IRC-Galleria

kaiken hääräämisen jälkeen... ylipitkiksi venyneitä vuolatuksia ja jäi pois just new text document[21] kun ei ole copypaste-korttia kun sujuu toi flood ilmankin, mutta tulokset on kyllä usein juuri jotain mikä vastaa saamattomuutta. saamattomuus- jopa

koko ruusun nimi ja kaiken sen sosialistissolidarisen-utopian, jonka perustuu harakkan-diplomi-ekonomi-lenita-airisto-katainen-veljekset-häkäpälöittä bkt-antia-sisämarkkinamekanismin varaan ja koko mekanismi on tiessään, kellon ajat ei enää täsmää ja huonosta vitsistä tuli sitäkin surkiampi. voivoi viittis alkaa omia sielunpaloja alkaa poistelemaan, mutta kun tämä on tuollaisenaan vielä juuri sen vastakohta, minkä piti olla anteeksipyyntöä pyytettömimmillään, siitä pitkäveteisyys ja asiain karrttelu, ja mikä torso. sinine meni se rauhan nobeli

aasinsillat, heikoimmatkin, ja se minkä olin sanonut siksi todelliseksi pahaksi, minkä piti olla hyvää, puun takaa.i jäänyt pois ja osa kenties ikuisesti hukassa. miten se aina. sitä ajattelee että huolellisuudesta olisi pitänyt antaa ehdot. se on varmaan arvosanoista ainoa jossa minulla ei ollut kerran kiitettävää (se tuskin oli kertaakaan edes kuutta suurempi, mikä vielä tavoittelemisenarvoisenpaa), toisaalta en usko että huolellisuus, ollesaan ääripään arvosana on mainittavasti edes korjattavissa, jos sellaista hölmöyttä enää on. epätasa-arvoa-edistävää sekoilua, stainerilaista vittuilua, suorastaan luokatonta

homma olis perustunut terveydenhuollon, palokunnan, poliisin ja rosvojen tasavertaiseelle tavoitettavuudelle vääntämällä bkt-hanat kaakkoon ja vakuuttamalla lapset niin että ikkunoita helisee joka hemmetin yö.

sillee minutkin oli vakuutettu, mutta minulle kerrotiin siitä vasta jälkeenpäin, ei silloin kun minun olis pitänyt käyttää sitä ja taata kaupungin työpaikat talous sekä asuinpaikan pk-yritysten tasanen työllisyysaste niin että ei oltaisi jossain sesonkiluonteisessa allikossa, kuten turismi tai paperikone. täällä maalla ja sitte vielä toi että työstä ei verotettu aikanaa tarpeeksi kun kokoomus oli hanoissa, ihmisten kannatti tehä kahta työtä, nyt on pakko tehä, paitsi jos on it-superhessu-ja-camelbootsimies...

no, siinä nyt meni sitten kuvitellulta ärrältä ikkunat rikki mun tietokoneen ollessa työkalu eikä verkonpainona jossain metrin jäällä kun piti kaljan sijaan olla keskellä yötä puljaamassa kalaa, joulunakin...

jos nyt toi ärrä-homma meinaa vituttaa niin ei pidä. ja minkään ei pitäisi, ainakaan siis ketään tuntemaani ihmistä, tai tutun tai kaverin tuntemaa tai siis noin, onko se lähipiiri, kun siis kaverille ei saa tulla paha mieli siitäkään että sen kaverilla, jota minä en tunne on paha mieli siksi kun miä sanoin jotain. pari ylilyöntiä sielä on vielä sitäkin selkeempiä, muta kun ne on sitä juuri siksi kun ne me tiedämme. ei voi mennä muokkaamaan niin vaan kun ne pituudet on niin rajalle vedettyä että pinnakaan ei taivu. tekis mieli sotkea nyt tähän just toi hitmanin, se peli, äijän artikkeli siitä mekanismista missä se puhuu jousista ja niiden jäykkyyksistä kun se mallintaa vaatteiden lepatusta tuulessa. ja käyttää jäykkyydeltään ääretöntä jousta, kun sen ei pitäisi, kai, olla matemaattisesti se malli mikä toimii...

vahinkoja on tapahtunut tässä kuussa muutenkin, nyt vaan tein ylilyöntejä siksi, että osottaisin että ne on taas toviksi pois kehistä vaan saa nyt sitte nähä. en sano että ei ole mitään väliä kun sillä on, mutta en miä voi lähtä noita poistelemaan, jo yksin siitä syystä että jos ne on joku ehtiny lukemaan niin saan siitä sormilleni että olen poistellut. kaikkia ei voi miellyttää, mutta kun kaikkia ei tarvis, ainakaan aina, myöskään suututtaa. eteenkään nyt, joulut ja uudetvuodet ja tollaset että lähtis kaikilla mukavasti rullaamaan.

kaipa noi terveiset nyt välittyy niille keitä tässä ajattelen kun en nyt ihan niin viisaana pidä, mutta teille tietämättmille niin sitä ei koskaan tiedä. voi olla hyvinkin arka asia. ja tiedän että on, ja nyt voi syntyä käsitys että miä ottaisin jotain kantaa tai olisin jotenkin perillä

ihmisen mieli muistaa asioita niin eri tavoin, vanhoja uusia, päiviä vuosia ja joskus ei tiedä mitä muistista löytyy kun vetää sarjatulella, käyttää kymmentä hiirtä ja yhtätoista näppäintä niin varmaan osuu jo vahingossakin. on niitä arkoja paikkoja itelläkin (ja se on huolena enemmän muille kun minulle, sehän tässä huolettaa vielä potenssimerkkinä vaikka olis miten sinistä ja salmarin muotosta...)...

noh. nyt taas lähtee ylitseuvotavasti sitten niin että kohta tämäkin on jo pilkkaa ja ivaa ja suolan sirottelu tai ammentamista varmaan jo. paan itteni ulos pakkasee, mutta en paljasjaloin. koko yön hypänny vieteriukkona, välillä kirjottanu seisten, jos ei melkein jo päälläseisten kun niin päättömästi ainakni

eli ulos pakkasee ilman tupakkaa, puita saan hakea että jotain hytyliiikuntaa (tekemistä siinä jäähyllä, miä kun en ole tottunu syleksimäänkään, tai olen oppinu sen tavan aika nuorena pois että ei syleksi ulkona alvariinsa ei kävellessä eikä etenkään seisokellessa, kuolaan vaan aika vuolaasti jos nään korkokenkiä tai bootsja stetsoneita, etenkin stetsonit, sellanen john wayne -tyyppi, mut vähä enemmän sellasta entisen itä-saksan feminiiniä puolta, mihissäkin, muuten saa olla naama vaikka kuin hevosella, kunhan se peittyy stetsonilla. mul on peruukkeja, jos ei mukana niin kotona ja on sen verran pitkää tukkaa vielä että jos siinä tupakalla, jossain raflan edessä tai meikkihuoneessa, niin otetaan sakset mukaan ja pannaa multa vähä höytyvää. kyllä miä tamman astun, tai lehmän, koiriin en kosk... niin siis tota noin. miten sen nyt ottaa.

no sanotaan ninku se on. koiria miä olen yleensä potkinu tai piessyt, ne pelkää minua ja miä aistin sen. jos ei ne vaiha kaistaa niin sitte ne itkee ja vaihtaa. oikein hyvin koulutettu ja kallis ja vaarallinen koira on vielä käsittelemättä, mutta se johtuu siitä että viranomaset ei ajattele rahaa vaan sitä kuinka vaikia se on kouluttaa ja sitä että se on perhenjäsen niin ne voisi käyttää sitä virka-asemaansa väärin jos miä esim. maalaisin sefferin vaaleanpunaseksi, jollain liuottimia kestävällä maalilla, piirtäisin vielä jonkun ei ydinaseita (vai onko se nykyään peace-merkki) tai hakaristin siihe tai kirjottasin että saabismi on sairautta.

no tein mitä tein, mutta selitykset on ankarat ja niitä riittää vaikka uhattaisiin uralilla tai pakottamaan ajamaan trakotoria kesällä ja vielä keskellä peltoa missä ei kertakaikkiaan voi käydä mitään ja miä voisin melkein luvata että se on katollaan alle 5s siitä kun olen saanu virrat päälle tai uudemissa, käyntiin. melkin, voisn, mutta kun melkein on kun vetoa löisi ja miä olen edeleen siinä päätöksessä että pelaan vain pelejä joissa ei voi voittaa (ja pääsääntösesti se on tarkottanu rahapelejä, tai alunperin. kun on tullu sekin riippuvuuden alraaja rikottua). neuvoakaan ei oikein voi kun on kaiken tehny niin päin helvettiä tai tietosesti vältetty tekemästä lainkaan, se koskee sitte taas pääsäntösesti työtä, mutta lasken työksi kaikenlaisen ruumiillisen ittesä rankasemisen, mikä muistuttaa liikuntaa tai saattaa aiheuttaa painonousua, lihasmassan kasvuna tai painonlaskua rasvan määrän vähenemisenä. jos vahingossa laihtuu kun on niin kiire juomaan niin siinä kohtaa olen joustanut aika paljon vuosien...

mitä mitä, nythän tää alkaa näyttää jo joltain seurahakuilmotukselta. täähän menee reisille vaikkei pissatan. en miä tänne ole huoraaman ole tullu, halvalata kuulostankin. monen tonnin arvoset rasvat päässä, kovasti velkaa ja ulosmitattavaa. sen nyt voi huoletta sanoa. häviä kauhistus pois(gulps.

kysnien pureskelu ja puun läheisyys on kovin huonoenteinen näky. näkisitte suuni kun olen koko lopun eilistä ja alun tätä keskiviikkoa polttanu tupankia kädet varattuina, ennenkun läksin ulkoiluttamaan hiirtä (vitsinä puhuin vieväni sen pihalle ottamaan kondenssivettä ja nyt ei ole hiirtäkään, karkasi sekin)

itkisin jos vois itkeä vähän lisää mut alkaa tulla kosteusvaurioita silmäkulmaan.

meen ulos. itkee ja jäätyy, mul on aika vähäsuolasta vettä kun koitan käyttää mineraalisuo...mites sen... täs nyt kävi... no se on toi tohtori tolonen sellanen taikuri, että se myy mitä vaan. provikat on kovat. en ihmettele miten se pärjää. ihmettelen miten pärjään. velkaa jo kaikkilla ketkä on käyny meillä tuperware-kekkereissä ja lähteny mukaa toh... franchising-kalahommissa (ei arva laittaa toho tohtori ja nimi, jos se vaikka ei olekkaan oikea tohtori vaan ihan markkinointimielessä. vai onko se laki jo voimassa että vauraampaa parjaavalta menee varattomuuskin ja nopalla arvotaan ja vientiä oi olla jopa kuudensiin maihin.

köyhä ruotsiin, koyhempi eestiin hus. pietarista tulee rikkaita. kouvola on saatava sellaseen kuntoon että lappeenranta näyttää imatralta. ns. erängön-liinojan-pekkan-sen(os. frank) -malli. köyhyysraja nousee kaikissa maissa paitsi pietarissa kun se on kaupunki(valtio) - siinä vaiheessa kun kouvolan (kaupunkivaltio) kukoistaa. imatrasta tulee spartta, sen kuuli junassa jo yli kymmenen vuotta sitte. juanssa miä opin sanomaan vittu ja sen etta tupakkavaunussa viina juuaa. jos tulee poliisi, sanoo mie, vittu ja osottaa pulloa ja polttaa tupakalla kätesä niin se sopii virkavallallekin. siinä kohtaa jos se tarjoaa apua, pitää varoa ettei se tarjoa virka-apua. jos ne on tohtorin miehiä niin usein ne ens juottaa sitte veättää, tukasta, seuraavalle pihalle, vaikka olis pietarin juna. laiturilla on liuta virkavaltaa, palomiehiä tai kylän miehiä vähän koon mukaan.

toivottavasti tämä on jonkun verran ylipitkä, ettei tarvi itkeä kaiken katoamista, omaa, jos ei hölmöyttä niin urheutta.

niin sitte hommat korjaantuu että korjaamalla tuli taas lisää korjattavaa. ihan kun ohjelmoidessa. miten sitä voikin olla niin kätilö, tällä harjottelulla (ja tällä valvomisella hmm

ja silloin soi puhelin eli 1108, katoaas, kun se on tuola toisella puolella... terveisiä kuitenmkn

[ärräpäitä, eikun :I tulin just kotiin, toivottavasti tällä välin ei ole kukaan mennyt rikkomaan kylän ärään lasia, miähän olen kohta taas pidätettynä kun menen ennustelemaan. sitte ei auta kun ottaa kontolleen kun on menny sähläämään, ei auta itku keskiviikkona, kai se on se seuraava laulu, jota hehkutan.

ei vaan on mulla alibit kunnossa, yritin vähän hillitä itteäni ja tehä pienen lisäyksen missä sanon vaan että 57.5 - 3min6s ja se Sibelius: Karelia suite - Intermezzo, jokohan sitä on tullu hehkutettua niin että se on jossain välissä tallentunutkin.]

äsken putosin langalta niin että jäi pois just se mikä pitikin, paitsi että parasta siinä oli se että olin jo kirjottanut tämän, mikä on ainoa minkä ukloa muistan, ehkä, koitan

olenkohan miä rassannut liikaa tietkoneita vai liian vähän?

[tallennus]
ja poikki.

halko. lepo. halo lepo. halko hae, huomi! pekka puupaa, tunge se pääs uunii, huu frankkia, oikein kovaa, mut pistä se kattilan (pannuhuoneessa) luukku sisäpuolelta niin kii kun sen ilman salpaa saa. tökkäät vaikka kämmenen siihen. se on niin tervassa että kyllä se kiini menee, muista sitte että naapurit kuulee hormin kautta, jos liian kovaa huudat. ne ei ehkä usko että meillä pukeudutaan frakkiin, se kuulostaa ihan siltä kun hormista kuuntelee, miä olen koittanu ja joku muu sano kuulleensa outoja ääniä meidän postilaatikosta, mutta se on onneksi tossa tien toisella puolella olevan talon edessä yks kolmesta niin Connection...[tuut][tuut][tuut][tuut][tuut][tuut]<ähxmälhtmlhyperpientätekstiätuntemattomallajadokumentoimattomalla3w>kaivinkone</kaikkitäkitkiirengasmattoajamaataniinettäpaikallesaadaanlaskettelukeskus>

[pakko muokata tähän alkuun toi sibelius kun tuli tupakille lähtiessä tehtyä se virhe että heitin hakukoneeseen (olin eri tunnarllla niin ei ollu valmiina täs selaimessa) siis eri tunarilla omalla koneella, en miä täälä mitään sivupersoonia käytä. en miä niin vitun pelokas, tyhmä viisas tai mitä se vaatiskaan... ole. miä vaan olen ja välillä en ole. miä olen sanonut sitä häilymiseksi, mutta olen koittanut välttää sitä käyttämästä julkisesti, mutta enää ei ole mitään syytä. on vain syy lopettaa... siihen on kolme syytä... ensimmäinen, toinen ja kolme centtiä tarjottu, onko ne euroopan unionin rahaliiton vai ton helposti väärennettävän rahan centtejä, jos saan kysyä?

siis tällä nimelä toi sibeliuksen joku, mikä on, en tiedä mitään klassisesta musasta kai toi intermezzo tarkottaa jotain väliosaa, sen nyt osaa kai jokanen arvata sopraanot on mezzoi kai ja sitä rataa... mutta kuten olen sanonut, kai. niin jos en soita jotani vladislav delayta, mitä en kyllä soita koodaillessa kun se vie huomion, mutta joku monolake tai amorphous androgynous tai fireman, children of the fun tai joku sellanen tasanen... tosin amorphous androgynousin fatcat on sellanen varma mikä aina katkasee. tätä sibeliusta, mitä hehkutan ja tätä nim.om. versiota ja tuota sekuntiväliä, kun olen tuolta yle-klassielta kuullu niin olen aina kuvitellu että se olis joku venäläinen säveltäjä, siitä tulee hevoset mieleen ja toi taustalla menevä viulusektio kuulostaa sille miltä pikku poikana tuntu kun oli menny ensihuuma siitä kun annettiin vastuuta ja sabluunat, millä hakata naulat kattotuoliin, se kehittää yhtä lihasta aika paljo ja se lihas on sellanen että vaikka siitä sanotaan että se ei tunne mitään niin kyllä se tuntee sen mitä on vitutus, ja ennemmin tuntisi sen vitutuksen kun sen mistä sanotaan migreeni, johon kyllä auttaa alkoholi, runsas käyttö sekä ulkoisesti että sisäisesti, mutta kun ei ole enää ketään kuka käyttäisi minua eläinlääkärissä niin ei sitäkään iloa helpotuksesta, yhta vitutusta keskiviikosta tiistaihin, taukoamatta, paitsi tänään on ollut taukoa, vähän... liikaakin, huomaan ... no tässä tämä kuitenkin se sibelius ja ne sekunnit väliltä 57.5 - 3min6s ja se on tosi tarkkaa, tiedän että noi luvut voi erota ton loppumisajan kohdalta siitä mitä aiemmin sanoin, mutta toi on ajateltu sämplättävksi.... näin sivistymätön sitä on, se on niin helppoa kun sen osaa, eikä hävetä ittiää yhtää, muistaa vaan että kyllä silloin on menny jossain pieleen kun tulee poskille kuuma.

sillon kyllä kaikuu päässä muinaisen rehtori pauli maukosen sanat kun se seisotti luokkaa ja miä sain jälki-istuntoa, siitäkin että ulkona oli jalkapallolla hajotettu poikien wcn ikkuna, vaikka olin muuan sampsan kanssa järkkäri eli oikeutettu olemaan sisällä. jälkeenpäin kyllä hajotettin tv, ja melkin samperon nilkka, mutta saatinpa sillä jälki-istunolla tilalle väri-tv ja videotkin vielä, eli aika hyvin toi airiston-lenitan-tietämättömyyden-diplomi-ekonomin -linjattomuus kaikessa hienovaraisessa arvostelussaan tomii ilman että kukaan syytää sikailusta tai ehkä emakoinnista olisi se oikea rinnastus, mutta ei nyt mennä siihen, vieläkään, mieli tekisi mutta pakko malttaa, tai ainakin yrittää... noita on tullut, siis jälkistunto-noitia mitä kummallisimmista syistä vaikka olisi ollu millanen alibi, näillä traumoilla olisin jenkeissä rikaampi kun gatesin billi joka oli joskus muka rikkaampi kun joku rättipää jolla oli helvetisti hiekkaa, ja silti se ei tappanu kameleitaan nälkään eikä janoon varmaan yrittänytkän, äidistä oli tarjottukin jollain reissulla 40 kamelia ja ne oli kyproksella, miä vienkin sen ens jouluna siinaille, on sieläkin ollu sinibaretteja, heti melkee sen kyproksen satsin perään lähti niitä nobelisteja siinne, vaikka ei ne siitä nobelista mitään tienneet vielä silloin, ja sen jälkeiset voi vähän aikaa varttua. nyt harmittaa että jäi homma vähä kesken enkä pelannut varmanpäälle, vähä huteraa ton kirjallisuuden kanssa ja tietojenkäsittelystä ei myönnetä niin sekään ei nappaa. pitäs olla joku porkkana, mutta kun olen allerginen sille ja luulen että huomaisin jos olisin porkkanan keppihevonen, tai on käynyt niinkin että en ole huomannut niin tiedä vaikka olisin nytkin... koskaan voi tietää, koska voi luulla, olen siis luulotautinen sille on varmaan ihan latinankielinen ja voimassa oleva diagnoosikin eikä vaan, toi on hullu tai tolle elinkautinen, se söi puuroa leivällä vai tekikö se päinvastoin, rautihin junaan ja kaipiaisiin pentuja pelottelemaan niin että minäkin näen siitä painajaisia...

tarkkaa puuhaa ja painajaisia, pakko vaan tunkea toi pisjäänyt kehiin kun tuli sorvattua enkä muist amitä siinä on ja lukea ei malta... paan siis vielä uuden merkinnän voi mun päätäni taas ja tätä 10k rajotusta, mikä kohta varmaan voitaisi laittaa sellaseksi että sitä saisi ite pienetää tai näkis edes tossa rl mikä sen on kun tämä yhteys kuitenkin on päällä ja tää arpoo nää pituudet jotenkin noiden kontrollikoodit mukaan laskien ja siinä on muutakin kun crlf ja luulenpa että siinä sallitaan pieni heitto ylöspäinkin, mutta ei varmaan kauaa... tätä menoa ja minulla, mitään mutta sitä odotellessa ja sibeliuksen hämähäkkiä... tai siis ristilukkia, mielellään se pessi ja illusian -leffan lopun pätkä juutuubeen kiitos, kattokaas sen likan ilmettä siinä lopussa. ei ole illusia ihan niin mukava, ja siksi se varmaan ristilukkia soitteleekin, muuta onhan se sota-ajan harhoja eli aivan loistava keksintö (mielestäni) kuka lie ohjaaja dramatisoija tai kenties ite illusia, koskaan ei voi tietää, tai voihan sitä koskaan. matematiikka on melkosta todistelua ja miä pistänkin vielä linkin joskus tänne, tonne johonkin (jos ette löydä, the hitman pelin käsittääkseni koodaili tanskalaiset, mutta puhuu (kirjottaa)) niin kovaa englantia, että tiedä sitte minkä maalanen on, äijä pistää mutkat suoriksi kun se mallintaa vaatteita ja ruumiinosia, ja vielä niin että just kun olin ajatellu että enhän miä niin huono matikassa ole kun yksellä ja nollalla kuitenkin olen aika paljo töitä tehny, vaikka logiikaksi kai sen joku saituri-mikä-se-suomen-nuorin-saarinen nyt olikaan, mille jenkeissä stylisti varmaan sano että paahan kasvattaen parta, kun meillä harvardissa on niin paljo maksavia opiskelijoita, että ne vielä saa huonoja arvosanoja ja menee joltain proffalta jakkara alta, kuten toi stepanov kertoo syykseen lähtä jostain ekasta paikastaan kun oli 'poor asistant professor', mutta jenkeissä ne nyt myyvät ittiään vaikka silpomalla, se on nähty. ja taas lähti käsistä...

sano renny harlin vai mikä tuukka-9v-törhönen-louhimies-(sen yhen kerran kun koittaa googlata ettei arvo nimeä niin siitte tulee: Service Temporarily Unavailable ja kyseessä on siis sen mikä se nyt on se kaksoishtmlaurinkoelokuvadotmikäseolikaankoklattuna) eli pisteitä siitäkin... ja morottaa kans. muuten, se solarfilmsin stupido planeeträjähys homma on farmaan jonkun future crewin äijän tekemä? noniko sun, kuka onkaan, tuli vaan mieleen että se on yhtä kälysen näkönen kun sillon keravalla näin sen ekan kerran. jäi vaan kerava mieleen kun sillo toi harlinhärlämsssäsä pyritti sielä jotain themparkkia, ei kyllä mitään muistikuvaa mikä se oli, mutta joku konkurssipisnes kuitenkin. niillähän se makso harlinin velat, konkursseilla, ihan kun siitä leffasta mik änyt tuli telkkarista. nerokkaan mel brooksin - hitlerin kevät vai mikä se oli... kuitenkin.... elokuvista oppiii mutta näytelmät, ne on ihan ehotonta ykköstä, niillä oppii muistamaan ilman hajuaistia, sen takia miä varmaan en peseydy koskaan. puhun vaan että olen käyny just suihkussa, mut olen tosiasiassa vaan vetäny rasvasen letin kirelle ponnarille... pitää olla kaikkii kikkoi ettei tarvi rehkiä kun on niin kiva olla paskanen ja sottanen ja epäsiisti, muutenkin kun suustaan, enkä muuten paljo pese hampaitakaan, kiitos vaan presidentti vai mikä se oli mikä niitä juttuja tekee, miä en muutenkaa kävis hampilääkärissä, ihan solidarisuudsta eli siitä että jotain just jatkosodan jälkee syntyneillä ei ole oikeutta ilmaseen hammashuoltoon, vieläkään. minkähänlainen kakkosketjun-eduskunta senkin pykälän pusas pystyyn ja moreover, miksei sitä ole kukaan korjannu.

se joka käyttää tota seuraavissa missä-vaan-vaaleissa saa maksaa mulle provisiota aika tukevasti ja sign-on-bonus on kuntoutustukia-pari vuotta ja eläkkeet loppuajalta takatutuvasti siitä päivästä kun olen tehny valituksen päätöksen lakata se perustetttomasti. paan paperit jossain muualla julkisuuteen, muuta jos joku kattelee papreitaan niin on sellasiakin ihmeitä että pannaan kuntout

[onpa mukava yllätys, tai oli tässä jotain outoakin, siis se että sessioni oli edelleen auki. mutta olipa mukava yllätys, musiikillinen siis, kuten asiaan kuuluu, että kun palauttelin istuntoa niin minua tervehti Joe Cocker - A Little Help From My Friends - Woodstock 1969, noin kun kun olen muutenkin aika lailla ystäviä vailla, ja tavallisesti tai edes yleensä en pidä kovinkaan usein ns. coveria tai sanotaanpa näin kover-biisieistä... siis biisi... nyt ei soiteta kielitoimistoon. vaan nyt katsotaan ihan vaan kielen etymologiaa, jos sallitte. biisi, mikä "on biisi... mikä on biisikärpänen vai onko se biisi-kärpänen. minä arvostan ja jopa kunnioitan vexi salmea, vai o...., mutta että hänkin. ok, myönnän että tietojenkäsittelytieteitä kun läksin itseoppineena opiskelemaan ja olin opiskelutovereitani kymmenen vuotta vanhempi ja opintojani ohjaavia henkilöitä kymmenen vuotta nuorempi niin minulle tuotti eniten ongelmia se terminologia. huonolla englannintaidollani olin opetellut kymmenkunta ohjelmointkikeiltä] jaa se kappale loppukin jo taas...

olinpa kuitenkin. ja vähintään saman määrän prosessoreita, joista suurin osa oli apuprosessoreita, mutta tuli siinä siinä jo kaverin kanssa suuniteltua alpha-prosessorillekin valmiiksi editori, jolla ohjelmointi tapahtuu niin että rivinumeroiden lisäksi marginaalissa näkyy myös kellojaksot, jota ajatusta myös jonkun verran tuli toteuteltua niin että se pelasi intelilläkin, siinä kun tuo muistin lukeminen oli aivan yhtätyölästä kuin missä tahansa kun ei olla parillisilla luvuilla ja mielellään vielä neljällä jaollisia tai mitä milloinkin. apuprosesorit olivat sitten oma asiansa, joista olenkin jo useampaan kertaan eri tilanteissa muistanut aina kertoa seuraavalle amigalle, jota koskaan ei tullut, kaavaillun signaaliprosessorin tehokkouudesta sen että sinne pitää heittää noppia hyppyjen perään koska se suorittaa ne jo valmiiksi haetut käskyt vielä hypyn jälkeenkin, jos sielä ei ole hyppyä tai muistinosoitusta. eikö hienoa? tuollaisten asioiden kanssa minä olen aina tahtonut askarrella. en tarkoita nyt tahtomisella haluamista, vaan sitä mitä on tullut tehtyä, silloin kun vielä tuli tehtyä jotain. nyt taas tahtoisin, mutta nämä nyky suorittimet... minä en tahdo tehdä intelillä mitään, toisaalta pelikonsolien kimpuun ei pääse aivan kuka tahansa, no xbox, ei ole pelikonsoli, mutta se kyllä täyttäisi ne vaateet, joilla ja joihin olen uhannut kangistua.

pannaas tähän kappaleenjako kun ei taas tahdo ajatus katketa. ei näet tarvi enää mättää puita pataan kun kävi niin että tuli jotain esteitä sille etten voinut hypätä puhelimen perässä tunkemaan puita uuniin ja enää en jaksa, vielä, tulia tehdä, teen ne sitten huomenna, joka palauttaakin minut takaisin jo esille melkein tulleeseen aiheeseen eli vuorokausirytmiin, sen puuttumiseen, ja siihen missä, milloin tai kuinka vuorokausi mahdollisesti vaihtuu, kun tai jos sillä on merkitystä. olen, toki, nyt koittanut viimeisen puolenvuoden aikana hieman vänkätä sisäistä noin 36 +-8h kelloa siihen että minulla olisi viikonloput silloin kun jossain on kalenterissa lauantai ja sunnuntai. muuta en siksi että muistaisin tai edes älyäisin pyhittää lepopäiväni, vaan ikäänkuin siksi että vaikka en saa mitään asioita hoidettua ns. virastoaikaan, niin olisin edes hereille tuona aikana, jos satun saamaan kimmokkeen hoitaa asioita.

on hyvin vittumaista istua autossa, vaikkakin repsikanpenkillä, sitäkin saan joskus siis tehähdä vaikka aina on riskinä että tartun rattiin kun luulen että kaikki on vain unta, ehkä minun ei pitäisi taas puhua tällaisia, olin huomaavinani että täällä on joku tukiyhdistys nimimerkilleni, mutta arafatteja, eri muodoissaan alkaa olla niin paljon, ja toiseksi pelkään että jos se ei ole minulle niin voi kauhea ja jos on ja minulle tuleekin joku viesti että en missään tapauksessa saa olla aktiivisena, saati passiivisena osana yhteisöä, kun se on minua niin minusta tuee vasemmistolainen tai syön kiintolevyn tai tuon hiirn johdon puren poikki että se pääsee pakkaseen ottamaan kosteutta, ja varomattoman poimimaksi siinä toivossa että tämä sen noukittuaan tunkee paniikissa johonkin takin kylmistä sivutaskuista ja heti sisäänpäästyään lykkää koneeseen kinni ja kuinkas sitten käy kun kondenssivesi on vaikkapa nikotiinin vuoksi elektroneja johtavampaa kuin hiki, jota koitan kaikeen näkemääni tunkea niin että en ainoastaan tunnu läpitunkevan lämpimältä vaan muistutan siitä, miltä lapsena tuntui kun itse yksin, tai isin vieressä, joku ehkä äidin, ja häpesi sitä koulussa niin ei koulussani niin että kauluksiini jäi siitä huulipunaa... oho... puhuinkos minä nyt siitä taas....

no, onneksi tuo kaikki on vain unten harhaa eikä edes viinien hurmaa. voi kuinka sinua kaipaan niin. muuan tilastomatemaatikko oli niin oiva noiden kaurismäkien osalta että toivottavasti, jos hän on minua seurannut, sillä kohtaa kun olen ollut pekka on hän oivaltanut mistä on kysmys, sillä minä en ole. minulla on vain sinisiä pillereitä, mitä isäni on kantanut minulle sen jälkeen kun mummo (isäni äiti) lakkasi syömästä (siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta, kai :I) ja pitämästä minusta huolta mustilla napeilla, joissa luki jotain mistä ei saanut selvää, silloin. nyt kun on telkkarit ja kaikki vempaimet niin sitä kirjasinta näkee aina kun tulee dokumenttia jostain äijästä, joka puhu saksaa ja yritti opettaa ruotsia ja kertoa heidän presidenteistään jossain uralin takana, en muista hänestä kuin viikset, mummollakin oli viikset. ne muistan hänen tulisista suudelmistaan. isäni antamat lääkkeet ovat kuulemma mummon-lääkkeitä myös mutta tuo mynthon on minusta hieman epäilyttävä nimi, mutta en uskalla uhmata isäni viisautta sillä että menisin wikipediaan vaikka minulle on sitäkin neuvottu. minä kuuntelen mielummin sisäistä ääntäni ja matkin ihmisiä sen parhaan kyvyn mukaan, jonka olen peter sellerersiltä oppinut.

minä huoraan. en isäni tahdosta, enkä tämän äidin. en äitini kieltojen tähden tai kielloista piittamatta. en kapinoidakseni kaverien häpeää vastaan tai yllytyshulluudesta vaan ihan vaan siitä apinoinnin ihailtavasta kyvystä selvitä jotenkin elämässä laumaeläimenä. enkä tahdo päästä eteenpäin, en halua degeneroitua vai mikä olisikaan hienmpaa regressoitua. en tahdo ylemmäs tai alemmas, en eteen enkä taakse. jos tahtoisin todella jotain, niin tahtoisin että minulla olisi ollut lapsena toiveammatti, niin että en nykyään alati puhuisi, ylettömän kunnioittavaan sävyyn konduktööreistä. minua harmittaa että tahdoin olla vain palkkamurhaaja ja luovuin siitä ammatista, kun en tiennyt että se ei kartuta eläkettä, tai kai se kartuttaisi mutta kun kaikki työnantajani ovat poissaolevia tai matkoilla, siis todella poissa en voi sanoa että he olisivat, sillä sehän olisi kovin kiusallista että minä saisin työtodistuksia henkilöiltä, joita ei pitäisi tavoittaa edes kaivinkoneella... siitä olenkin tainnut kertoa.

pääni läpi läpi meni, kuvitelkaas, pääni läpi meni musta aukko kun olin kokeilemassa että onko tosiaan mahdollista että narua ja painoa mereen pudottamalla aivan sattumalta ovat jo muinoin (1700-1800l taittessa) britit ihan vahingossa löytäneet muka vielä syvemmän paikan, ja nykyään se on totta kun se on kaikuluodattu avaruudesta käsin, tai tuskin nyt käsin mutta noin vertauskuvallisesti. minä kyllä ihan käsin, kuten muinaiset britit pudottelin sitä narua yli 8km ns. filippiineien, silloin philippean trech, mutta sen jälkeen kun minulla oli outoa tunnetta päässä ja huimausta kun laiva ei keinunut se naru alkoi taas vajoamaan ja onneksi laiva oli ankkuroitu neljällä narulla niin sain vielä pyydettyä kapteenia irrottamaan viimeisen ankkurin että saisimme mittauksen päätöseen. alas, siis alas meni se naru ja alas on englannissa aina tossa kohtaa. katsokaas, oli ns. rasva tyyni, niin laiva voitiin irrottaa ankkureistaan ja niin me mittasimme sen trenchin, joka siis nimettiin philippean trench eli suomeksi philippean juoksuhaudaksi. syntyi suuri kina vielä syvemmästä paikasta, jossa oli ankkuriköydet vielä pitempia ja ensimmäiinen maailmansota sitten viimeisteli koko nimen niin että siitä tuli filippinien hautavajoama kun kukaan ei halunnut olla trencheissä kun se yks historioitsia sai siitä rautaristin ja läksi uralin taakse opettajaksi stalinin lapsille joista toi yks purpura-tukka on sillee hienovarasesti koittanu huudella maailmalle, samalla kun miä olen koittanu kääntää katseen ja kiinnittää muiden huomiota noihin mengelen tekemiin halpoihin kopioihin jossain uruguaissa ja espanjassa. ja siinähän miä sen virheen teinkin, nyt sitte on portugali se maa, mikä puuhailee ihan mitä sattuu.

no, onneksi kauppakorkeassa, jonka diplomi ekonomi, mm. lenita harrrr... pätkäsi muisti tosi pahasti... enkä malta kesen googlailla niin kuitenkin, timo harakka, jota välillä ehdin jo paheksua enemmän kuin stilleriä, toi sellasen hienon itsestään selvyyden esiin että rikkomalla näyteikkunoita, eli onko se sitä ikkunaostoksilla käymistä sitten, niin niillä rikkomisilla ja tuhopoltoilla ja muulla töhrinnällä ja ilkivallalla se bruttokansantuote nousee aivan vertailukelvottoman hyvin. ainoa huono puoli tuossa oivalluksessa oli se että minulle selvisi se vasta sen jälkeen kun minulle selvisi että meitä lapsia, joita meitä olikaan, minut nyt ainakin oli vakuutettu siltä varalta että sattuisin tietämään että ei se vapaapalokuntalaisuus vaan nimenomaan se että ei ole on se millä saadaan kaupungin hommat kannattamaan ja nyt on sitten tultu tähän että vesitornit pysyy kiinni ja kaikki pelkää vaan terroristeja, vaikka tosiasia on se että vesitorneiss aei ole vettä edes tulipalon varalta, juuri siitä syystä että suomessa jo ennen peruskoulua opetetaan että vakuuttamalla lapset saataisiin bkt nousuun ja

eiks' je? :I
...
(ohops taas liian pitkä. nää on nää käsvaralta vedetyt hommat aika riskaabelia... noh pitää vaan ränkätä ja muistaa taas ensikerralla)

[tuli just kylään permutaatio ja pari sen kaveria niin miä en voi tullia. tota... noin... kulliakos imet, jonkun muun, jonkun muun. sikamaista kannibalismia joulurauhan aikaan ei voi tuomita, toteaa tuomiokapituli ja syyttää syyfilistä timbuktusta, vai missä se pipppuritaani taas kasvaakaan. vedä turpaani sitä sanoo konsuli donneri, joka tavoitettiin helsinki-vantaan terminaalista, matkalla los angelesiin ja sieltä suora lentoyhteys mannerheimin-luostarin kautta nyysuujasorkkatautiin, kaikki hevosista pitävät miehet eivät pane marco bursin tavoin, raskauden uhreja hepseprian pustossa ja suutele sen jälkeen tanssivaa bjurströmiä suulle, kaiikki hintit eivät niin edesvastuuttomia kuin homot väittävät, hän vielä ehti tokaista olemattomalle toimittajalle ennen nousuaan paperitähteen. kainalossa kiilsi vanha, mutta kultana väsymätön oscar-kuvastus, millä ei ole mitään tekemistä willin elämän kanssa, vaikka bensiinihajukaan ei ole täysin vieras, alaston donner örisi noustessaan alas finnairnian koneeseen kekkosen tapaan]

miä olin suunitellu permutaatiolla tehä sen minkä toi asfl. katon myöhemmin (salkov vissii) [1:50.75 http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE]. ajatuskin karkasi... [2:02]... Timppa (kumpi tahansa, molemmat mielummin) noista noin... no ne ajat ovat takana päin... joskus. kauan sitten ]2n95[25 (tollasta vitun operator overloadian käytellään c++. itku tulee. (on minuutteja ja sekunteja toi aika tosta ybe linkistä jos on enää vomasa, ettikää ite jostain se ristilukki, mullahan ei ole toi vinyylilevysoitin käytössä, muistin kun menin ropailemaan tonne...)

no. sibeliusta se on ja piti olla toivo kuula, mutta kun tuli myrskyluodin maijaa ettiessä mieleen että tänä jouluna että tänä jouluna kaan en maijaan astu, tai kuluneena, kuinka sen sanoo kun aika ei kulu... jnejne... en nähnyt pessi ja illusia leffaa ja sitä mahtavaa loppua kun se pieni tyttö, illusia, soittaa pianolla )istuen( kotona (lie), jouluna (kai), sibeliuksren ristilukkia, ja ainoa mitä juutuubilla oli tarjota oli, vaikkakin iiro rantalaisen juontamana... no laitan sen linkin, koska on syytä ja aihetta olettaa että kovin moni ei tiedä miltä kuulostaa ristilukki, ja tämän, seuraavan kuultuaan vielä harvempi sen tunnistaisi niin laitanpa siksi, ja kuultavaksi. lukekaa sitten mitä luette, mutta lukekaa luultavaksi ja muitten ajateltavaks, että miä tiiän vähän kaikenlaista, mutta en kerkiä joka paikkaan vaikka mieli niin tekee: tässä on ajateltava vähän haavikkoakin, ja posteljooneja, ja konnareita, mutta ihmisiä, joita voisi sanoa inhimillisiksi, ei. tutuiksi vielä vähemmän ja ystäviksi viimiseksi jäi harri kukanaho, sen melkein vannon, jos ei sitte toi yks sosiopaatti tai epäskientologi niin sitte on minun apostolinura melkolailla itteni varassa, ja niin olen aina asioitten, niitten -haaran ja -seikkojen pelännytkin olevan.

on yksinkertaisesti ite tehtävä se valinta siitä, ketä pitää lähellään ja minä itseään, kun kukaan ei kestä läheisyyttäni, eivät edes omaiset, paitsi kiristyksen ja uhkailun kautta, mitä sanon avulla tekemiseksi. mutta tuon huomautukesen ja kohteiliasuuden voitte ohittaa aivan vain kirjallisena kuriositeettina, silllä, millä jännitys pidetään, jousessa tai damokleen miekassa.

kappas vaan, minttu sekä ville... ja vituillaan on piraattisaitti u2b, miä koitin hakea sekunnilleen sitä alkua uudestaan niin nyt se ei toista enää tuota ko. sibbistä, kai se kuvittelee jotain... noin viksu on netti, ja miä luulen miksi, ja ajattelen että juuri kaltaistenne tähden. pitääkö syöttää sinne sitä yhtä ja samaa ja jättää ristilukki pois. no minulla on se vhs-kasetilla, yleltä, ennen jungnerin aikaa, kiitos ei hbota ja tuostakin taas voisin saada näpilleni, mutta enpä ota.

miä tiedän henkilöitä ja tunnen ihmisiä, miä haluan iholleni ne keitä tiedän, en heitä keitä luulin tuntevani. uskon että tunne on jälkinmäisen eli tuntemisen osalta molemminpuolinen, mutta pelkäänpä että se on tietämisen suhteen sama. olenkin päätynyt ajatukseen että hävitän hevon vittuun kaikki ihmiset ympäriltäni, kun eivät kehtaa minua tutuksi tunnustaa tai tuntemakseen tietäää. sukulaisten suhteen on vielä vähän arvottavaa, mutta juuri siksi kaikki onkin kaikki mahdollisuudet jo menneet. enää on todettavissa se mikä toistui, ja mitä en koskaan olisi halunnut nähdä.

...

elämä on helppoo kun ei löydä internetistä kaikkea edes siitä musiikista, jota haluaisi muiden kuulevan. se on jazzin henki, ja jos ei niin impron kuitenkin. jos tämä on tosi ja miä, tai puheeni ovat järjestäytyneen... ups, järestäytyvän toimnam tulosta olen minä egoisti, sillä kuinka monta arafanttia jo yksin galleriaan mahtuu, kun minä en ole ainoa. aino käveli veteen ja hukkui, kun ei tahtonut tehdä veljelleen lasta, se on kalevalasta.

tietäisittepä kuinka vihattu minä olen suvussani, ette kyllä ulapalle huutelisi vaan tulisitta ja hakisitte minut majakalle turvaan, kuin nuuska muikku sen. haagassa, muistean aina sen työmaktan porvoosta espooseen, raatteenhampaalle. kun haagan kautta poimittiin ja pudotettiin työmatkalaisia, ajettiin keskellä kumpa tai mikä hiton ilmansuunta-haaga se olikaan, oli silloin toivottavasti vieläkin ja jos, kun nyt kerron - viimein - on sellanen sojottava hiili... tiilirakenteinen torni kuin kummilassa. eli muuntoasema tai joku sellanen saakelin sähköjakelusysteemipiste, mutta varmasti jo silloin toiminnasta poistettu. sitä!

sen miä haluan ostaa kun miä teen sen oman pelin, ja sitte miä työllistän kaikki kaverini ja firman kotipaikka tulee olemaan jossain lapissa tai jossain, koska enää se ei voi olla anjalankoski, jolle miä vähän tunnen olevani vieläkin velkaa, eikä vain siksi että joku atk-päälikkö täältä lähti ja miä sain kuunnella jotain samaa urvellusta vaxista kun finnairiltakin, ennenkuin olin edes töissä.

menkäis, vittuunne, lehmät, jotka noine ja niine perustein minua silloin ette ottaneet töihin kun ne oli "korkeakoulupaikkoja"...

nättiä. nättiä ja epä-solidarista kuin ystäväni tänään, näinä päivinää ja vietettyinä vuosina. turpaan on tullut, pata on soimannut kattilaa ja tän talven miä tungen puita siihen pannuun, sitte katellaan. kouvolaan, toho ite kouvolaan miä en muuta, vaikka on mahollisuus, koska miä tiedän että miä tapan jonkun, jos miä menen sinne. ja joku voi kuvitella että miä taas puhun jostain elollisesta, mutta palataanpas pikkasen ajassa taaksepäin. tämä eli tuo onkin juuri hienoa ajassa että se ei kulu vaan se on, sekä filosofisesti että fysiikan-lakien mukaan: siihen voi palata, kuolleisiin tai elävänä kuolleisiin, joka on filosofista, joku pitää sitä uskontona ja se on ihan ok. sen verran taitavan, no puhuja ainakin (oli se ja on vieläkin) tietävä myös että pikku sähellyksissä tuo puuhaili yhtä sun toista ja vielä siinä ohessa selventeli minulle yleisen ja suppeamman suhteellisuusteroian eroa niin että tiesin että minulla olisi aika työ yltää edes toisen sisäistämiseen ja tuln tyytyneeksi siihen että tajusin edes sen kuinka paljon hankaloitin (paljon jälkeenpäni tosin) meidän molempien opintoja, mutta kun oli noita, tai siis tuo, yhteinen harrastus ja aika harvoin muuta kuin ei toivottua tai ei suuniteltua seuraa, ja kaverilla vielä karismaa niin aika siinä meni.

hän selvisi, vähän edes, ja paljon paremmin kuin minä, se lohtuna.

nyt tämä merkintä päätökseen ja hevon vitun kuuseen. palo käämit tuossa pari tuntia sitten niin tökkäsin itteni tänne etten taas lähe selliin.

on nimittäin niin että kohta joku loukkaantuu, ja miä en hirviästi jaksa kuunnella jotain 'alko-tuli-kylään-juttuja', miä tuon ruosteisia lokasuojia tollasille lokeille, seuraavan kerran kun kuuntelen puhelimessa väitteitä 'paskapuheista' tai huutamista että 'siä kuuntelet nyt'.

pidän vähintään kohtuullisena, että minulle ei käydä huutelemaan, jos ei olla valmiita ite siihen mitä muilta pyydetäään. vitun neljä markkaa, kuten lapinlahden linnut sketsissä vempataan :P

hähä-ristilukki, ala sibelius, mutta elokuvasta pessi ja illusia. jos joku panis sen youtubeen niin olis kivaa. moi rotat, ertokaa telveisiä lokeille, jos tiiätte kuka noin sanois kun miä olen sen mukana.

sika maista seuraa,

vitun keijut levittää mun voimariinia kuin margariinia vain kotona saavat, vierestä katon ja täälä murisen

ainii.
eikun...
siis
piti sanoa

vain että postuumisti kostun ja ulisen, omissa unissa kai hauskakin olisin jos en lokkina paikalla olisi jo ennemmin. vaihdan sibeliuksen leevin ja uniisi tulisin, jos en palomiehiä pelkäisi kun puolet niistäkin on poliiseja valepuvuissaan. mä jokerina korttina, pakan pohjalla odotan, että joku mut hihasta kaivaa ja pöydälle heittä ennen veiviään...

p.s.
pauliseni. muistatkos kun siitä yhdestä veturinkuljettajasta juttelin että lainasi minulle kellopeliappelisiinin ja siinä oli se joku wong lee (no ei ollut wong lee kun wong lee oli ton alexander salkovin työkaveri ja ne nai laboratoriossa, bell laboratoriossa, kuin ben kingsley ja lena olin salvador dalista kertovassa elokuvassa, dalin terrariossa. kohtauksia, ei näytetty, tietenkään, jos edes kuvattiin, mutta jokainen voi kuvailla ne mielessään. tais toi salkovikin mennä ihan hitoilleen ja sekoontua johonkin jäätanssijaan, mutta ajatus kai on tärkeintä. eikö lahjoistakin sanota niin, lahjattomista tahdotaan ajatella, siis näkemiin. mä kuihtuneena leenana kuvitellusti olisin, tyytyväinen jos huvittuneena muistelisit, pahoja aikeita ja hyviä tekoja... jauhoja suuhun, pippuria silmiin ja kauliista päähän. vain autosi kolhisin jos saisin herätä risstiinnaulittuna ääreen enkä alle television.

(ei tule minusta uutta göstaa ja se ei ole aiheellistakaan, vain toive unta vai miten se menisikään, toiveunta_Å, aika leikkiä kaikki vaan jnejne)

[vetäiskö käteen vai ottaisiko iteltään suihin kun on selibaatissa? kas siinä pulma, kun vaihtoehtojen vähyys rajottaa tekemisenpuutetta. taidan roiskasta tohon näppikselle ja vetää hiiren irti koneesta. miks' rajottasin sen tekemisiä vain siksi etten voi olla kuin joku eikun

[vaatinee tarkennusta tuo taanoin (kuukausia sitten, ja sitä ennen vuosia) jo toistoksi muodostunut inhohimo tuon sanan 'v''rinkäyttöön'. asiaa voinee selkeyttää tulkintani intuitiosta, joka on muovautunut vusien 90-92 välisestä ensimmäisestä määritelmästä melkoisesti, vain muistiinpanot puuttuvat. muistijälkiä on kyllä, sillä pahvilaput ja niiden tärkeys, ja merkityksen tärkeys eli onko se sitten semantiikkaa, joka pitäisi sekin kai ahtaa tähän... jos kuitenkin tekisin mieluummin sen pelini, ei pelin, ja alkaisin ajatella että kuin lauluin sanoin (ei minun, vaikka sanomani laulua on kai sekin), minä elän pelaan ja laulu soi, ei suunitella muutelmani voi, ei voi. eiks' je? on mulla ajatukset itellänikin kuin tuulimylly tai -viiri ja pyörii aina tuulen mukaan, mutta myrskytuulen. miä laitan soimaan myrskyluodon maijan. laitan vaikkei sitä juutuurista löytyisikään, sillä kotoa (pitäisi) löytyä, ja tiedättekö kuinka sille säveltäjälle kävi? no se teki aika hyvää musiikkia. miä aion tehä yhen aika hyvän pelin, mikä räjäyttää tajunnan... jonain päivänä... nyt paniikkiin ja sitte pähkin miten saisin asiani sanottua lyhyesti, sillä tämä pohdinta on ollut kyllä agendalla, mutta nousi esiin nyt ja näin kun heräsin ja tempasin puhelimeen pehmeisiin käsiin ja laitoin sen soittelemaan, herätyskellon sijaan, koska on tullut aika panna putket kuumiksi, kiertovesiputket eli puulämmitys ja kova pakkanen panee taas varpaat kylmiksi ja pohkeisiin sellasta epätoivottua elämää... miä sanon kyllä, ja oli taas vitun siistiä kun piti suostua kaikenmaailman nussutuksiin lihasrelaksanttien kanssa. ei ole paljoa tullu nukuttua, maattua kyllä ja puoli tajuttomana kun meinaa kuolla, eikä tiedä että johtuuko se lihasjännityksestä vai unenpuutteesta... no, tuon voi helposti sanoa ja kääntää vierotusoireiksi. jos miä kuulen sanaakaan siihen viittaavasta niin mierontie. vittu, ja miä sanon, vittu ja kirosanoja. kuola valuu, puhuvan suusta, kuuntelevan korvista valuu hiekkaa, käännän sen kylkeä, teen siitä tiimalasin, muille. itelleni esimerkin käsitöistä, joita koskaan en osannut, tai menivät hallitsemattomuuksiin, joista yksi on takan päällä, se pienoismalli maisemaistallaatiostani, jonka nimi on "ydin_sodan - jälkeen" ja sitte siwaa vai mikä hiivatti toi yks yhteisö on. pitää käyvä kattomassa onko tullu patchia patologilta dungeon siegeen...toivo kuule, on mun, jo menneen isovanhempani nimi eli turha luulla muuta. sillä oli iso arpi kaulassa ja päässä vielä isompi kun sen piti mennä sotaan. miä käyn sotaa ittesään ihmistä vastaan, sillä minulle tuli sia... ainiijooo...]

tuosa 58s sekunin kohdalla.. 3:01... en tiedä kuka on kapelli ja keitel orkesterissa... [Sibelius: Karelia suite - Intermezzo]... panin hakusanaksi sibelius ja hämähäkki ensin ja sitte ristilukki niin tuli toi esiin ja päätinkin napata siitä snipletin, ja mainita, jos jokumuuaantiettyinnostuisi, mihin en kyllä usko. on menny aikaa niin että on mennyt toivokin. niin menee aika, toivon kanssa käsikkäin, että ei voi muuta kuin ihmetellä.

pakko mennä kun meni tämä
merkintä muistiinpanoks

tahtoisin ne tehdä rakkaille
pahvilapuilleni ja post-iteille,
muille lipuille ja lastusille lykätä

vi(i|r)taan
alajuoksuun vietäväksi että
tulis ukko, kivikirves käessä
panis minut sammaleksi

se on suurin toiveeni
isoin iloa
ehyessä rinnassani
risan sydämen peittämänä

voi teutooni
kun miä haluaisin
nähä kun joku tosiaan
soittaa jaloilla urkuja
vetää mahlerin surumarssin

se olisi hienompaa kun bachin air tai tocata

mut'
toiveet on kuin onni
ne harvoin kohtaa ja ihminen vielä harvemmin
on sitä näkemässä

se on onni

--
--

oli kerran onnni ma'nni. onni mannesta musikka... ja urlämmiä emmental, hemmetellistä linkkim ja vaat'eet. linkistä linskikuski, siitä linnanmäelle, natisevan radan vaunuja, tönimällä lastaamaan. talvitöinään kiltti konduktööri, jouluna orpo olo...

(tahton sanoa että korostan sanoja ma'nni ja manne ja musikka, sillä noin miä haluan sanoa, että miä ajattelen että noin ei ole, noin ei ole hyvä eikä noin ole muutenkaan, mutta tuolla, minä, haluan leikkiä niin kuin ne ei sanoja olisikaan. mikä vois olla sorretun osalla prempi kun olla sortaja, voi ajatella se joka sortaa ja tahtoo olla sortajaa parempi? leikkiä leinoa tai lainta göstaa? niinkö se menisi? ja jos minusta joskus jotain muistettaisiin niin tonko tahtoisin että minusta muistetaan suurena viisaana? vitun pilkut ja alleviivaan. kaipiaisissa martta-mamma opetti minut vähän sitä viisammaksi ihan vaan käytöksellään. miä uskon ja toivon että minut muistetaan jossain siitä ja sillä kehun täälä, nyt ja joskus toiste toissaalla. vittu, vähä-älysinäkö pitää aina olla ja toisten puolustettavina, niinkö luulen että miä kulluksi tulen, muita parempana, jos sanoja vain, hähä, vitun pellet. miä olen ollu koulussa viialass ja mamman kasvattama toivon poika. miä olen vähä älysin kaikista ja korjaan sen sitaatin nyt näin kun mieleeni juolahti... "minä olen vähä, tyhmä. minulla on hyvä muisti" -paavo haavikko, kullervon tarina. olenko miä vielä skitsofrenikko, vai mitä laatua? sen kun tiedätte. miä sanon että miä olen hullu, ja kysyn että onko sellanen enää diagnoosi? miä olen hullu, miä olen erittäin hullu, ja siitä tulee kielimään tajuntaalaajentava räjähdys kun miä saan kiinni jonkun joka sanoo olevansa töissä eläkeyhtkö varma-sampossa, silloin tulee raatoja, noista hedelmäkärpäsistä(kin))

typoja s''stämättä, ja laadusta viis'
vai kuten se,
jos-men-isi

if
then
fi

p.s. ei hiiva vettä kaipaa vaan sokeria, sano suutari ja löi naulan päähän ja sitä veti sitte, kun oli sanonu että en ole kun niskanen, jos ei olo huomenna helpota niin käyn töihin. ja niin teki suutari lapsille kengätjapulivaltakuntaahevonensyötiin ja sikaa syytettiin kannibaaleina kaikki joulut vietetään sano juu-juu-juustosta löytyy ja lypsi vuohta ja kukkoa kultasia munia muinasina aikoina munieena, toivossa yhen venäläisen pääsiäisen ja oli joulun jälkeen ortodoksi kunnes oli ohi helluntai ja heiluvi taas kesällä pellolla heinät vain ääni kuului aitasta nukkuvain

abstracts ja pari absrahointia, a la minä

The library was used at the university by graduate students, but was never used commercially. I realized during this activity that side effects are important, because you cannot really do graph operations without side effects. You cannot replicate a graph every time you want to modify a vertex. Therefore, the insight at that time was that you can combine high order techniques when building generic algorithms with disciplined use of side effects. Side effects are not necessarily bad; they are bad only when they are misused.

If you start with a base class X at the root of your hierarchy and define a virtual equality operator on this class which takes an argument of the type X, then derive class Y from class X. What is the interface of the equality? It has equality which compares Y with X. Using animals as an example (OO people love animals), define mammal and derive giraffe from mammal. Then define a member function mate, where animal mates with animal and returns an animal. Then you derive giraffe from animal and, of course, it has a function mate where giraffe mates with animal and returns an animal. It's definitely not what you want. While mating may not be very important for C++ programmers, equality is. I do not know a single algorithm where equality of some kind is not used.

(You need templates to deal with such problems. You can have template class animal which has member function mate which takes animal and returns animal. When you instantiate giraffe, mate will do the right thing. The template is a more powerful mechanism in that respect.

Let's consider now why C is a great language. It is commonly believed that C is a hack which was successful because Unix was written in it. I disagree. Over a long period of time computer architectures evolved, not because of some clever people figuring how to evolve architectures---as a matter of fact, clever people were pushing tagged architectures during that period of time---but because of the demands of different programmers to solve real problems.

Computers that were able to deal just with numbers evolved into computers with byte-addressable memory, flat address spaces, and pointers. This was a natural evolution reflecting the growing set of problems that people were solving. C, reflecting the genius of Dennis Ritchie, provided a minimal model of the computer that had evolved over 30 years. C was not a quick hack

Of course, the abstraction is done over the set of real computers, not some imaginary computational devices. Moreover, people could understand the machine model behind C. It is much easier for an average engineer to understand the machine model behind C than the machine model behind Ada or even Scheme. C succeeded because it was doing the right thing, not because of AT&T promoting it or Unix being written with it.

In 1988 I moved to HP Labs where I was hired to work on generic libraries. For several years, instead of doing that I worked on disk drives, which was exciting but was totally orthogonal to this area of research. I returned to generic library development in 1992 when Bill Worley, who was my lab director established an algorithms project with me being its manager. C++ had templates by then.

I view this particular design by Bjarne as a marvelous piece of work and I'm very happy that he didn't follow my advice.

--

paperi-inssi, joka jatko ohjelmoijana alko perhoamaan. miä olen ollut perhostelija, viime kesänäkin. En siksi, että on kiva tappaa elukoita enkä siksi että saan kloroformia, vaan siksi että perhoset on kauniita, kuolleenakin. jos ne on oikeassa ympäristössä, joskus se oli punanen varka, mutta nykyään suosin enemmän tietokoneessa olevien hyöteiste, etenkin kuoriaisten jahtaamista. (tuossahan oli ehtoja kuin algoritmissa. ja taas käytän (en kuluta, aika ei kulu se on, muistattehan? :selvä säie, ei säe, kuten runoissa, thread, joita mm. hämähäkit käyttävät kutomiseen, (käyminen puolestaan...) näettekö te hyönteisiä? täälä on hedelmäkärpäsiäkin, mihin niitä voisi verrata...) aikaa tähän kun pitäisi olla tuon toisen koneen kimpussa, tuon joka ei ole internetissä vaan keittiön pöydällä, ruokailen olohuonessa, jos minulla on nälkä syön vähän enemmän kuin liikun että jaksan nukkua paljon, sikeästi ja pitkään, antamatta minkään herättää minua, jotta voisin vaipua syvemälle jos satun luulemaan että ihmiset liikkuvat tai koettavat tavoitella minua

tuli niin pitkä rivi, että notepad teki word wrapin. sellasta en ole ennen havainnu. pakko ottaa pikku nokoset, että ajatukset tasaantuu. ei täs kiihtymyksessä enää voi keskittyä mihinkään ohjelmointiin, ei edes tähän. kahvia kupoliin ja puita pataan ja kolmen tunnin päästä herätys, jos saan unta, vieläkään. näin päivät, usein, kuluvat aikaa vasten, katkonaisesti. ja niin on aina ollut, on turha väittää muuta, jos ei itselääkityksen aikoja alkoholilla huomioida tässä yhteydessä, sillä se on huono neuvo ja siksi näin varovasti vain, kuin ohimennen se tuli esiin. taitaa tehdä mieli, ja kuinka paljon?!

ilmaisukeinot yksinkertaisesti ovat niin rajalliset että minun on tehtävä peli, mutta se ei ole pelkkä peli,
miä sanoin että miä teen sillä sanakirjan ja minulle sanottiin että niin varmaan. painotukset oli sellaset että tulkinnanvaraa jäi vähemmän kuin nyt.

p.s. sieltä ne, teleoperaattorilta, kaikki ideat tulevat ja lähtevät, enenevässä määrin. olis pitäny kansallistaa nokia, eikä hajottaa posti-teleä. nyt briteissäkin meinataan yksityistää posti, sen tappiollisuuden vuoksi. maksaako ne valtion yhtiössä sieläkin palkkoja ulkomaille vai mihin se raha katoaa, jonka ne itelleen maksaa (siinä samalla nimiehdotus niiden postitella-firmalle kun se lojuu pörssissä, ja varttuu japanilaista kapitaalia, jonka jenkkipankkiirit sijottaa. ja japani sijottaa peliteollisuuteen enemmän kun jenkit armeijaan... siinä on maailmankuvaa, toisella puolella on ikkuna, toisella peili, pitäs vaihtaa puolta vissii. olen katellu vähän liikaa peiliin, yksin ja kotona.

autistdaydrm,
kuten se on ja baghavad ghita, vitun örf ,)

katos tästä tulikin näköjää blogi-merkintä, pannaas vielä lähteet kun luette kuitenkin taas tätä väärinpäin kun ette muista että on peilikuvia nää mun sabluunat taas

englanin-kieliset otteet doctor jobs software tools for professional programmers - lehdestä, haastateltavana on alex stepanov, vuonna 95
sanon sen siksi että tuolloin tuli ostettua vielä joka numero, nyt on menny vuosia niin että ei edes kesän grafiikka-erikoisnumeroa, jos sellaista edes enää on?! ja häkki on hack, ja sitä on värkänny ja takonu ja kutonu moni ukko, ja akkakin kai. mun juttu on omega, (molemmat) yks seppä kun löys sen tankkipelin, jonka nimeä en muistanut ,)

--

jaa nii siis miksi absrahoin? no se on yks projekti. toi haastattelu vaan on pakko kattoa kun oli autoritäärisiä nimiä ja aihe on ajankohtanen kun vihaan tota dungeon siegeä. artikkeli on vielä kirjotettukin (al stevens) niin kiihkeästi, että se on kun film noir dekkari ja siinä on petosta ja valhetta ihmissuhteissa ja työpaikoilla teollisuusvaikoilusta head huntinkiin (oli se sitte hitman (the game) tai noi lokit jotka rekrytoi)... kannattaa vilkasta ihan huviksi ja iloksi, antamatta ihme termien hämmentää, kuvittelee ne vaan ihmisiksi niin hommat valkenee, kyseessä on oliot, luokat ja muotit. ihan vaan legoja, ei ihan noita techincs-paskoi vaan vähä retrompaa stuffia

tässä malli miten oli aie absrahoida, ja miksi aloin nootteja tekemään, kunnes tuli pappa ja keskeytti ja sitte vaihtu kieli suomeen tupakoitua:

"The library was used at the university by graduate students... I realized during this activity that side effects are important... without side effects. You cannot replicate... Therefore, the insight at that time was that you can combine high order techniques... with disciplined use of side effects. Side effects are not necessarily bad; they are bad only when they are misused."

josta seurasi päätelmä (kato kun se sano therefore niin tuli heti mieleen zarathustran kuuluisin lainaus, joka on paljo vanhempaa perua tosin, en nyt noita filosofeja tähän sotke kun tykkään että fyysikot on fiksumpia, ja niillä on paremmat jututkin, ne on sekasin selvinpäin, mikä on ideaali johon en koskaan pääse sen verran meni koulut vituiks' ja nyt se_suuri eli mutta jos ette ole tulleet lukeeksi minua oikeinpäin:

miä tiiän: ei tarvi osata, että voi ymmärtää, ja se pätee ihmisiinkin.

(tuntee vaan ihmiset jotka osaa niin tekee itte noi rajapinnat. sen takia pitää vähän hakea sisäistä näkemysta rinnastettavaksi dr jobbsilta, kun noita taabeleita winossa on vaan pakko ronkkia vaikka olis kyseessä dungeon siege. se on niin nerokas populisti, toi scott bilas (google fubi scott bilas, jos olet koodaajapoodaaja, jos et niin scott pilas. vähä niinku yks poika, miä en muista oliko se mällinen, sami kuitenkin. sano vaihtaneesa nimeä niin että on sami maalas kun se pääsi kuvataideakatemiaan. miä sanoin sille että eikö olis kannattanu olla sami maalais?! se yks jamppa repes nauraa kun miä punastuin... mulla on nota tuttuja kai muitakin tuossa koulussa ja juttuja kans' mutta ja itse se_suuri välillä heittelee ajatuksia niin että tulee ihan tuskaseksi. pitäskö muuttaa nimimerkkiä)

hyönteisenne,
kaskas

[ja musiikkia vailla. tupakan haen ja sitte kopioin ton pahvilapun hieroglyfit(* tänne, täälä luettavassa muodossa (huomautettakoon vielä että minä todellakin käytän ikärajaa 18 siinä kohdassa asetuksia kun näitä blogi-merkintöjä saa luveskella, mutta se joka osaa lukea osaa varrmaan myös ostaa alkosta viinaa isin ajokortilla. nimen ja ikänsä salaaminen tai jopa väärentäminen inter... tiesittehän että sanon näin. no kuitenkin. kusi tulee jo housuun eikä ole kuusi pilkottuna pannuun taloa lämmittämään niin on kiusaus laskea reittä vasten. se on tuo ns. lyrica-kusi sel

ainen on tulossa on aikaa noin 30s ja sitten on edessä housujen kastelu ja vaihto. tällä kertaa kerkesin ulos ja siitä on todisteena keltainen reikä, jonka pohjalla on vihreätä pihanurmea. oikeastaan aika kummallista, ja mielenkiintoistakin, kuinka se voikin (voikukkakin, pahus vie eli toivottavasti lannotteeni on liian voimakasta jopa sille) noin nopeasti toipua tallaisellla pakka...]

no ja mutta. on oikeastaan hyvä että olen työskennellyt vähän aikaa eri huoneessa kuin das worldwideheppi-hevone ja aasinsilta, ja kaivellut cd-levyarkistoani tuon dungeon siegen vuoksi, jonkun sijaistoiminto Lua-scriptin kanssa puljaamiseen, ja palannut skritti-koneen kimppuun, niin ja c++ on täysin unohssa sekin ja käyttiskin vaihtunut xphen, siihen jään, sillä ajaa siegen ja se on aika vakaa.

nyt olisi kiva jos muistaisi esm. kahvia keittellessä; että kun on pudottanut vanhan suodatinpussin, puruineen, selän takana olevaan roskikseen ja laittaa suodattimen pidikkeen paikoilleen ja kääntyy uudestaan ottaakseen selän takaa, mutta toisesta kaapista suodatinpaperia, huomata talon toisella puolella olevassa tuulikapissa havahtuessaan että olisi edes suodatinpussi hyppysissä, että muistaisi mitä oli tekemässä. olen onneksi opetellut jättämään sen sp-pidittimmen - vai mikä suppilo onkaan - auki, että ohikävellessä puita pataan laittamaan - herätyskellon muistutuksesta ja kello on siinä kahvinkeittimen vieressä. arvatkaapa kuinka kauan minulla kestää saada puita uuniin että pysyy mökki lämpimänä ja putket sulina, kun niissä ei ole glyserolia vaan ihan tavallista kraanavettä, josta kahvinkin keitän. ei minussa ainakaan pyromaanin vikaa ole, sen olen huomannu siitä että teen tulia, jotka ei pala ja sitte palellaan.

näin kun asiat pyörivät ympyrää tässä ympyriäisessä talossa, tulevat pikkutoimet, joihin ei lukeudu mm. siivous (ei edes siivoilu), tehtyä. muu tekeminen näyttääkkin sitten juuri tältä ellen käytä noita pahvilappuja, joita olen laiminlyönyt jostain viime (2010, onks to ijoku uus lukutyypi? trinäärikoodia, kato sitä sumeaa logiikkaa varten pitää olla tollanenkin... noh, nyt ei ohjelmoida enempää, vaikka skrittiä alka tulla jo kohta korvistakin, ei koskenkorvista, valitettavasti, vielä, mutta vaikka joulurauha on kai mennyttä, niin elän toivossa että joku loukatuista toisi minulle rähinävettä, että saisimme sovittua (ellen makaa katatonisena sohvalla televisio päällä, että olisi raskaampi hengittää ja huonommat unet kuin painajaiset, joita nuorena näin: nissä ei ollut sähkölaskuja ja muistutuksia maksamattomista alushousista, joita en ollut edes tilannut. nekin varmaan jo maksavat korkoineen toista tonnia, mutta no can do, kuten sanonta kuuluu. noin ne alkavat kertymään ja kohta niistä ei tarvi välittää, sillä kouri maksaa ja korkeinoikeus vahvistaa) heinäkuusta... mitäs minun pitikään sen pissalla käynnin jälkeen... pahvilappuja. niin noita rakkaita muistiinpanoja, joissa on lyhyttä ajatusta, ajattelin jakaa pari kappaletta, kun ei tullut kortteja lähetettyä, vieläkään, mutta jonain päivänä, kuten isaac asimovkin sanoi ja vertasi itseään jumaliinkin, minä en vertaa itseäni asimoviin vielä, mutta ymmärrän hyvin miksi häntä tituleerataan maailmassa eniten julkaistua tekstiä kirjoittaneeksi ihmiseksi, ainakin luulen niin. mutta pahvilaput nyt! (vähä niinku apocalypse now, mutta suomeksi)]

älä nyt tollaviistii jää, tai jää sitte. en miä sinua vahtimaan jää, mut' katellaa

-- sanoja ja lyijy kynällä, kiitos.

(lyijyä on ennen käytetty mm. hoveissa myrkkynä, mut' nykyään voi olla narri muutenkin niin muualla ett' en vielä hoviin mene, enkä halpaan, jos se on kallista. tuli muuten kalliksi siksi kai on kylmä talo, eikä laiskuuesta.

kun vei sonera, fonectan takia - mitä se omistaa minulta 9v vanhan liittymän, ja siinäkin hujasivattenfall, sitä kahvia yhdistää kaski ja stubb... just olin saanu itelleni kultapossu-bonukset ja niin painosti vaihtamaan liittymää yrityslittymästä johonkin houkuttelevaan kytkyyn että menin siihe halpaan ja se vanha simmi haluttiin niin hanakasti pois kun siinä oli tilaa neljälle puhelinnumerolle enemmän kun näissä uusissa, niin ne viikon parin kuluttua siitä kun suostuin kaupaan kun lupasin harkita ja se lupas soittaa niin siinä sitte piti pitää molempien sanan ja minun jälkeen liittymäsä vaihtaneille tarjottiin jo kaksi puhelinta ja se rinnakkasisimmi molempiin luureihin. kyllä heräsi kiinnostus sim-kortteja kohtaan niin että lainasin naapurilta tommosta ohjelmointi-moduulia ja kattelin miten sielä bitti vilisee mutta vaikia on lähtä sitä käänteis-insinööraamaan, mun matematiikalla. yksikköympyrällä ei vielä näillä koneilla ja grafiikkaraudoilla pyöritetä sellasta kuvaa mikä puree, mutta maailmankuva on jo tehty äärettömäksi ja äärettömän pienillä elementeillä, siitä erikseen...

no, kuitenkin soneralla siis tietokantaa sorvaa botti ja postaa muistutuksia ja kun olen niin saamaton että en muutenkaan välillä vastaa puhelimeen saati soita, niin ne sitte sulki sen liittymän noin 3kk ennenku olisin omistanu sen paskaluurin, jonka ehin just huollattaa. ostin vielä muistikortin että sain hermes -kappaleen, jonka laulaa pepe willberg ja muutaman puhelinnumeron talteen ja kun siihe oli päivitetty käyttis, niin johan toi vitun kone imasee sitte siltä ulkoselta kortilta osan vanhaa käyttistä ja on jumissa, ja minähän en sitä saanu uuestaa huoltoon kun siitä olis vilä hyvitetty yli 170e, mikä oli aika hyvä ajtellen että se oli n72 vai mikä se kokeilupuhelin olikaan, mistä ite pitäsin jos nokia pitäs siitä huolta, muta se toimii sillä samalla mallilla kun mikkis, ehkä vielä rumemmin. se mikkis aika pitkään kuitenkin jako tukea win98 niin että sillä sai iellä mennä pankin sivuille. niin ne soneralla palikttee pitkästä ja uskollisesta asiakkasuhteesta.

sitoutuminen, miä olen sitä sitoutumista nyt aika aktiivisesti harrastellu ja tehny työksenikin ja ihan työhön rinnastamaan muotoonkin, josta kohta pahvi erikseen, kahvia ei vielä ettei tämä hajoa käsiin, kuten jo on käynyt... eli sonera meni sillee, ja sellaseks se tuli kun siitä tuli telia sonera. niin kaikissa käy fuuriot muuttuu vitun fissioiksi kun huomataan että ollaan tekemississä anttimaterian kanssa (anttilooppi, se rehtorikin aina ala-asteella lausu ja kaks vuotta yhdysluokanmuodossa kun sitä kuuntelee siinä toivossa ettei tarvi tupalata ja pääsee hevon huitsin ylä-asteelle niin siinä on aika vilkas poika takarivissä kasamassa pulpeteista itelleen valtaistuinta). no tämä nyt ei mennyt lainkaan kuten pahvissa lukee, vaan niinkuin oli tarkotettu. minä noita pahvilappuja kirjottelen noin että nämä vähän isommat muistiinpanot saan näyttämään tältä. jospa joskus kuulisitte miltä ne kuulostaa ja lukisitte ääneen niin aika jouhevalta. miä olen tätä beatnikkiä harrastanu ihan vahingossa ja roimasti välillä rappaillutkin, mutta kyllästyin siihenkin.

sanoin jo ääneen jossain aika merkittävässä asiayhteyssä että alkaa taas tuo numero kolme pyriä niin että ihan kun toistaisi itteään tai joku minua. kolme sekuntia, kolme minuuttia, kolmekymmentä minuuttia, kolme tuntia, kolme päivää ja yötä, kolme viikkoa viikonloppuineen, kolme vuotta ja kolmekymmentä vuotta. kohta siitä on menny kolmetetoista, aika iso tää mun viimeisin projekti ja vaan kaks postikorttia ja niitäkin kohta pusannu kolme vuotta. onkohan minusta sanojaksi vai tekijäksi? tuota, miä sanoisin että sekä että ja se näkyy juuri tässä

nimim. num3rotta

p.s. hcbatin herrasväki (ei hovi, vaikka sielä sellasiakin piirteitä välillä on, silloin ainakin kun minä olen silä oleskellut.. mitäs minä sanoinkaan...) neuvo kattoo ja tein niin kun vielä kehotettiin kattomaan utupeesta kuinka sarja määritteli irc:in :P kas kun ei muttunu palloksi toi merkki, niniku siinä mun nokiassa, mikä on a, niinku alexander) lainassa ja b, niinku stub++c) hukassa, äänet päällä, tyynyn tsv. vaimentimen alla (on se laturissa kii niin että kyllä sen helposti löytää. pitää olla tollasia niksejä kun on asioitten kanssa vähän erilainen toi muisti kun puhumisten, lienee toi näytelmien lukeminen tehny muistin sellaseksi sitte)

*) veikkaan että teillä on edelleen roman polanskin the tennant -elokuvan mentävä aukko sivistyksessä ja tuo ei aukene teille. kysymys on kerrostalosta, jonka asunnossa on ikkuna vain sisäpihan puolelle ja vastapäätä, hieman alempana, on halvempia asuntoja, joissa ei ole omaa vessaa, vaan on siis käytettävä rappukäytävää ja yhteistä hotelli helpotusta eli vesikomeroa, jossa on ikkuna, tietenkin asiaankuuluvalla himmennetyllä lasilla, joka luotuu siluetteja valon ollessa päällä... keski-eurooppalaisen tasaisen pitkissä pimeissä illoissa, kun palaa töistä ja on tunnollinen muutenkin...

(jätän ton toisen pahvi, jossa lukee sattu käteen ja pahvi lapulla, toiseen kertaan. pahoittelen kirsi virtanen -maista katkopuhetta, mutta sellaista se on, en minä sitä tyylittelyksi tee, se kuulostaa yleensä rumalta ja on vielä rumempaa katella kun ei tiedä kumpia käyttää - vai , kun ne on samanarvosia tossa kohtaa... luin jostain että ei ole opetellu tai oppinu aidon k&r c operaattorien purkujärjestystä, ja se kertoo sen kirjassa visual c++ in 21 days... vittu miten vakuuttavalta pohjalta lähetään, mut kyseessä onkin visual c++ ei c++!!!!! vaikka se on kuitenkin tarkotettu visual c++ ja siinä samalla opetellaan se vanha kieli vähä niinku salaa, ja kirjan tarkotus on olla nutti eli jos on hallussa c niin tuosta vaan c++ hanskaan ja kuinkas sitten

[sopivasti tulee mikko niskasesta kertova dokumentti ja minun on helppo
samaistua tuon miehen ilottomiin, mutta hauskoihin rooleihin ja elokuviin]

"taas on tapahtunut se, mikä aina tapahtuu ihmiselle, joka seurustelee itseään
wiisampien kanssa: omat sanat kääntyvät itse sanojaa vastaan. Ja vielä kun
asiat on varmennettu niin että esittää pikkku-liberaalia äärinmäisyyksien
joukossa, on hyvin helppo kuvitella miltä antimateriasta tuntuu, kun se hoippuu
suuren vetytörmäyttimen mangneettikentässä positronina väistellessä - lähes
valonnopeudella liikkutaessa hitailla hermoradoilla, ilman refleksejä
- materiaa"

minä olen hydra, minulla on monta päätä ja jokaisessa päässä minulla on
seitsämän ajatusta, mutta näillä räpylöillä ei kirjotella isompia ja vielä
vähemmin lennetään. on annettava päille aikaa sanoa ja suunnitella (kato);
antaa mielen lentää ja kuvitella sen niin tekevän, jos ei välillä niiden,
kuten usein ei nykyään käy - tiedostan sen ja olenkin ottanut askeleita
siihen suuntaan että muutos tapahtuu siihen suuntaan, johon itse tahdon
taipua, enkä noitten pillunaamjen ohjeita enää vaan panen pataan niitäkin,
kannibaaliksi meinaan ruveta kai. ken tietä ja kuka sen tuntee... nahoissaan.

välillä - aina kun joskus ei ole kokoajan - minulla on sellainenkin
mieli että ajatus kulkee, mutta liki parin vuoden hoito hiton
hienoilla vitun vituilla alkaa tehdä aviosoluille sitä mitä ennen
teki alkoholi. tämä on avohoitoa, minä kohta panen pillerit pussiin,
ja siitä on kokemusta: toista kertaa en mene johonkin kahdeksaksi
vuorokaudeksi valvomaan, ja saamaan siten terveen paperit. miä
käsittelen asioita ja miä luulen että miä olen valmis tekemään jotain
todella pahaa, ja valmis luopumaan ajatuksesta: pitää uskaltaa ajatellla,
ettei tarvi tehdä. tuo aate, joka ei ole motto tai aforismi, jonka mukana
(enää) elän, vaan siitä on tullut totta. kohta paikka jossain ja minulla on
risoja housuja, olen vielä sen verran ylipainoinen että en mahdu noihin
vermeisiin, mutta "jonain päivänä".

en pidä siitä minästä, joka olen ja miksi tunnen olevani tulemassa -
jossian määrin jo tullutkin, pillun pahasti. tämä lääkitys ja tämä avohoito,
ja nuo nurkissa kolistelevat kuvatukset. miä itken ja ajattelen waltaria ja
isääni.

en kuvittele olevani ainoa, joka on kasvanut vahvan isähahmon alla ja
tämän tekoihin ittiään vertaileva... vähän muutakin, jotain päinvastaista
jopa, todella ja täysin, mutta olen päässyt tuon todesta perille ja
keskitän tekemisiäni korjaamiseen.

kärsiää pitää ja niitä kärsimyksiä pitää enitsestään lisätä ränkkäämällä
lääkitystä niin että ei saa nukutuksi, edes sitä vähää minkä rennoilla
lihaksilla teki, ja alkaa tehä kovastii mieli ajatella että mitä on tullut
sanottua ja mitä on tullu tehtyä. on nähkääs niin että minä en paljon
muista tai yritä muistaa asioita, mutta ajattelen aina muita enkä oikein
koskaan itteäni ja siksi näin käy kuten on käynyt. päähän tai joidenkin niistä
mieleen tarttuu aina jokin likainen ajatus ja niin alkavat asiain tapahtua,
miä kun vähän juon viinaa niin miä saan paljon voimaa ajatuksille; miä
muutun aika perusteelliseksi. Homma tomii kutakuinkin näin - veikkailen
tässä omaa pykologiaani - mutta ensin tokasen että, vaikka sen näin
jälkikäteen tuntisi tai näin etukäteen niin sitä ei ihan niin vain hallita:
traumat, katsokaas traumat ovat kovaa, lujaa, hyvää, huonoa ja pahaa mieltä
peitellessä kertyneet yhteen niiistä päistä ja yhteen niistä mielistä ja kun
sitä ei voi tietää missä päässä se mieli on niin sitä ei voi hallita. enää en
aio - toistaiseksi - edes yrittää; se homma menee näin:

menen sitte, vittu, niin menen että täällä on se tieto, joka kertoo
siitä mikä on ero sille mitä on tehdä ja ajatella tekevänsä ettei tarvi
tehdä.

mennään näillä,
watafat

P.S. itte saa aina, vittu, olla joustamassa ja sen takia että toinen tai
muut saa olla omia ittiään "pilililiuluililutulipallihikihihi", ja minun pitää
sitte hilliltä menoani, vittu, kun puhun ja kerron salaliittoteorioita tai
ehdotan että kannattaisiko ruveta harkittemaan että kuuntelisi minua
ja opettelisi jonkun pienen ohjelmointikielen että tekis jotain kivaa? Ei.
että minua välillä on vituttanu paljon, mutta nyt meni joulu niin vituiksi
että jos oli perinne mielessä niin sen unohan enkä toista kertaa enää
yritä. olihan tuosas, parisen vuotta sitten sellaisia aikoja että joulu- ja
uudenvuoden juhlintaa vietettiin tässä talossa, mutta olen karkottanut
kaikki ihmiset ympäriltäni sillä että paskanaamat jauhaa paskaa selän-
takana. mitä tollasilla tekee? samanlaisia paskoja kuin kaikki muutkin:
aina saa ja toteutuu se mitä on elää menetyksen pelossa, on siis
parempi että se tapahtuu näin tai niin, kuin noin. imekää pillistä omaa
kustanne saatanan pikku-lokit. miä vedän pataan, armotta, kun miä
näen näkyjä. miä olen päättäny sairastua skitsofreniaan (koska lääkäri
niin sanoi) ja toimin sen mukaan: nyt olen varottanut, seuraavan kerran
uhkaan ja teen sitä ennen. ruuvarilla minä korjaan tietokoneita nykyään.

(harja terästä ja harja rautaa, lasisia lauseita lasten suista, muoviruusuja,
omena puista: niitä miä kylvän ja niillä elämäni tien niin että voin aasillan
sitte käyä kun on kaikki minua lyöneet ja minä kaikkia sylkenyt)

miä hajotan ja hallitsen itsehillittömästi, vitun paskanaamat! syö joulu, kun
se on tapa. vetäkää käteen ja hihaan ne kinkut, vituttomasas valheessa
elävät paskat. kuolma sioille ja diftongeille kans', miä otan loparit, kiitos.

P.P.S. Se joka kaiken ymmärtää ei tue tai tajua, mutta olen siirtynyt merkintöihin, jotka olen kirjoittanut jo etukäteen enkä enää niinkään ota otsikosta hakasulkuja, laita musiikkia soimaan ja sillä rallattelisi vaan olen synkkä, synkkääkin synkempi ja musta mieleltäni. minä luulen että... ja se että luulee ei ole tiedon väärti, vaikka kuinka luulisi. on ikävää että en kykene enää tajunnanvirtaan ja siihen on vain yksi syy ja lääke nimeltä lyrica, se tappaa mielen ja kuvituksen vaikka on määrätty hermokipuun. miä rakastan neuroleptejä, ja vielä sellaista paskaa että entiselle alkoholistille tuupataan tommosta paskaa ja joku toinen tokasee, "sehän metaboloituu maksassa". mitä vittua toi tarkottaa? sitä että maksa kärsii vaikka en joisi viinaa? kun kerroin että juon kahvin (maitokahvin) lisäksi vettä ja syön niin että tulen nauttineeksi nestettä noin 8-10l vrk, niin minua jo kehotettiin olemaan juomattakin. eikö hienoa, mikä hieno lääke, ja mikä hienointa, se toimii niin että juomalla nestettä (paljon) lääkkeen teho voimistuu, valitettavasti se myös helpottaa nilkkakipua, mutta on olemasa vaihtoehto, jota en tänne tule enää tuhlaamaan. sen käytän (vuoden 09 heinäkuussa keskeytyneen) DS (Dungeon Siege) -projektini jatkamiseen. sillä jos en omaa alustaa tee enkä apua saa niin game makerilla, dungeon siegellä, lualla ja c++lla sorvaan mekanismin jossa... jne. jne. jne.

[toi soi. harmittaa vähän kesekn ton pukea ja lähtä pahantekoon, mutta kun ei lupausta tulla ja selviä, sopia täälä pietty vaan lyötiin luurilla niin menettelemme seuraavanlaisesti kuvatuin menetelm. pankai kellonaika muistiin tai ylös :P... katotaan onko se Antti vai jussi-eno vai kuka minua kehuu tai kiittää, jotain hyvin äkkinäistä ja rumaa miä teen. ja se tapahtukoon. vitun nistit ei minulle huutele että, mikä vittu sua nyt vaivaa!? sanotaanko näin?]

katsotaan kuinka tässä käy. koska tätä juttua jatkan kun ulkona pikkasen lunta polen, kun on niin että bensasa polttamalla ajatukseni ovat nopiammin perillä kuin puhelimeen puhumalla. katsotaan kuinka moni on niin tosissaan kuin Ne sanoo olevansa. katsotaan ketä Ne on ja onko Niistä mihinkään, tai pitävätkö Ne edes sanaansa. katsotaan, ja sen luette. nyt on kello 2217 ja puen, sitten menen, kun ei tultu kuten luvattiin uhossa. otan ton joonaksen kirveen mukaan, jos se oln vaikka ollut jo jonkun postilaatikossa.

[näin kauan kesti aikaa laittaa pukeet, joilla kulen sanomaani sanomaan selkään otab tai sanon asiani, niin tekoni teen niin polkuni kulkee että teoista puheen miä tällä rupiamlla käyn pitkävihaseksi vaikka en saisi lainaan wiredin tuotantokausia. miä luotan vaan yhteen ihmiseen ja se on harri. se riitti minulle ja se riitti silloin muille, miä olen sen häpiä ja hänen kehu siitä että miä olen, muut saapi arvailla. niin menköön elämä, ja niin se on mennyt... no sampylässä ei ole aina ollut juustoa, mutta muuten aika ok.


olenhan miä sekaisin, kin, mutta voi jeesus, ei paljoa auta on oltava joku muu, tule ja auta, minua vituttaa tämä tekosyynäolo niin ja kesken hyvän (squigglasonic) miä judun tekemään tämän matkan. ja kohteena on Antti vaikka Jussi lähetti kapitaali-tekstiviestin. miä rakastan jussia, mutta jos te tuntisitte hänet, niin....

minä olenm

Abantti, minä laulan ja soin,

uskotteko?