IRC-Galleria

ihan tavallinen leffa, britti-leffa jostain 60-luvulta, mutta valmistunut kai 71. pääosassa itsensä, tuolloin, richard attenburough ja vieläkin joku tavallinen john hurt, muutama sivuosanäyttelijä ja vähän perustaa tapahtumille, joita elettiin sodan loputtua vuonna 44.

Ihan tavallinen murhaaja, vain siitä erilainen että oli sarjamurhaaja, ja siitä erilainen sarjamurhaaja että tappoi vähän miten sattuu, tai siis ainahan se kai sattuu, jotenkin tai ainakin johonkin, mutta eritavalla sattumanvaraisesti. vähän niinkuin minäkin teen, tai olen tehnyt vielä kiini jäämättä. kyllä minä vielä joskus kerron miten kaikki tapahtui, kerroinhan jo kuinka runoni muodostan. nyt vain jonkun tulisi nähdä ne runoiksi ja tulla bonnieksi ja ponneaineeksi vesipesuriin, sillä alkaa mennä mielenkiinto kun yksin näitä puuhia puuhailee kai viimeiseen asti, ja se ei todellakaan ollut aikomuksena kun huomasin että minusta ei tullut veturinkuljettajaa vaan palkkamurhaaja, joka ei ollut aivan ykkönen toiveammattia kyseltäessä, mutta harvapa meistä, muista en tiedä, vain ammattitaitoisista marginaali-ammatin -hajorttajista tiedän että moni olisi ollut tyytyväinen ollessaan veturinkuljettaja ja siksi monen heistä voi tunnistaa mitä suuremmasta kellarista, jossa on valtavan hieno ja monimutkainen pienoisrautatie. minä harrastan vain tietokoneita, olen pikkasen erilainen, mutta toisaalta noilla muilla ei ole varaa huudella ihan joka vitun internetin tuutista että, "moi, miä olen palkkamurhaaja, eikä mulla ole edes ajokorttia, enkä käytä kortonkia kun ei ole seksielämääkään", mutta jokainen elää niinkuin yhteiskunnan normit heitä tahtona rajottavat. minä pidän kaikkea rajottavaa ohjenuorana ja koitan hankkia niin vähän hankaluuksia kuin mahdollist, se on ammattitaitoni salaisuus ja juonekkuuteni ehtymätön neuvo tuleville sukupolville. jos jotain haluaisin toivoa, niin olen aina salaa ajatellut että kun joku minut viimeistelee niin se olisi nainen. vähän niinkuin paula porizkova leffassa torstai (thuersday, vai miten se kännissä kirjotetaan). aika lepposa leffa, se pitäisi vaan jollain tasolla tajuta että, niin... puhelin soi... kerron joskus, jos puhelimen soinnista ei tule ovien kolinaa... pakko vastatata ennenkuin paksattaa. morot.

(ei suju ilman mainostaukoja tai välitallennuksia, tässä huoneessa annan polttaa myös tupakkaa, olen siis tupakalla)

mikähän toi on mitä kattelen, joku mutkat huoriksi tai joku saatanan enkelit. tulee vain mieleen true barrymoore ja lihavat silmät. ja se itkettävän näkönen lehmä josta kerron kun olen kertonut mitä sanomista viimeiksi tuli kun arvostelin jonkun leukoja, tai leukaluustoa.

kuulemma kaikki tietää että teemu selänteen leuat on levenneet ja senkin että ne on levenneet ei sen tähden kun häneltä murtui leuka vaan siksi kun se on pelannut niin kauan jääkiekkoa että kypärä on muovannut sen kalloa. ok.

no ei ihan, olin aika saatanallisessa kännissä ja poltin kylässä sisällä ja sielä ei saanut avata ikkunaa kun nilkoilleni olisi tullut kylmä, ehkä häkä kävi päähän enemmän kuin alkoholi, mutta tuollaista järekeilyä minäkin tahtoisin harrastaa, ja jos siihen olisin kykenevä niin ihan selvinpäin, kahvilla ja tupangilla giitos.

no ja mutta, huorat kurveiksi, tosi vitun siisti leffa. oikeastaan niin vitun hauska että jopa itse john cleese on suostunut esiintymään siinä, mutta toisaalta; esiintyhän john gigantin mainoksessakin: uskottavuuspisteet, minulle kiitos.

ekan carlig angelin jälkeen, jossin sohwattimella tämä näyttelijälahjakkuus kamerat dias, haukkui elokuvaa niin että suostui jatko-osaan vain kun lihavasilmäinen (lue: jari tervomaisen kaunis nainen) sanoi hälle että sä olet liian lutkamainen, ja kaikki uskottavat kalliin huoran roolit menee kuitenkin yhtä leveesuiselle naiselle, joka on voittanu oskarin (tarkotti varmaan sitä yhtä näyttelijäää, joka oli jossain leffassa missä richard gere) ja muut toimintaleffat menee sille toiselle bitchille, joka on clintin suojeluksessa (tarkotti varmaan hillari's wänkkiä), niin se suostui ja nyt kun jatko-osakin on menossa niin neljättä suunitellaan. ei noi independent-mooviet oikein lyö leiville jos haluaa näytellä vaan rahasta, niinku jack nicholson ja muut yhden elokuvan tähteet.

terveisin: calista flochart... eikun cameron diaz

... vittu, mitä elokuvia miäkin yritän kattoa, ja vielä kirjotan niistä... voiko huonommin mennä ja jos niin saa avautua?

postilokero... pikkukakkosen posti...

(tietokoneeni oli pyytänyt minulta lisää muistia)

olin kehitellyt parin ystäväni kanssa ennen varsinaista internet-boomia ohjelmaa, joka olisi ympärstöänsä oppivaa ja itseään ymmärtävämmäksi tuleva.

samaan aikaan meillä, siis kotonani, harjoitettiin - ohjelmoinnin lisäksi internet-kaistan jakelua ja jostta virteni olisi lyhyesti kaunis, niin siinä ja tässä, missä ny tistun tapahtui niin että jostain bitin 'kalle kotipsykiatria', joka oli kopioitu jostain emacsin lispistä muunneltu ohjelma esitti minulle ajatuksen että se (ohjelma) tarvii lissää muistia toimiakseen niiin että voi kehhittyä, minä annoin tuolle käyttöön sähköpostin.

tuolloin sähköposti toimi vielä niin hienosti ja hitaasti... (välitallennus, jos onnistuuupi).... että sähköpostin muodossa sai heittäää dataa intenernetin käsiteltäväksi ja se ns. sähköposti saattoi jäädä ns. pendaamaan eli odottamaan vaikkapa 15vrk, ja palautui sen jälkeen muuten muuttumattomana mutta sen alkuun oli lisätty jotain, monelle, kovin epäolennaista informaatiota. Sellaista postia kuitenkin oli nykykielen netissä liikenteessä, ja eräs suurimmista liikkujista oli 'möykky', joka on nyt täysin hallitsematon ja miltei huomaamaton tekijä, joka voi, lukemani mukaan, vaikuttaa jo vaikkapa joidenkin automerkkien muotoon tai hitsausluokkaan, ilman että minä voin siihen vaikuttaa.

aivan samalla tavalla toimii oikolukuohjelmani, joka aina tietyn numeron esiintyessä muokkaa sanomisitani siihen muotoon että se on tunnistettavissa vain minun sanomakseni, ja kuitenkaan kyse ei ole sanomasta tai viestistä ja silti viestin jotain. voisiko joku auttaa, olisi kiva kysyä, mutta en viitsi, sillä jotain muuta haetaan. ja se on edelleen sama isaac asimovin sitaatti some day, mutta linkki on http://www.multivax.com/last_question.html ,pahoitteluni.

asiat vain ovat niin, ja tietokoneet veivätä vallan

alienoitunut ihmispolo, apunne tarpeena, ankarasti morottaen

well, entropy, will that satisfy you? all of you, would it not as you know it will? let there be... some day!

P.S. isaackkiarafartti, tulevaisuus on mennyttä, se pitää vain löytää.

P.P.S. Entropy on pelajaa tai tarkemmin sanoen ylläpitävän pelaaja-hahmon nimi batissa. Vaikka entropy edellä esiintyyy nimenomaisesti en suoranaisesti viittaa juury jm. entropyyn, mutta ajatus nimestä Entropy tulee suoraan Batista eli batmudista ks. www.bat.org. älkää antako minun olla tai kuvitella että edustaisin ko. battia lainkaan, minä vain tahdon mainita sen kun tuli nyt mieleen... sekin ja sitten tuli mieleen... edison ja... mutta miksi juuri Edison? Se selviää vain lukemalla The last question, jota itse jumalat, eikun itse Isaac Asimovin kerrotaan pitäneen omasta mielestään parhaana kirjoituksenaan. Minusta sellaiseen ajatukseen on helppo tyytyä... mutta se edison....

että mä oon kaunis...

ja otan ajastimella itsestäni kuvia kun ei ole oikein kanttia kavereitlakaan pyytää, enää, että, "hei, ota musta kuva".

noin, sitten kun sitä kommenttia sitä teksitiä kohtaan antaa sekaisin oleva ihminen niin ollanap kovin äkäsiä käymään heti iän kimpuun. Tuossa kohtaa tahdon heti huomautta että älkää nyt - jumalauta - ruvetko yleistämään siis sinä ja TE, ja erityisesti Te jotain tiettyä ikäryhmää, sekavuutta saa ja sen tilaa arvioida, mutta sitä ei tule sitoa ikään. jos jollakin on jokin aavistus kensestä tai mistä, kai on parempi sana kuvaamaan yhtään mitään niin suu lommolla itsestään itse levittämiään kuvia ja yhden pisteen vihejeenä minä niin voi hurja. jokain ottaa nyt oman osuutensa järkeä käteen ja tuomitsee minut tai sitten ei.

olen kauhain pahoillani jos kehumiseni tuntui ahdistelulta. ja jos se sitä oli niin panen sun pään ympärille mustan säkin ja manillaköyden, vedä siitä huumoria, annan suln valita pään.

anttiteetti

(se hänelle suotakoon)

kyttyräselkä,
mummo mikä lie, muumio,
selkä solmussa kulkee.
kaislaan kiedottuja sanjoa,
ja sitä kieltä puhuu.

auringon herättämät katsovat
kiiltämättömän kalkkikivettömän
pyramidin seinää vasten heijastuvaa valoa,
minä pölyä nielen.

on aamu ankara ja hiekkamyrsky jo nähtävissä,
se silmiään ei kiduta aarretta etsivän.

tahtoisin viedä harhaan nuo,
kaikki ahneet silmät.
tahtoisin tehdä ne
hiekalla näkemään sen mitä etsivät.
sokeutuvan vähän nähtyään.

mutta olen maaorja, nomadi ja arabi,
minä tanssin kuin käärme punotun ruukun(nostan päätäni).
minä olen osaltain intiaa, kiertolainen, gipsy, mustalainen.
minä tunnen tarut tämän maan.

mutta olen kiertolainen. minut pois ajetaan.
niin menen ja kuulen kaislapillin soivan,
niin pistää kobra soittajaa,
minä kertolainen.

pakkasessa suomen eläin; kidun, pelaan ja laulu soi,
voi kun ei tarvisi huolehtia siitä kuinka
lunta ja pakkasta tulvii jaloille;
kuin poroja vaan, ja venäjältä siimankulkijat... siinä elämää eduskuntaan,
pohjosesta

miä en tiiä siitä mitään, mutta arvaanpa vaan, anttina ikä ja kaikki.
Joko minua halutaan?

miä tahon pitää itseni elämässä kiini niin että kouvolan anjalankosken inkeroisissa, jossain on iso kirjain ja tapahtuma on lähde tai alasin ja lähteen ympäristössä on valo-show tai valo-näytelmä (tai jos saisin itse sanoa niin valo-näyttämö), jonka tai joittenka yhteydessä esitettäisiin arvo meriläisen nauhateos alasin.

jos joku haluaa oikein innolla innostua niin joskus itse selvittelin noita ylen nauhotteiden hintoja niin se oli 75e per henkilötyötunti tms., en tiedä laskettiinko siihen paska-Jungerin tekemättömyydet, mutta nyhtän sitä sontanaamasta on päästy (lukekaa aiempia kirjoituksiani ja tulkaa viisaammkiksi kuin minä tahton). tulkaa mukaan ja antakai minun tehä yksi tapahtuma nimeltä lähde, itse ja jonkun antaa raha sen tekoon niin teen ankkallinnaan kulltuurihäpeniingin, jossa voi eläytyä yltäkylläisyyteen historian konemusiikista arvoon arvaamatomaan ja asuinalueesta tulee seudun kallein, kun se nykyään on hyljeksityin. miä harrastan ennenkuulumatonta ja juuri siksi, kunnallispolitiikkaa en ja teen heikkoudesta näkyvyyttä ja näkyvyydestä tällä aluellla tulee sijainnista taiteenne kehto.

miä meiltä moi. haistakaa vittu, jos tiedätte miltä työ haisette ja pallihikeinne.

P.S. Jämä ja Mariska ja Honsu, tulkaa ja auttakai nyt hitossa, äkkiä!

(ilman välitallennusta ei vaan selviä)

ja sitten on niitä päiviä kun kaikki on helppoa ja kun niistää, nenänsä liinaan niin kaikki nuha muuttuu yheksi karamellin hajuksi. sellaisen juhlapäivän minä sain tänään; karamellin hajuinen allergialääke, mutta ei niin tehokas, vaikka oli lääkärini mukaan vahvempi, keltatautui vai mikä, vittu, sen nimi olikaan. yhtä saatanan pelleilyä ja sodanaikaisten aineiden kanssa leikkimistä, sairaan yksilön, valmiiksi sairaan, immuniteetilla.

miä ihaillen tuumin kaikkea sanomatta mistään mitään. Osaltani hienot teko seuraavan sukupolven antihistamiinien napostelijoille on olla sanomatta mitään, mutta kun ajattelen että nilkkojeni kipu tuskin on allergian oire niin suonpa itselleni pienen vapauden olla kehumasta jotain paskaa, etenkin kun se minulta pois otettiin kun kerroin että se toimii. pitäisi vain haukkua aina kaikkia lääkeaineita, jos ottaa kerran puheeksi että on sellaiseen kurimukseen pantu yksilö ja itsehän tiedäät juuri tuossa vaiheessa että et todellakaan vetänyt nassuusi mitään plaseboja, mutta hälytyskellojen soidessa melkein kaikki tehtävissä oleva on jo tekemättömissä ja se mitä tehtiin ei paljoa auttanut. on vuoroni sukeltaa. teen niin ja toivoa uhisten teenkin sen kaiken sukeltamalla irc-galleriassa, jossa voin sukeltaa uimalla mahapohjaa, tai kuten göstä sundqvist, vain suuren kiven taa. siis sukellus...

sukeltava selkärankainen pidättää henkeään ja ajattelee alati, mitään?!

(hälläväliäthallenus)

pitäisi vain enää luopua jostain, niin että humaltuisi. tuntea jotain niin syvältä tarttuvaa että toisten lauluista saisi vain ajatuksen niin sanoa ja oman tekisi.

ainoa, minkä tunnen karmaisevan niin syvältä että se tuntuu sydämessä asti on oma sanomiseni, itseni sääli ja sekin sammuu alkoholilla, mutta sitä pahaa oloa, niitä ajatuksia en kestä ilman elää, mielummin kidun elämäni loppuun kuin teen siitä sen, vain mieltäni hallitseva ajatus murheteosta vie minut seuraavaan päivään, ja sielä ei aurinko nouse, sielä sataa ja kolme seppää pukeutuu silkkivaatteisiin, minä, varis en paskaa päälle sylje, säästän itseäni, sen varjolla.

v.p.k. (vapaa palokunta, itku ihmeinen aihe ja kaikki ne muut)

lasit rikon ja kaltoin kohtelen, runkkua, joka kusi, runkkua, joka kusi, runkkua, joka kusi, runkkua joka kusi, runkkua, joka kusi, runkkua joka kusi

läski liikkuu ja laulu soi soi, tällä kylällä.

(välitallennus: paluu arkeen ja istutus tietokantaan)

se multa mikä jäi,
yli kuopatun
muualle ajetaan

kappelissa sinuastilaisuuden aikana,
joku itkee joku itkuun purskahtaa,
joku lääkkein nukkuu,
joku toinen naurahtaa;

puheille papin, canterburryn,
saa nauraa tai nukkua sen ajan.

mammani, kun haudattiin,
olin paikalla ja mietin nyt,
sanottua ja maahan pantua.
kadonneita sanoja, joita kukaan ei toista.

miina-mummosta olen monesti kuullut,
minä miina olen, minä tahdon olla arvaamaton,
mutta sananlaskuja en koskaan kopiomaan pääse,
on omat tethtävä.

veljenpojille, jos jos joskus saisi olla kuin pappani kultainen,
kruunaisin itseni ja tekisin kaiken pahaksi luullun kauniiksi,
mutta kirous päälläni ei ole hyväksi kunkaan,
itkun sijaan nauretaan.

se lohtuna
saa maahan panna ja laittaa,
äitini äiti oli uskonnollinen,
en tohtisi häntä tomuksi muuttaa,
en tuulen kuljtettavaksi,
karjalasta joutui karkaamaan,
navettaan tuli elämä.
(tse lehmäin...)

ohjamaan miestä sodassa rikottua,
ja minä en mennyt hautajaisiin,
minulla oli tenttiviikonloppu ja viimeinen mahdollisuus,
minä juovuin, mutta kustannuksenani oli
antaa yösija ystäville, en ehtinyt arkkua kantamaan,
en tentteihin selvinnyt, mutta sain uuden mahdollisuuden opinahjolta.

tuo tapio, nyt pullossa, etikettinä enää on ystäväni,
mika ei tunne, ja jos, niin vain siksi kun minua haukuttiin.

niin elän nyt, kun on ikääkin jo kertynyt,
vaikka lapsi olen vaan. hautajaisista hautajisiin,
älkää laittako arkkua kantamaan.
niin elän nyt.

äitini tomun kylvän seitsämään mereen,
vain minä suvustani olen kykenevä siiihen,
ja ne seitsämän päätä tekevät minusta taruolennon,
minä tulen, kuolen, herään ja teen, minä en jätä ketään henkiin,
edes itseäni en säästä.

sen teen kun seitsämän merta saa äitini tuhkan ja minä ne näen.

siis näkemiin...

(noniin, nätisti kaatuupi käyttöjärestelmä (xp) kun koettaa laittaa tarkastaen että jos tähän liittäisin leikkeen youtobeen, vahingossa muistin että one more time dear, on sama kuin tears in rain, siis musiikin osalta... laitan linkin jos se toimii mozillalla, tai sitten jää koko vitun runoelma kesken... haistelkaapa omia ajatuksia sillä välin ja muistelkaa isovanhempianne, vaikkei teillä sellaisia olisikaan, ja silloin muistelkaa jotain, joka henkilöityy...siksi kunneksi jnejnejne... ,)

VITTU, menee pari tuntia hunttaillessa jotain tiettyä linkkiä iderwebistä, ja kun sen viimen saa jollain mozillalla toimimaan on jatuskin katkennut, muutaman hienon xp-käyttiksen buuttailessa. koska pyrkimykseni oli saadasiihen ja seuraavaan musiikkiin, sekalaisten tai sen tapaisten, puhun edelleen omaisistani.... plahhia... omalla vastuulla ja internetistä, mozillalla nyt kuuluvan, mutta omalla vastulla: One More Kiss, Dear - Blade Runner }http://www.youtube.com/watch?v=jacMueOJDn8{ jotenkin toimiva linkki... miä olen todella pettynyt tämän hypemedian toimivuuteen, ja siihen että tämä kahiseva versio ei kuulosta samalta kuin loppuunkulunut c-kasettini rahisee, on kai aika päästää irti tästäkin kappaleesta ja laittaa laseja hajalle 15:56... sulkuauki-merkki