IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

[ no ja kuitenkin tai sitä sun tätä vai miten sen nyt sanoisi ja vähän niinku sillee jne. jne ja kaikkea muuta sellaista, jota vastaavanlaisissa tilanteissa tulee sanoa - fjodor dostojevski, flirttailee näin, siihe pikku kakkasen tunnariin kun ton jotenkin sekottaa ja sanoo vielä että postilokero niin eiköhän ala kohta lohkeemaan. siis näistä risoista hampaista nekin paikat, jotka ovat vielä asentamatta... se on vähän niinkuin kaikki on vähässä elämässä, sellaista tuurin kauppaa ja kuten kuka tahansa joskus vetoa lyömällä itseään elättämään pyrkinyt on huomannut elättävänsä jotain toista ja sitten sitä huomaakin että siilon pohjalla on muurhaisleijona, ja sitten se jo heittääkin hiekkaa.... jääkääs siihen rinteeseen tai yrittäkääs kävellä sitä ylös jos sen nousu on 47astetta. ei tapahu paljo muuta kuin että menee hiekkaa sukkiin ja sandaaleihinkin. ne on niin kovia tollaset reenipaikat nyky-hiihtäjillä, esim. että ne saattaa kuolla punttisalille vaikka ne kuinka vitun saatanasti vetäis autonrengasta suolla juostessa. miä olen muutamaan kertaan erinäisistä syistä käyttänyt suota maastona, jossa on ollut tarkoitus karistaa joku tai jotain tai jotain todella vittumaista ja miä käyn vähän penkaamassa noita jotain lehtien arkistoja ja tarkistan homman niin saahaa valkeutta johonkin hämärään häppenkinkiin. missä ei käyny ollenkaa hullusti tai mitään muutakaan kumempia juttuja... noita-häppeninkejä vaan.... miä lähen nyt kuutelemaan tota mouse on marsea ja unohan tän hommajutun... jaa no paan vielä ton linkin toho johki http://www.youtube.com/watch?v=QKvGK9VSark jaa kanu se oli. no oli kuitenkin ja oli kuten oli ja olipa hyvinkin. nyt miä lähen hiton vitun vittuuu ja tsempaan ihan himona....

kaikki morottaa,
mua!

kerran vielä alusta ja tätä siis piti soittaa... ohoholikos se mouse on mars j ajoku tihikana ja kanu tms. tms... no kyllä se selviää tätä linkkiä solvaamalla, toivotaan niin http://www.youtube.com/watch?v=QKvGK9VSark ja morotellaan kans' mut' ei mukavast' (mul ei ole mitään tekemistä ton jutun kanssa, muutakun että se naurattaa niin hiivatisti että hilpeetä musiikkia kuunnellessa tulee penkailtua mielestä esiin ja mujistettavaksi niin että se joinain päivänä jotain kiinnostaa niin vimmatusti! *poskilärvikieliposkieliposkieliposliinipossujakalkkunataisenmunakaaneikelpaa* trai trai tral-lal-la vai miten se pölvästi harlekiini rallattelikaan... noh oli miten oli ja siitä kun ottaa lähtökohtia niin jo on kumma jos ei kysmykset herää"!?

-x-x-x-x-x-x-xTorstai 01.12.2011 03:22

taas meni yli §0000 merkkiä yli 200 merkkiiä ja merkkiä kaihtamatta miä häpiää kokiakseni ähkin tän tähän väliin ja näin:

miä en ukso mihinkään ja miä uskoudun aina. miä en ollu ajatellut mitenkään alkaa elämään niin, mutta kun tulin ajatelleeksi, kuultuani vai tuumailtuani, jotenkin vähän niin kuitenkin että silloin ekaa kertaa älli levisi. ja nyt tiedän että sitä tapahtuu kaikenaikaa, mutta minä en voi enää ns. (nyt tosi niinsanotusti kuin kirka on kuollu (se hölkkäsi usein mua vastaan töihin mennessäni(ah-haa, osasinpas) ja kuoli sydänkohtaukseen. mulle sano työterveyslääkäri(tär, mitäs jos tosiaan oltaisi niin että hänetärrään kun kyseessä öiti....,ö örrrcff yö, äiti-yö eli painajan tai night vissii tai jotain tosi ontkeeta ja kepiäää selittely (tässä kohtaa, katos', pikkasen hänträä ni eilen tehyt päiväkirja... vai mikä blogi tää nyt tänään on... mutta kuitenkin)

-x-x-x-x-x-x-x-x

tossa alla noin ja miä meilä moi, pauli ja marjaana, hyvää vitun joulua (sahaan pääni irti savupiippunne yllä (toi on joku chicken robbotin joulu-video... älkää edes kuvitelko enempää ansaitsevanne... gary larssonia kehiin, siinä on niittiä ja siistiä ihan, ihan kivaa oikein vaan...
[ kun ei käynyt (eikä käynnytkään, vileä, niin siis viileässä, mutta olen miä tuuminut sellaistakin että viileessäkin käy kun olen enmpi tottunut viiliään, näitten saaketin-hiton kokolattiamattojen kanssa eläminen on yhtä hengittämistä... muuhun oikein sitten aika ei riitäkkään, mutta näin ja sellaisina päivinä jollainen eilinen oli... niiiin niiiiiinn jean sibelius karelia suite ja intermezzo on soinut jo viisi kertaa ainakain tästä youtuben osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ja ainakin kymmenen menee ja alotan luupin aina tosta 88 tms sekunnin kohdalta... olen siitä joskus kauan sitten, minulle kauhean kauan vai onko se kauvan... noistakun ei suomen sanoista ymmärrä tällanen ihminen joka käyttää sanoja huvikseen ja välillä vähän muitten harmiksi ja joskus ihan kiusaksikin... mutta ja muutta ]

kattokaas kun on niin että miä olen ruvennut jo tääläkin se_suuri mua ja ite niin, mutta en siksi että häpeisin sitä mitä olen sanonut ensin ja ajatellessa jälkeenpäin kun metsästän typoja tulee minulle tunne että kaikki se poistetaaan, jos en itse tee mitään sellaista, joka on sensuuria. miä olen mielessä ollu tuosta aina tuumaillesa tallaista mieltä:

-x-x-x-x


minä olen syytänyt tuossa joku viikko sitten aikas väkevää viestiä (vähän humalassa ollessa) ja sitte ajattelin (vähän laskuhumalasas, ja kun tää mun pitkänäköisyys ja kaukokatseisuus yltää niin helventin kauas että miä just' voin kuvitella että jollain taivaankappaleella on korvat ja jos on joku kasku ollut olemassa tai olemassa edelleen edes niin että sitä kukaan enää muistaa ja jotta muistaisi tahtoisin minä sanoa että kuopiosta on muuaan eräs toinenkin ihminen vaikuttanut. siis sen työkaverini lisäksi... tai siis eräs niistä kuopiolaisista.... no kuitenkin

[ välitallennus ja huiomautus siitä että sinulla(kin) piti olla loopissa soimassa toi sibbelliuukksseenn, kato kun ei osaa, vaikka saksaa, niin voi sanoa tohon tapaan vaikka hitler kun ei ole aivan varma miten se kirjoitetaan, tai pitäisi kirjoittaa, kun taas joku voisi ajatella että miksi pitäisi kirjottaa, kun toinen voi ajatella että miksei? ja miksei, minäkin kysyisin jos jollain tavalla kyseenalaistettaisiin se, jokin, kumma oikeutus perustella tai anekdoottimaisesti, jos ei goottimaisesti (vittu, aaarhg, tota porukka ja night wiissii julkas just jonkun levyn 0000 eli 2400 eli vittu, eikä sitä sitte kuskallettu julkasta jouluaattona 0024 tai 0000 eli 2400, mutta miä en olekkaan mikään häiskä joka tahtoo myydä musaa, tai ainakaan suomalaista musaa. eli vetäkääs henkeä sillä välin kun miä laitan ton sibeliuksen u2b kareliasuittea ja intermezzo (toikin on jotain musiikin kieltä, mutta kun en minä vielä sitäkään osaa ja niitä päiviä on, jotka eivät ole naisten nimiä ja siinä toivossa voisin elää kun en usko mihinkään, uskoutuminen puolestaan tuntuu olevan sellainen etuoikeus että se ei kuulu kenellekään vaikka koskettai minuakin... mutta sellaisessa maailmassa minä eilen (meinasin ajatella sanoa tänään, ja teenkin jatkossa niin. olen eilisessä vaikka puhun tänään a perjantaina, jos tämä on torstai, olen minä taas se joku toinen oma itseni... ]

ajatelkaas että miä nukun nykyään vielä huonommin kuin ehkä kesällä, jolloin oli valoisat yöt. minä en tideä...


oooohhhhooh. yöradiosta myrskyluodon maija eli toivo kuulaa kai... paanpas kaivaen vertaistaan jostain tuubista, itseäni kosketellen...

no hyi nyt helvetti tommosta paskaa saatana... yöradiossa joku pölvästi(tär) sanoi että on se vaan yhtäaina ihan yhtä kamalan kiva toi lasse mortensorrin myrskyluodon maja (kas' kun ei baj..) noita on vääräleukoja ja sitten on niitä jotka sanoo asiat tarkottamatta niitä tai tarkottaa jotain siitä mainitsematta.

Noniinniinno. nyt teitä lähestyy jokin, mitä voisin sanoa että se on insight, ihan vaan siksi että kun joku, joka luettuaan tolkienia tulee törmänneksi kalevalaan ja samassa yhteydessä mainitaan arafat ja odysseus, se elokuvakin, jonka kubrick kuvasi ja anto clarken osallistua elokuvauskässärin kirjottmiseen, jollain tasolla, eikä ollu eka eikä viiminen kerta, muttta ja sitä rataa.

tämä vapaus, jota nyt koen ja yöradiosta soi tähän aikaan (0040) pele miljoona ja moottoritie on kuuma ja minä haluan kysyä että miksi minun pitäisi nukkua öisin kun minusta on minussa hauskaa leikkiä ajatuksella siitä kuinka naapurit kuolevat kun käsikirjoitan tekstipeliä.

maailma on tottta! lähden vaan maalle etsimään itseäni...

miä alla pilkkaan, voin sanoa, jos luet minua ensimmäistä kertaa, mutta luettuasi arvaat että en tosiaan ole sellainen, miksi minut kuvittelet - miä olen _todella sairaS ja tuosta syystä erittäin vaarallinen.se että minä olisin vaarallinen perustuu vain tuolle pellen laululle, jossa hän toistaa maailma on totta... kaivetaanpa youtobea
ja tässähän käykin nyt niin että laitankin tuon kellopeliappelsiinin.... kuvien vuoksi... :P

http://www.youtube.com/watch?v=5xdQNrk9lcI

oh, bliss. bliss and heaven...

such loving pictures....
miä jossain tekstiplissä laittelen välillä aika usein tilakuvaukseksi vivid images and liivig pictures, mutta ajattelen jotain kovin kummallista musiikkia, jota ei voi juuri silloin oikein kuvailla... se on vähän hankalaa, toisille viikonpäivillä on väri minulle kellonaika on sellaista ja minä en saisi nauttia siitä tai edes vissiin nukkua päivällä. vittu, miä..... vitttu. tollanen ajattelu just on yksi merkittävimpiä ajatuksen alotelmia sille että pitää elää jossain vitun normityhjiössä... vittu, kun saisi sen lisäksi, mistä tuli ja kenen, lisäksi edes yhden ihmisen tietämään että kaikki ei aina nuku ja miä haluan tehä vain silloin kun miä tahon levätä sen verran että voin taas elää.

vittu! menkää ja vetäkäää huomeita ja hounepölyjä. miä olen juonnut tämän syksyn kusta kissan, koiran ja eniten sitä jonka tahdon takaisin päähäni nousta. ei sienet eikä sellaiset helpot keinot anna minulle sitä mitä saavutan ankaralla valvomisella ja loppumetreillä kunnon migreenikohtaus, täysin käsittämätön, kestämätön ja järjetön stressi ja mahdoton päivämäärää. minä elän vain niin tai ainakin taas ja viimein alkaa tuntua siltä että alkaa ahistaa niin että se tuntuu.

on hiukan jotain erilaista. jotain sellaista että minä olen ajatellut että minä paljastan sen verran hankkeestani, kuin olen jo aiemminkin sanonut, ja esittänyt että olen laittanut internettiin pyrimään kaiken sen mitä olen tehnyt telnetillä tai http tai ftp... olen miä jotain osotteita ja tommosia vähän sensuroinut jo pariksi vuodeksi eteenpäin, mutta ei siellä mitään sellaista ole mikä ei päivänvaloa kestäisi, ja jos teillä tai siellä täällä tai jossain tuolla niin aika vähän miä älyän hävetä vaikka miä enenevässä määrin kadun. sen takia miä vetelenkin viimisiä täällä ja siitä saa kyrvät ja huorat kuulla ja tuntea ittensään ja kummatkin.

hommat joko pelaa tai sitte niitä juttuja kadutaan miä kerron millasia vitun rottia ja runkkuja miä olen saanut elämäni aikana katella ja kuunnella. ja sieltä löytyy ja puheet on kovat, mutta jos kerron vaan satuja niin siitä nyt tuskin on kauhiata harmia. jos jonkun lapsen kohalla kävis ilmi semmonen että syöttää lusikalla viinaa että voi lähtä baariin niin saahan sitä kuvitella. ihan niinkun miä tänään, taas, kävin tökkimässä appelsiineihin hyönteisneuloja 0.01cm eli aika ohutta tavaraa. se on siitä hassu että se tuntuu tosi vittumaiselta kun niitä on suussa monta ja osa on jo kurkussa :P

mut joo. eiköhän oteta vähän jäätelöä, mutta askarrellaan samalla sillä ajatuksella että kaikki ei voi ajatella samoin ja jotain sellaista minun pitää tehä että voisin sanoa että se tapa ja se elämä, jollaista miä olen elänyt tullakseni täksi... siis ei tarkoituksella tullakseni vaan tultuani jos alottaisin eri sanajärjestykselllä, hommat on kikkailua ja sanoilla on hemmetin hauska kuvailla kaikkea sellaistakin, jota on lukenut ehkä jostain 70-lunun kallesta. en tiedä, joku saa ajatella nyt vaikka marilyn mansonia, jos siitä saa paremmat kiksit ja jos niin sitte varmaan yksinkotona makalaykulkin ja joku vitun bilemonster voi olla just teille oikee leffa. menkää ja tulkaa mulle kylää, mutta ilman psykedelejä on turha tulla kolistelee edes naapureitten oviin, tai voisin sanoa että se on tosi vaarallista leikkiä, jos se kantautuu mun korviin ja siitä alkaa ajanlasku mulla aina siitä hetkestä kun miä tiedän että on tiedossa ja arvattavissakin että vietän yöni putkassa. sellaista vain tapahtuu, koska minulla on jokin omituinen voimakenttä vetää puoleeni ihmishenkilöitä, jotka ovat ajautumassa hankaluuksiin ja jotenkin ympärilläni asiat kovin nopeasti alkavat muistuttaa katastrofia, vaikka minä en olisi ollut muuta, saati tehnyt mitään muuta kuin ollut keskipistee... ööörf.... siis isäni talossa kai voisin sanoa... mutta kun näitä ole ja minä olen melkein yksin itseni kanssa, ajattelen vain hetkellisesti toisella lailla, mutta siihen en tuon lisäksi muuten näe kauhiaa tarvetta reikseen viittailla. asiat on ja asiat tapahtuu, jokainen fatalistikin voi sanoa ja varmaan haluaisi sanoa että kaikki asiat tapahtuu niinku pitää ja tulee ja onkin, vaikka olis koko elämänsä kädet taskussa...

tai kädet jonkun toisen taskuissa kuten renny harlin ja se lihava jätkä ja huora-laura ja pervo-mäkelä vai mikä vittu se pelle-ohjaaja on... voi jeesus... radiossa soi onneksi joku karmia johnny käteinen miä menen ja itken kun käessä valkia läikkä eikä se ole känsä, vai miten se yks insinööri mahtais laulaa, se joka kerto siitä muovikassista jossa hölskeen kuuluessakaan ei ole vatupassi.... noita on ja on noitakin :P

ai kun lujana päälle hyvä oloKeskiviikko 30.11.2011 22:03

[ miä ymmärrän jos teistä kukaan ei voi ymmärtää sellaista ajatusta että päässä käy (käy kuten pyörii) sellainen olo että sitä vain toistaa kuvitelmissaan, vähän eritavoin, mutta enenevässä määrin niin että ajattelee että tahtoo ja tarkoittaa tuottaa sellaista kipua ja tuskaa että itselle ei kykene kukaan aiheuttamaan... minulla pyörii sen kahdeksan silmää kuin hedelmäpeli, mutta päässäni on huppu, jossa lukee pauli ja marja ja jotain vitun pentuja kouvolasta ja miä tahtoisin mennä heidän kouluun... heidän ala-asteelle sanomaan että millainen huora teki minusta tällaisen idiootin...

menes paula, vittuuusi!½
miä meiltä moi

p.s. jos miä tiedän että miä kadun mitä äsken jätin luettavaksi niin enpä voisi enempää pyydellä anteeksi, koska tämä sairaus, joka minussa oli oli latentti... minä olisin halunnut että se pysyy sellaisena, mutta ja mutta :P vittu, ettää minua vituttaa ja etenkin joku hiivasieni... menes paula (hyle) korhonen hevon vitun kuuseen lukemasta mua salaa ja ilman nimimerkkiä marko-pedofiili vois lutkuttaa vaikka munkin munaa. saatana tommosia tekopyhiä jeesus-tyyppejä. miä olen mä ja mä olen niin vitun lettermanit vyöllä kouvolassa että huora-paulaa meinas naurattaa, mutta nyt se tajus että miä en sen takia sekoile.

sorry,
vihaa ja kirjoittelua

vetäkää hattu päähän ja siihen ensin jäitä jos ei kirjottelu kelpaa. tää on internetti ja miä pidän siitä kiinni, jos miä puhun _aina totta, ja kun miä vielä sanon niin enkä sano _väittäväni, vitun ulisevat paskat. menkää eduskuntaan ja kieltäkää mua vihaamasta sanoja ja aakkosia. vitun rotat ja vasikat, vittu että vituttaa tommoset vitun paskanaamat! tosin... tässä käy nyt vähän niinkuin eppujen jäljiltäkin, osin. sillä markosta ollut sikanaama kuva muistutti niin paljon jari tervoa että paula sen muilta näkymästä poisti, mutta ne juopon tai muuten vetevän heebon posket ja se pikkuinen imu kun se poseeraa passikuvassa, voi jee kun se on johnny depp... morot beerflylle. onko pentoliino teille tuttu? miä olen se pauli joka on nainen ja panen veljeäni kuin sefferi... vitun holopaiset morottaa mua... pinna palaa ja siitä kärsii koko, vitun, kouvolan aku korhoset vai mikä se vitun paskanäyttelijä oli... en nyt muista mutta ei kuitenkaan (ainakaan) esa pakarinen, edes junior... noita riittäää ja isäpuolta pitää kiristää... miä olen vaan yhen sortin antivalentti. mene huora vittuus ja anna se pedofiiliillesi. vitun lehmä... eikun huora :P

[ somethinig in the way she moves... eikun sibelius ja karelia suite ja intermezzo ja jos ei joku paremmin tiedä mistä ja miten niin sitten on lyötävä vetoa, muutettava johonkin muualle kuin uuteen-seelantiin tai vältettävä kontaktia kanssani, sillä turpaan tulee ja henki voi mennä, ihan keneltä vaan. asiat on ja asioitten pitää alkaa tapahtua niin että miä saan jotain selkoa ja tietoa että millasella aikataululla tässä elän vuoden kolme tai ehkä jopa viisi tai sitäkin pitempään. alkaa vaan olla semmonen olo että aika alkaa kiinnostaa. olkoon syynä vaikka comic strip (ks. joku englantilainen sarja ja komedia-ryhmä, ehkä parempi kuin monty python, jos ajatellaan jo yksistään adrian edmondsonin älyttömyyksiä. minä olen sairas enkä ymmärrä sitäkään...

vetäkää vittu päähän ja kaulaan asti ja sen ympärlle vielä joku pendoliino-hiivasieni-orgaani-jarruparru-surku-huba-ja-arafatin-ulina... vitun rottapaskapendoliinopaulatjakuparipääjyrit-naimassa-lapsiaan-kuin-sheffer-tai-st-bernard-tai-rotikka-kun-pitää-kupta-ja-imatralle-vitusti-terveisiä

vedä tomi maria turpaan, niinku näytit. vitun sammakko!
[ en jaksa kaivaa sitä kellopeliappelsiinin kappaletta joka minua huvittaisi, kaivan siis sibeliusta ja karelia suite intermezzo, jolla piiskaan itteäni, pitkästä aikaa, kovaan ja ankaraan tunnelmaan http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ]

let there be light (isaac asimov, the last question, just read it (eli kuten michael jacksonin kipale ja derren brownin ryöstö menee, just do it! )

[ jaahanssia siis ja musiikiksi jotain kubrickin leffaa eli jamppa joka rakensi ensimmäisen syntikan... no eka ja eka ja kuka sen nyt teki... noita on ja on noitakin, mutta soikoon kellopeliappelsiini, onhan olokin kuin alex-boylla ja palautan itseni aiheeseen, johon lupasin sitaatteja lisää sen kolmen kohdan edestä eli ja alice miller: entä millainen on analyysin kulku? (suomalainen ihminen, älä nyt vaan loukkaannu (alkolla oli joskus tommonen postikortti ja minulla on se lääkekaapin oven avatessa aina tervehtimässä niin että tietäisin sanoa muille että jos otat et aja tai miä vedän pataan, ja muistuttaa minua samalla siitä että lääkkeitä pitää säästellä jos juo muutakin kuin kahvia ja vettä, sillä mahan saa sekaisin xylitolillakin ]

1) (tuo yksi, joka on noin tällä kertaa, ei ole sellainen lukemista tai sen ymmärtämistä helpoiuttamaan tarkoitettu remarkki(1, jollaisina niitä tuossa jälkimmäisessä muodossa tyypillisesti käytän kun solkkaan sulkujen kanssa... otetaanpa siis alusta, ja ilman remarkkia nytyh!

... Entä millainen on analyysin kulku?

1) useimmiten potilaan saa vasin helposti jo analyysin alussa huomaamaan, miten hän on sopeuttanut tunteitaan ja tarpeitaan selviytyäkseen elämässä. Hän huojentuu suunnattomasti, kun hänessä pannaan merkille ja otetaan vakavalta kannalta seikkoja, jotka hän on siihen asti tottunut tukahduttamaan. Hänen huomionsa voidaan kiinnittää kulloisenkin aineiston mukaan siihen, että hän pilkkaa ja ivailee tunteitaan, yrittää kieltää ne itseltään, väheksyy niitä tai ei lainkaan havaitse niitä tai sitten ovat jo menneet ohi.
Potilas tajuaa vähän kerrassaan itsekin, miten hän hakee väen väkisin viihdykettä ollessaan liikuttunut, järkyttynyt tai murheellinen. (Kun erään kuusivuotiaan pojan äiti kuoli, täti sanoi: >>Sinun pitää olla urhea etkä saa itkeä. Menepäs nyt huoneeseesi kiltisti leikkimään.>>)

Vaikka potilas kokee vieläkin monet tilanteet _muiden _kannalta ja kyselee alituiseen itseltään, miltä hän vaikuttaa, miten hänen pitäisi olla, millaisi tunteita hänellä saisi olla, hän tuntee kumminkin kuin ennen. Analyytikon auttajaminäroolin tukemana hän pääsee yhä paremmin perille itsestään, koska voi tunnillaan kokea osan senhetkisistä ( ei -hektisistä vaikka sitä ne on, arafatti) tunteistaan ja suhtautua niihin vakavasti (oi sori:I). Hän on myös kiitollinen, että tämä on mahdollista (ja tämä on mahdollista internetin ansiosta, älkää nyt antako huomautusteni vaikuttaa niin että halveksin tai ylenkatson mitä siteeraan, sillä huvista voi olla hyötyäkin).

2) No -- eihän pulma ole sillä selvä. niin pian kuin transferenssineuroosi on kehittynyt, analyytikko saa toisen roolin ensimmäisen lisäksi, joka sekin säilyy vielä jonkin aikaa. Hänestä tulee transferenssiobjekti. Ja silloin pulpahtaa ilmoille _tunteita _eri _lapsuudenkausilta.
Tässä, kaiketi analyysin vaikeimmassa vaiheessa, esiintyy eniten >>acting outia>>. Potilas alkaa ilmaista itseään ja lupuu sävyisästä asenteestaan, vaikkei lapsuuskokemustensa nojalla vielä usko sen olevan mahdollista ilman hengenvaaraa. Niinpä hän kehittelee toistamispakon ajamana tilanteita, joissa häntä uhkaavat objektinmenetys, hyljeksintä ja eristyneisyys. Voidakseen kokea nuo pelkonsa todellisina hän vetää analyytikon mukaan näytelmään esimerkiksi hyljeksivän tai vaativan äidin osaan. Siten hänpyrkii siihen vapautukseen, mitä ihminen tuntee kesettyään uhkan luhistumatta.
Tuo kaikki saatta alkaa aivan harmittomasti. Potilaan yllättävät tunteet, joita hän olisi mieluiten huomaamatta, mutta niiden pysäyttäminen on myöhäistä, sillä ne virtaavat jo vapaasti tajuntaan. Paluuta ei enää ole. Nyt hänen täytyy -- ja hän saa! (ks. paavo haavikko, kullervon tarina ja kirjoittamani synopisis aiheesta, nimellä mieletön identiteettikriisi, luettavissa jossain täällä, netissä) -- kokea itsensä tavalla, jota hän ei ole siihen saakka pitänyt edes mahdollisena.
Saituuttta halveksiva potilas huomaa kummakseen laskevansa tahattomasti, paljonko maksavat ne kaksi minuuttia, jotka analyytikko käyttää hänen vastaanottotunnistaan puhelinkeskusteluun. Potilas, joka ei ole aiemmin vaatinut mitään ja on aina uupumatta täyttänyt toisten vaatimukset, kimpaantuu äkkiarvaamatta kuullessaan analyytikon lähtevän >>taas>> lomalle. Tai harmistuu nähdessään vieraita ihmisiä vastaanotolla. Mistä hänen kiukkunsa johtuu? Ei suinkaan mustasukkaisuudesta. Hänelle sellainen tunne ei ole lainkaan tuttu! Ja kumminkin... >>mitä he täältä hakevat? Käykö täällä siis muitakin ihmisiä kuin minä?>> Sitä hän ei ole tullut lainkaan ajatelleeksi.
Aluksi potilaasta tuntuu kovin nöyryyttävältä, etä hän on muutakin kuin hyvä, ymmärtäväinen, suurpiirteinen, hillitty ja nimenomaan aikuinen, jos hänen itsekunnioituksensa on rakentunut sellaisten arvojen varaan. Mutta tuohon nöyryytykseen liittyy vielä toinen paljon tuskallisempi, kun hän _havaitsee _itsessään _introjektit ja oivaltaa olevansa niiden vanki. Raivo, vaatimukset ja saituus eivät näet tule esiin aikuismaisen kesyinä vaan aluksi siinä lapsenomaisen alkukantaisessa muodossaan, missä ne torjuttiin. Potilas kauhistuu todetessaan, että hän äyskii yhtä inhottavasti kuin isänsä aikoinaan tai että hän eilen vahti ja rajoitti lastaan -- omien sanojensa mukaan -- >>äitinsä vaatteissa>>.
Tämä introjektien uudelleen elävöityminen ja välien selvittely niiden kanssa transferenssin avulla muodostavat analyysin pääosan. Mitä potilas ei voi muistaa, sitä hän tiedostamttaan tuo transferenssissa esille. Mitä enemmän hän päästää torjumiaan tunteita vapautumaan ja kokee niitä, sitä voimakkaammaksi ja eheämmäksi hän tuntee itsensä. Tällöin hän uskaltaa asettua alttiiksi varhaislapsuuden tunteillekin sekä kokea silloista avuttomuuttan ja ambivalenssiaan, mikä sekin lujittaa hänen varmuuttaan.
on aivan eri asia, jos aikuinen ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen ambivalentein tuntein kuin jos hän -- pitkän esihistorian jälkeen -- kokee itsensä äkkiä kaksivuotaana lapsena, joka istuu keittiössä kotiapulaisen ruokittavan ja ajattelee epätoivoissaan: >>Miksi äiti on joka ilta poissa kotoa? Miksi h'än ei iloitse minusta vähääkään? Mikä minussa on vikana, kun hän mieluummin menee muiden ihmisten luo? Mitä voisin tehdä, jotta hän pysyisi luonani? Itkä en ainakaan saa! En toki itkeä...>>
Silloin tuo lapsi ei pystynyt ajattelemaan tuollaisin sanoin. Sen sijaan mies, joka makasi analyysin aikana sohvalla, oli sekä aikuinen että kaksivuotias pikkupoika ja pystyi itkemään katkerasti. Kyseessä ei ollut katarttinen itku, vaan siinä tiivistyi hänen aiemmin tuntemansa äidinkaiuu, jonka hän oli siihen saakka keiltänyt. Tuota vastaanottotunita seuranneina viikkoina hänessä virisivät kiduttavan amvivalentit tunteet ätiä kohtaan, joka oli menestykseskäs lastenlääkräi. >>Jäinen>> äidinkuva muutui rakasettavia puolia omaavaksi naishahmoksi, joka ei ollut kyennyt luomaan kestävää suhdetta lapseensa. >>Minä vihaan noita iänikuisia sairaita petoja, jotka ovat vieneet minulta äitini. Minä vihaan äitiäni, koska hän on mieluummin heidän luonaan kuin minun kanssani.>> (ööööh... "heidän luonaan kuin minun kanssani"... ei oikein jaksaisi tommosta paskaa, mutta koitan nyt pitää tämän lupaamani, taas ja jälleen ja vieläkin...)


--

1) huomasittehan nytyh, että näin se pelaa. sulku auki sulku kii ja sulkijalihasta pinnistämättä. kaikki on heleppoa kun harajottelee tai jos haluaa ajatella niin (tai näin) kuten kuin ja kutematta kuten minä. ankaraa rehellisyyttä ja peräänantamatonta julmuutta itseä kohtaan. rehellisyys ja ehdottomaan rehellisyyten pyrkiminen on typerintä ja itsetuhoavampaa kuin se että tietoisesti liiottelisi tekemisiään, mutta niistä viis ja sitä rataa...

oh, bliss. bliss and heavenKeskiviikko 30.11.2011 17:57

[ kellopeliappelsiinia kehiin tästä nappulasta http://www.youtube.com/watch?v=5xdQNrk9lcI ]


[ uhhuh. tuleepas pitkää sitaattia. tässähän pian saavutaan rajalle, jolla on mietittävä sitä mitä on siteeraus ja mitä on jäljentäminen, siis ei plagiointi vaan jäljentäminen niin että se on julkaisemista... otan sen riskin ja ajattelen sen arvoiseksi sillä perusteella että näitä asioita pitää osata sitten lukijan arvotella ja eritellä miel(e?:PPPPP)issään (kuten gösta sanoo, laulaessa) ja pähkäillä vähän tai vähän vähemmän. tällaiset sitaatit, toisin kuin omat hyvinkin objektiiviset totuudet, joita subjektiivisesti kerron ovat kovan, hirveän ja ankaran tulkinnanvaraisia, mutta ilman aietta ei ole alkiota, jolle ajatuksensa asettaa ja jostain on alettava, ellei sitten peräti lähdetä... mutta jatketaanpa... tämä loppuu aivan pian ja jatkoa seuraa jos seuraa. jos minun on(kin) pakko kirjoittaa, kunkaan ei ole pakko lukea, saati ymmärtää ]

tämä oli siis 2) ja jatkuu:

Transferenssissa takertumispyrkimyksiin ja avutomuudentunteisiin sekaantui se kauan sitten patoutunut kiukku, jota potilas oli tuntenut tavoittamatonta rakkausobjektia kohtaan. häntä pitkään kiusannut perversio katosi jatkossa kokonaan ja oli helposti tulkittavissa. Hänen naissuhteistaan katosi tyypillinen narisitinen luonne, ja saman tien hän vapautui valloitus- ja hylkäämispakosta.
Ne lapsuusajan rakkausobjektii liittyneet voimattomuuden, raivon ja turvattomuuden tunteet, joita potilas kokee analyysin tässä vaihessa, eivät olisi koskaan varhemmin sellaisina palautuneet hänen mieleensä. Vain sen, minkä on tietoisesti kokenut voi muistaa, mutta narsistisesti häiriytyneen lapsen tunnemaailma on jo tulos valinnasta, jossa on karsittu pois olennainen. Vasta analyysin aikana potilas _kokee _ensi _kertaa_ _tietoisesti noita tunteita, ja niitä sävyttää käsityskyvyttömän pikkulapsen aikoinaan tuntema tuska.
Todellinen itse on Winnicottin sanonnan mukaan >>vuorovaikutuksettomassa tilassa>>, koska sitä pitää suojella, eikä potilaan tarivitsekaan piilotella mitään niin perusteellisesti, niin kauan ja niin syvällä kuin todellista itseä. Siksi tuntuukin joka kerran ihmeelliseltä, miten paljon omaa hänessä on sentään tallella keaikesta teeskentelystä, kieltämisestta ja itsensä vieraantumisesta huolimatta, kun sen näkee tulevan päivänvaloon hänen vapauduttuaan intrjoekteistaan surutyön avulla.
Tuota Winicottin sanontaa ei pidä erehtyä käsittämään siten, että valeitsen suojassa piileskelisi täysin kehittynyt todellinen itse. Silloin kyseessä ei olisi narsistinen häiriö vaan tietoinen itsesnäsuojelu. Mutta _eihän _lapsi _tiedä, _mitä _hän _piilottelee. Muuan potilas ilmaisi asian näin: >>Elin lasitalsossa. Lasitalossa ei voi kiinni joutumatta piilottaa mitään paitsi lattian alle. Silloin taas ei näe itsekään piilottamaansa.>>
Sitä paitsi aikuinen ihminen voi kokea omat tunteensa vain silloin, kun hän on sisäistänyt auliin ja empaattisen self-objektin. Narsistisesti häiriytyneltä ihmisiltä se puuttuu, minkä vuoksi he eivät uskalla päästää tunteita yllättämään itseään. He sallivat itselleen vain sellaisia tunteita, jotka vanhempien perua oleva sisäinen tuomioistuin hyväksyy. Masennus ja sisäinen tyhjyys ovat tästä säätelystä maksettu hinta.
Todettakoon vielä Wnnicottin sanonnasta, ettei todellinen itse kykene vuorovaikutukseen, koska se on tiedostamattomana sisäisessä vankilassa ja pysyy sen tähden kehittymättömänä. Vanginvartijat estävät sen elävän kehityksen. Vasta vapauduttuaan analyysin avulla _todellinen _itse _alkaa _ilmaista _itseään, kasvaa ja kehittää luovuuttaan. Missä ennen oli vain pelottavaa tyhjyyttä ja pelottavia suuruuskuvitelmia, siellä puhekaa esiin odottamaton elinvoiman runsaus. Kyseessä ei ole kotiinpaluu, sillä kotia ei ole koskaan ollutkaan, vaan kodin löytäminen.

3) Analyysissa on päästy loppuvaiheeseen ja ero analyytkosta on mahdollista, kun potilas _kykenee _suremaan _vakaasti ja kestaä lapsuudesta kumpuavat tunteet turvautumata yhtenään analyytikkoon.

noin. se luku loppui ja nyt tulisikin varsin kiintoisa aihe kirjotella, pähkäillä ja lainailla eli PSYKOANALYYTIKON TILANNE, mutta koska en voi enkä jaksa eikä oikeastaan huvittaisikaan kirjoittaa koko hiivatin kirjaa tänne - tai mihinkään muuallekaan - luettavaksi tuossa asussaan niin jätän sen siitä kiinnostuneiden omaksi asiaksi etsiä, lukea, askarrella ja pähkäillä. Sen tahdon toki sanoa että älkää nyt ajatelko niin että minä aivan kaikkea jos kovin paljon mitää tuosta pitäisin toullaisenaan sellaisena että se on noin... joitain yhtymäkohtia ja sen sellaista mutta noi äitijutut nyt voin kohautella kokolailla olankohautuksin... kyllä minun lapsuudessani on jo ollut paljon suurempi vaikutus siihen että kokemuspohjainen persoonallisuuteni on mikä on tai on niin puuttellinen että sitä pidetään sellaisena, ja onko se sitten äidin vika vai yksin äidin niin epäilenpä. Ehkä saan varmuutta asiaan josku, jonain päivänä tai yönä jona nukun tai päivänä jona en nuku. En tiedä ,enkä laske minkään sellaisen varaan...

Minä elän, pelaan ja toivon vain, mutta uhkapeleistä harvoja pelaan, ja niistä harvoista vain niitä joissa voin hävitä kuolemalla, mutta vasta vanhempieni ollessa pois huolehtimasta eli en nyt seuraavan neljänkymmenenvuoden aikana aio tehdä itsemurhaa, mutta ajottaiselta itsetuhoiselta käytöksetltä ja valinnoilta, toimieni osalla, tuskin voin täysin välttyä vaikka oman järjettömyyteni ohella olisi joku neuvomassa niin että sellaiselta vältyn...

noh. kieliä poskeen ja naurua suupieliin. vakavillakin asioilla on huvittavat puolensa, ja ehkä erityisesti juuri vakavilla asioilla onkin, kuten ajattelen kuvittelevani.

näitä ääniä,
noita kuvia,

miä meltä moi!

some troublesomeday - summed upMaanantai 28.11.2011 14:26

[ tästä oikeanäpäyttämällä voi laittaa soimaan moues on mars ja rondio, totutusti ja sitten toivotaan (toivotaan) parasta (ennen) että linkki on ja pysyy eikä men.nyt.fi/ttuun ...örf (multa tuli sano puutarhuri ja sun muuta sekavaa) http://www.youtube.com/watch?v=PIUTF4HIErU - mouse on mars - @viva -video ]

(semmonen päivä ja kauhia vitutskirjotus)

tähän kirjoitan jotain ja ajattelen alice milleriä, koska hän näyttää paljon viittaawan winnicottiin ja winnicotthan (winnicotthan city, mikähän lepakko siellä asu ja supersankaroi wiitassaan ja typoilee faroudilaisesti vai olisko vaan hupakko? se on tarkotuksella winnicotthan eikä winnicottham, koska toinen on "irlantia") on noita (ai, no... aino-hupakko-varmaan, arvaan, tuli vaan ihan sampo mieleen mutta jatkanpa) kohutilaisen "seurakunnan" apostoleita lainaten... tai niistä joskus tarkemmin tai ainakin enemmän, mutta erikerralla sitten(kin) [ meni äsken tuhkatkin pesästä niin ajattelin että tulen tänne ensin kiroilemaan ja sitten vasta hajotan huonekalun tai -kaluja, paljain käsin ja selvinpäin. tänään ]

nyt se rondio soi mulla... käynpä miettimään hetkeksi jotain... niin ja tuhkatkin pesästä tarkoittaa tietenkin sitä että torkahin semmoseksi toviksi että oli pantava uudet tulet pataa kattilaan soimaan... pitäskö ilmata patterit kans' vai käynkin tupakalla ja kahvilla (käyn kuten pysyn käynnissä, mutta käyn ulkona tupakalla myös eli semmost aika yksityiskohtasta, muttei mitenkään rutiininomast... sitten otan lääkkeitä, salaa... mutta se tupakka...

[ muistattehan ajatella isaac asimovia vähän tässä välisssä ]

voi hitto kun meni taas vaikeaksi: pitää vaihtaa selainta kun ei toi saakelin vido lähe pyörimään...

...


Toisenlaista Itseä Etsimässä

Miten psykoanalyysi pystyy tässä auttamaan? Heilbronnin Kätchenin välittömyyttä on tuksin muualla kuin mielikuvituksessa, ja on varsin ymmärrettävää, että se on lähtöisin Klepistin tapaisen narsistisesti piinautuneen ihmisen kaipuusta.
Mitä taas tulee Falstaffiin, jossa Freudin mukaan ruumiillistuu terveen narsismin valitettavat puuolet, hänen mutkattomuutensa on täysin mahdotonta psykoanalyysia tarvitseville potilaille, eikä se ole suotavakaan. Se preambivalentin harmonian paratiisi, jota kovin monet potilaat toivovat(1, on peruuttamattomasti mennyttä.
Mutta oman totuutensa kokeminen ja postambivalentti tietoisuus siitä mahdollistavat ihmiselle aikusena paluun omaan tunnemaailmaansa. Sei tosin ole paratiisi, mutta se tuo mukanaan _suremisen _kyvyn.

Analyysin käännekohtiin kuulu se hetki, jolloin narsistisesti häiriytyneelle potilaalle tunnepeäisessti valkenee, ettei se rakkaus, jonka hän ponnistellen ja itsestään luopumalla valloitit (siihe nyt jä toi typo), kohdistunut lainkaan hänen todelliseen itseensä; että hänen kauneuttaan ja ssaavutuksiaan ihailtaessa ihailu kohdstettiin kauneuteen ja saavutuksiin; ei siihen lapseen, joka hän todellisuudessa oli.
Pieni yksinäinen lapsi havahtuu analyysin aikana saavutustensa takaa ja aprikoi: >>entä jos olisin seisonut edessänne vihaisena, rumana, kiukkuisena, mustasukkaisena, laiskana, likaisena, haisevana? missä teidän rakkautenne olisi silloin ollut? ja olinhan minä _kakkea _sitäkin. Onko tosiaan niin, että minun itseni asemesta rakastettiin sitä, miksi tekeydyin? Siivoa, luontevaa, myötätunoista, ymmärtävistä, vaivatonta lasta, joka ei oikeatstaan ollut ollenkaan lapsi?
Miten lapsuuteni on käynyt (sydän, ks. mika waltari)? Petkutettiinko se minulta? En voi enää palata sitä noutamaan. Olin alusta alkaen pieni aikuinen. Entä kykyni -- käytettiinkö niitä sumeilematta väärin?>>

[ olipas kerran... eikun olipas vittumaisen hankala sytkärin hakureissu: oli sytkäri niin saatanan hukas, että sit' kun muistin mistä ettiä niin takasin kävellessä (kylpyhuoneesta) puolimatkassa aloin ihmetellä että mikä hemmetin pohjaton cola-pullo mun käteen nyt on tarttunut... uhhuhh sentää, kun kestää että lääkkeet alkais toimia että pääsis ton PelleC kimpuun. Pelle o. on heebo (vissii eikä tar) on puljannu aika näppärn c-iden iso-c99 tms. oikein standardia hommaa... miä kun vähä pelkään ton K&R Ceen elinvoiman puolesta niin miä tommosia kattelen, jos niille jonkun porkkanan tekis, itelle, tietenkin, mutta muut sai käyttää ja koskea, kans)

Noihin kysmyksiin liittyy paljon murhetta ja tuskaa, mutta niitä seuraa aina potilaan elämässä uusi vaihe -- kuin perintönä äidiltä, jota ei ole koskaan ollut -- (tää kirjottaja on nainen ja silti se vetää noita-äiti-juttuja, mutta siteerataan nyt sitten edessäpäinkin oikein, mutta ajatelkaa vaikka jotain objektia tai mallia joka ei ole suoranaisesti esikuva, jonkinlainen (ehdollinen) hyväksyjä ehkä...) jolloin surusta puhkeaa myötätunto omaa kohtaloa kohtaan.
Muuan potilas uneksi tuossa vaiheessa, että hän oli kolmekymmentä vuotta sitten tappanut lapsen eikä kukaan ollut auttanut häntä (siinä...:Piste:P) pelastamaan tätä lasta. (tää sulku on kirjassa eli alice milleriä: Kolmekymmentä vuotta sitten, juuri oidipaalivaiheessa, hän oli ympärisönsä yllätykseksi muuttunut täysin umpimieliseksi. Hän oli ollut kohtelias ja kiltti, mutta ei ollut liikkuttunut enää mistään.)toikin sulku oon kirjassa eli alice milleriä

Uuden vaiheen alkaessa potilas ei enää väheksy mielenilmauksiaan, ei enää naura niille eikä ivaa niitä, vaikka vielä kauan sivuuttaakin ne tiedosamatta tai ei yksinkertaisesti piittaa niistä (kaihtaen niitä yhtä nokkelasti kuin vanhemmat kaihtoivat hänen mielenilmauksiaan silloin, kun hän oli vielä pikkulapsi eikä osannut tuoda tarpeitaan sanoin julki). Nyt uskalatutuvat ilmille myös suuruuskuvitelmat, jotka hän on aiemmin karsinut pahksuttavina mielestään, ja niistä paljastuu selvästi tyydyttämätöntä ja torjuttu huomion, kunnioituksen, ymmärtämyksen, vastakaiun ja peilautumisen tarve.
Niissä toistuu ydintoive, jota hän ei ole koskaan ennemmin myöntänyt itselleen. Tähän tapaan:

Minä olen _keskipisteenä. Vanhempani katsovt _minuun ja tinkivät omista pyyteistään (Kuvtelma: Olen prinsessa, ja palvelijat hyörivät ympärilläni).

[ nyt on arafatin pakko panna hanttiin ja ihmetellä että: onkos toi nyt jotenkin ihan tarkotuksella noin; passiivissa "muuan potilas", joka oli tappanu lapsen ja ihmetteli että kukaan ei auttanut pelastamaan sitä. toihan antaa vaikutelman että se on vahingossa tappanu, jos ei siinä olis tota mun ymmärtämistä helpottavaa lärvipistettä? se on kolmekymppinen ja muistelee oidipaaliaikaa ja on äitivihaaja, joka kuvittelee olevansa prinsessa. eli se alkaa seksuaalittomana henkilönä ton "uneksimisen" ja tää milleri sitte tulkitsee sen niin että se lihava miäs, jolla on lapsi, jonka se haluiais tappaa kun sen mekot ei sovi isille?... noh. oli miten oli, mutta jatketaanpas harjoituksia. on käytettävä kielikuvaa käy aika vähiin, koska kohta olen pellen c-iden kimpussa...

Vanhempani ovat niin rohkeita ja lahjakkaita, että tulevat toimeen ilman minun saavutuksiani eivätkä tarvitse minun lohdutustani ja hymyäni (>>Kuningas ja kuningatar>> -kuvitelma)sulut milleriä eikä arafatiaa
Lapsen kannalta tämä merkitsee: Saan olla surullinen tai iloinen, milloin minua suretta tai iloittaa. En ole velvollinen hauskuuttamaan ketään, eikä minun tarvitse tukahduttaa houliani, pelkojani saati muitakaan tunteitani toisten ihmisten tarpeiden mukaan. Voin olla tuhma kenenkään kuolematta tai saamatta päänsärkyä (itse, arafat), voinraivota ja särkeä tavaroita menettämättä vanhempiani. Eli kuten D. Winnicott sanoo (1971): >>Voin tappaa objektin, ja se pysyy silti elossa.>>
Nnoihin suuruuskuvitelmiin liittyy usein pakonomaisia perverttejä (kirjassa oli typona? pervertteja) seurausilmiöitä. Kun potilas on kokenut ja ymmärtänyt ne _aitojen _ja _oikeutettujen _tarpeidensa _vääristymiksi, hän pääsee split-taipumusestaan ja pystyy eheytymään.
Entä millainen on analyysin kulku?

[ noh... siinä on kolme kohtaa ja ehkä oletkin jo lukenut ne, jos et niin odotanpa hetken. ja jos sananlaskun mukaan mustalaisen kohta on puoli vuotta (voi olla alueellisia eroja, mutta toi on tuolta karjalan aunuksesta, mistä äitini äiti lähti evakkoon ja asettui kaipuun kaupunkiin, juhani ahot ja kaikki semmoset tietäää. nyt sitä pelleC for windows aboutissa sanoo 6.50.8 release canditate ¤4 (en laita linkkiä ettei mikään robotti mene tukkimaan hyvää saittia. jamppa ilmaseksi jakaa tosi hienoa työkalua niin pitää vähän miettiä että mimmoset resurssit siellä on hyökkäystä vastaan, kun kirjottelen tämmösellä nimimerkillä ja muutenkin :P ]

jeah -rob zombie

p.s. kerron kyllä noi (oliko niitä kolme?) kohtaa tuohon analyysin kulkuun... nyt morotan ja muistutan että kattokaa qu:tä, jota juontaa sptephen fry ja tonkikaa käsiinne derren brown - the system, derren brown - hero in 30000ft, derren brown - enigma ja derren brown - russian roulette JA nim.om tuossa järjestyksessä! se on tärkeätä,miä näin ne vähä väärässä kun tallentelen tuolta bbc:enterneinment-kannulta....

1) toivovat oli lispahtanut semmoen typo kuin voivovat, joka olisi oikolukuhetkellä mieleen tulleena tarkoittanut voivat vain toivoa, mikä johtuu juuri siitä että lääke ei vielä toiminut ja ensin lukiessa (entää kuten ehtiä edelle) sormia nopeammin, vaikka kirjoitankin katsomalla ruutuun... näin lainatessa lukien kirjasta joutuu vähän vilkuilemaan ja sitten käy mitä sattuu tapahtumaan

8kohta sammuu tulet (taas) ja loppuu tila, en korja enää (hekä) yhtään tupoa...

nyt nykii jo tää editorikin niin että tikutulee ja kohta pitkästä ilosta, vielä, kun aikaannne...i...e..i. aikaamme näin vielä (tai paremminkin taas) tuhklaan... aargh! :P

läskipää on-line eli tune inLauantai 19.11.2011 04:32

[ valitan kovasti että joudun välittämään semmoset pahottelut että tämä musiikki nyt vähän oikuttelee... göstaa ja mäyrä tuleekin tähän väliin, vaikka väärinhän se on... http://www.youtube.com/watch?v=dQ1l7xhl6wc&feature=BFa&list=PLAFFFBC1D8B9CBDDD&lf=results_video mutta ja kuitenkinging ]

[ eikus jookus eli soitan ja kuulen toivemusiikkia, granberries se joku granberriesin no need to argue... varmaan joku hägämälä-sana mikä tarkottaa jotain minkä sanon kun jaksan avata (yrittää pyytää armon windowsia avaamaan välilehden firefoxiin missä on se ja tää tietosuoja-aukko ja miä olen majava, jonka kallon voisi helposti haapa murskata vai miten miä jossain synapsiksessa tokasin lainaavani paavo haavikkoa, kullervon tarina. se haavikkohan on semmonen waltari että se ei voinu juoda, puheitten mukaan, viinaa sillälailla kun niskanen tai waltari, mut' niin yli hilseen meni se mun joku esseekin siitä että ei kertakaikkiaan uskaltanu edes ajatella että minä dramatisoisin haavikon tapaan, hänen aikanaan, kalevalaa. niskasen piti olla juoppo, ja waltarin piti olla juoppo ja haavikko oli kaappijuoppo, mutta ja juuri siksi kalevalaan ei saanut koskea koska holmberg oli sitä _juuri käsitellyt teoksessaan rauta-aika... wenzell ja kumppanit siinä vähän toteuttaa sitä mitä turkka sitten tulee tekemäään. eivätkä taida asiat ainakaan paremmin olla enää kun kuka vaan voi tulla lukemaan mun juttuja anonyymisti vaikka olen laittanut, muutoin, ikärajaksi 16... noh ja mutta. olen muutenkin sitä mieltä että karttaako tässä pitäs vai lähestyä ja luottaa vai kangastuksiin karata kun on luultavasti kesellä saharaa... oho! tai jotain casabalalaikkaa katonpas uuestaa jos sitä göstaa...

[ näin miä käsikirjottaisin yöradiotakin... saa kopioida ja pakko sanoo että tässä nähtiin ja vaivaa niin että en jätä pois edempää siitä, mitä ehdin kirjoittaa ennenkuin jaksoin tämän linkin kaivaa: gösta leevi eldlorado (ja miksiköhännännään http://www.youtube.com/watch?v=7l03IeVL-Jw&feature=bf_prev&list=PLAFFFBC1D8B9CBDDD&lf=results_video&index=25 ]

[ mitäs tekisit jos olisitkin? nyt musiikkia tonne alkuun eli alussa on tää linkki kun luet tätä nyt ja siitä lähtee pieni rekursio, joita voi vain tulla ja välillä toivoo että ei muuta tulisikaan, mutta niitä päiviä on enimmäkseen niin on silloin ajateltava että elämässä kaikki voi olla vain huonommin... jos niin haluttaa, ja talutettavaksi suostuu ]

[ no ei nyt ihan hyvällä ja herkällä heru, mutta jos jotenkin saisitte ite ettineeksi tähän göstaa tai leevi and the leavings ja eldoradoa niin ajatelkaaa että omistan sen mariskalle. ihan vaan siksi. ]

valitettavasti toi youtube linkki on tosiaan joku soittolista, mikä ei muuten tule minulle kuuluneeksi. katsokaas ja ajatelkaas kun miä tuumin semmosta jotta... kas niin.... en muuten mutta muuten vaan...

moo siiis, semmonen chättiroomisysteemi, jopa dgdllä on siihen jonkinlainen kirjasto. nyt kun on hip hop ja top notch toi cloud computing tai mitä vaan pilvee haluaa käyttää, ja puhua jostain ohjelmoinnista... öööh. no koodatkaa cloudeissa. tekisinkin mielummin clientin mielummin alustalle, joka on jo käytössä. eli noi napsterit ja muut torrentit mitä on ja miten ne on toteutettu niin olis semmonen dare-systeemi. eli mikään temppuhan ei olisi esim. nix-maailmassa tehdä shellillä semmosta clitä eli command line interpeteriä, millä voisi seikkailla toisen hakemistossa ja suojaus olisi toteutettu rpg-mekanismilla... noh tommosia plan niin ja näin on turha kai vielä haaveilla ihmisten käyttöön, vaikka usbilta koneen saakin boottamaan eli näppärästi siinä ajelisi jollain elumaattorilla jotain pientä niximäistä missä olisi vaan terminaali, jossa on toki jonkinmoinen 3d, kirjastona... mutta noitahan saa ajatella...

kuka,
vaan,
mut kun ei vaan

] lahopää-liisa, komplementoi niin kamalan kauniisti puupäätä ja siitäpä killisilmiin vielä vaatii soittamaan nappia painamalla eli göstaa siis, toki ja tämä tovi ja tietenkin lahopää-liisa, kuten jo tuli sanottua sen pitkimmittä http://www.youtube.com/watch?v=8Lr0q0B-8iE&feature=autoplay&list=PLAFFFBC1D8B9CBDDD&lf=results_video&playnext=1 ]
[ niin on. lainattava...



miä tosiaan olen sitä mieltä... pissattaa niin että kattolle on noustava.. jatkan tästä... hetken päästä...
[ niin niin sitä musiikkia siis... mouse on mars ja rondio eikun http://www.youtube.com/watch?v=ho6Cq41NPJ0 toki haluaisin soittaa teille joskus livenä koko audiotrackerin, mutta olosuhteet, olosuhteet kattokaas... BBC PROMO - JUST A PERFECT DAY various multilple jne. jne. jne. mutta eniten mulla seisoo kun kuulen DAVID BOWIEn äänen eli http://www.youtube.com/watch?v=WJpQJWpVJds ja kuka se säveltäjä olikaan... asiat on ja sitte yht'äkkiä asiat ei olekaan kun hullu kukko astuu kuvioon ja tallaa sen. miä mielelläni kannan vastuun vaikka kukaan ei jatkaisi tai ottaisi paikkaa, sijaa, osaa eikä arpaa. antaa kaiken olla, antaa kaiken tapahtua, paitsi minut häkkiin pankaa ja suuni sulkekaa lääkkeeni mettään ja minä maan alle, matoja ruokkimaan. miä rakastan teitä, ja aina lisään... tiäs mitä!!? ]

2) viimeiksi tai sitä edellisellä kerralla kun kirjottelin ja siellä silloin sanoin kun niin siinä jäi vähän mieltä kaihertamaan se ajatus että ei taida olla laskettavissa semmoset ihmiset, jotka ymmärtää että kun minä sanon kuinka, "kuinka olisin voinut, kun se oli muille jo" ja tarkoitan sillä sitä että - todellakin - minulle on se kun, kun muille on _vielä _jo_. saanko hidastaa ajatustoimintaanne kun arvotte arvon minua, vitun idiootit morottaa mun... ja kolme pistettä siis isoa välimerkkiä.

1) tällä tekstillä ei ole mitään yhteyttä