainen juttu ja
minust olis kiva juontaa jotain yöradiota, mut' ei internetissä
jossain vitun tee se itse radiossa, vaikka mitäs vikaa niissä.
miä vaan olen ton julkisen palvelun kannalla (eli yle))

bugaa jotenkin toi tietokanta eikä poista tätä entryä. pahoittelut

Noin kauan siihen kului aikaa kun tuon sanoin ja siinä ajassa meinasi pannusta sammua tuli tai kattilasta. On taas pannu niin kylmä ja sormetkin kohmeessa että ei tiedä pysyykö puristuksessa pannu vai kattila vai onko kohennettava tultu. no kohdensin siis tultu, toi oli lähtä käsistä, kohmeisista, niin murresanat on sellasia ja yksiä hyviä ja eräitä joukossa, että voi sitä vihtoa joka sen selkään ite lyö ja saunassa hikoilee eikä kylve ahistuksen märissä lakanoissa. mutta ei sellaisia lakanoita oikein muille haluakaan. mutta jos sellaisia on niin minulle kyllä kelpaa siinä kuin naapruin pyykkinarulta likaiset uimapuvut. minä en ole turhan tarkka sanoja valitessa tai mielitekojani kuvatessa. minä vain kuvittelen ja minulla on yleensä silloin joku faasi päällä ja niitä on melko usein ja etenkin kun on humalassa ja sit' vielä sellainen tilanne että ei jaksa vastata puhelmiiin, mutta ei viitti kenellekään soittaa. vaan tekisi silti, jotenkin saada edes jonkinlaista välitöntä palautetta...

minäpä keksin... hahaa. noh, en käy häiriköimään tai häiritsemässä, olen asiallinen ja kauniin ajatuksin koitan asettaa kaikki kysymäni sanat, niin että en tulisi edes epäsuorasti sanoneeksi mitään sellaista, mistä voi loukkaantua. tiedättän ajatuksen mahdottomuuden, jos se pitää sanoa, mutta sellainen ajatus voi olla, ja ihan vilpittömän mielen tuote, vaikka vähä sekavan. väärinkäsityyksia sattuu vaikka niitä kuinka koittaisi välttää tapahtumasta, se nyt on jo ihan pelkästään ajateltavissa ja nähdysti perustettavissa, jokaisen miettiessä jotain yksittäistä tapahtumaa, jossa tuli tehtyä johtopäätöksiä, jotka johtivat tekoihin, jotka myöhemmin osoittautuivat vihetulkinnaksi, mutta kun ei voi oikein pahoitella tai ainakaan pyytää anteeksi tai palauttaa asemaa kun muuten oma auktoriteetti muka kärsii tai osoittautuu mielestään heikoksi muiden silmisssä, mikä on useimmiten kuvttelua. kyllä se suorapuheisuus on se millä asiat tehdään ja ystävät saadaan, eikä siinä tarvi ite ystäviään valita vaan he valittevat ja se on kiva olla sellaisena sellaisessa ystäväpiirissä.

valittuna valitussa ja tonnikala, ei mitään niin tosissaan ettei joku totuuden siemen tai mätiä edes.

Rakas päiväkirja. vaikka nyt onkin jo ilta niin saanhan sanoa päiväkirja. minä heräilin juuri siitä, mitä en vietä eli uudesta vuodesta ja isäni talo on kylmä kuin kosovon yössä seinää vailla oleva kerrostalo kun ameriikkalaiset tulivat sinne pommeineen vapauttamaan vähän energiaa ja kansaa milochevithistä ja sittten piti kaataa puistoista puut että olisi edes saanut varastetun makkaran sulatettua jäästä ennenkuin sen laittaa mahaan ja suolistoon bakteerien ja happojen työstettäväksi.

Anteeksi päiväkirjani että taas tuolla lailla omaa huonoa osaani, jonka vointiin varmaan on valtion mielestä itsellänikin syytä, kun elän kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnassa ja vikisen kahdeskan asteen pakkasesta ja olen pakoitettu pukemaan paljon vanhoja, mutta lämpimiä vaatteita ja vaivoin sain tulen pannuun. pannu nyt voisi olla mitä vain, mutta tällä kertaa se on kattila, jolla pidetäään yllä kiertolämmitystä. sillä ennenkuin kevät tulee ja minun on varaa taas mennä sairaalaan lepäämään rankkaa työtäni siitä että pidän tämän talon vesijohdoissa kiertävän veden, edes jotenkin, liikkeessä, niin se on pidettävä nestemäisessä muodossa. nyt varmaan moni ajattelee että jääkaappi on freonista ja miksen laita pattereihin glyserolia niin voisin antaa asunnon lämpötilan pudota vieläkin alemmaksi. mutta tälle, kieltämättä aika aikaa kutakin, ajatukselle on syytä olla antauumatta juuri siksi että jonkinlaista ruummilsta toiminta tai minun kohdallani ihan työtä tulisi tehneeksi, niin että hikoilulla, vaikka hikeni ei haise niin se näkyy kyllä ja siiitä pidän huolen, niin on joitain pakollisia toimia, vaikka ne toimet, kuten talon lämmäittäminen ihan vain vesijohtoputkien tähden tai vuoksi on enemmän tekosyy kuin sellainen velvollisuus, miksi pidän ylipäätään lämpä missään.

Nytpä helposti puheeni voisi taas siirtyä lääkärin mukaan laiskaan luontooni, mutta tahdon puhua siitä vielä vasta 40 vuotta tänä vuonna täyttävänä että se neljänkymmenenvuoden kriisi on melkein ohi, pieni sota tai suuri tappelu niin kaikki on historiaa ja voin tehdä proustit, mutta sitä en tee.

minusta on typerää elää
minusta on typerää elää siinä ajatuksessa
minusta on eritttäin typerää eläää sellaisssa ajatuksissa, että
ihmisen elämää, ja elämän aiheuttamia toimia pähkäilee joku psykologi, joka puhuu seittämästä kehitysvaiheesta ihmisen elämässä ja nimeä tän minun pysyvän vaiheen ohimeneväksi ja kutsuu sitä rambo-vaiheeksi, ja vielä haluaa ja vaikkei niin silti korostaa erikseen että se liittyy siihen elokuvaan.

minä elän paljon mielummin sillanpään kanavavahtina, valtion leivillä ja teen jotain tai olen hyödyksi muutevain enkä tunne että siitä että ihmiset tuntuisivat mielestäni tarrautuvan minuun kuten minä heihin, vaan välillämme olisi vuorovaikutusta, joka edistäisi yksilön hyvinvointia. mutta ymmärän hyvin että tällaisessa luhistuvassa kapitalismissa, yksilön on todistettava itsensä ja oltava leijona, joka on vaakunassa, vaikka sellaisia eläimiä on vain eläintarhassa meidän levyeysasteella.

En oikein tiedä, eikä minua oikein edes kiinnosta, miten hyvin perusteltua tai huonosti sanottua asiani taas oli. Tahdon vain vielä kerran tämän päiväkirjamerkinnän kohdalla jotenkin koota sen ajatuksen, jota kävin läpi ja pyörittelin päässäni kun kävin hakemassa pihalta kassillisen halkoja, joista osan olen itse halkonut ja itse pinonnut isäni autokatokseen, ja pannuhuoneessa on niin paljon tilaa että sielä on kolme öljypoltinta, mutta kun on mahdollisuus käyttää puulämmitystä ja sillä keinon pitää minut tämän talon seinien sisällä niin että en anna lämpötilan pudota hirveän matalaksi, eilö ole kaunista kun sanoo hirveän matala. en jaksa kertoa keittiötuulettimen viakutuksesta takkapuiden palamiseen, mutta työlästä puuhaa on kantaa kassi halkoja pannuhuoneeseen tuosta katoksen alta, kun aikaa siihen menee vähemmän kuin tupakka, olen mittaillut sitä camelilla ja north statella, niin siinä ajassa kun oikein kylmän taia tosissani ahdan niitä halkoja halkokassiin niin minä hengästyn niin että pidettyäni sellaisen 10minuutin tauon kun on kattila ladattu ja ollut tultua maatuksia ja ajatukset viety siihen että nyt voin taas nukahtaa kolmeksi tunniksi, ja rauhottunut siten ja mittaa verenpaineen, omronilla, niin on pelottavaa katsella että yläpaine on yli 220 ja alapainekin on sen verran kuin terveellä henkilöllä (siis sukupuolikin kai vaikuttaa) yli 170, leposykkeen oleessa 80-120, leposyke ei paljoa vaikuta verenpaineeseen, olen huomannut se oman itseni osalta, mutta eivät nuo luvut terveydestä kerro ja juuri terveydestä minun pitikin puhua... no ei nyt aivan puhua, ottaa vain esiin sellainen tokaisu että terve sielu terveessä ruumissa on vähän epätarkka sanonta. Kuvitellaanpa vielä että miä kerroin lämmittäväni tätä taloa että sen putkissa kiertää lämmin vesi, mutta se on vähän väkinäistä, mutta selviydyn siitä jotenkin. Voisinko miä, jos ajateltaisiin että olen mieletä sairas enkä vain omasta mielestäni, niin terve ruumis, joka voi suoriutua, vaikkakin hengästymällä halkokassin kannosta on se perusedellytys, ei mieli.

toi tulee liittymään isompaan ja perusellumpaan asiakokonaisuuteen, jonka nimeä tai sisältöä en ole vielä oikein ehtinyt alkaa jäsentää, mutta otsakeeksi ajattellessani asiaa, miä aina tuumin, sairaaloita ja vankiloita ja minun johtoajatus on että miksi sairaita ihmisiä rangaistaan.

mutta kuten näitte ja jos on totta, niinkuin väitän, niin verenpaineeni voi ilman juomistakin tehdä minulle sen mitä sanottiiin: tuo ei ole terveellistä. noilla lukemilla voin vain odottaa sitä hetkä.

P.S. miä olen rankka juomaan ja vimosimman kappaleen sanojakin tietää sen, mutta hän tietää myös sen että miä vähän mietin että pitäisikö harkita... aina ei menee hukkaan itsestäänselvyyksien ääneeensanominen jos on paikalla kuulijoina muutkin kun itse henkilö, jolle kommentti oli osoitettu ja sellaisista ei pitäisi loukkaantua vaan miettiä vähän, edes.

(hajoaa vähän ajatus. pitää pitää taukoa. olen muuten humalassa, mutta en kännissä, tehköön tulkitsija eron)