Välillä se helpottaa kun ei tunne hetkeen mitään. Silloin on oikeastaan vain tyytyväinen turtuneeseen oloon, ei ole mikään tarve palata tunteiden kirjoihin.
On niin paljon yksinkertaisempaa. Ja kaikki toimii vain helpolla laskutoimituksella yksi miinus yksi on nolla. Ja se ei paina ketään.
Mutta ilmeneekö kuviossa ongelmia, kun aletaan miettiä hetken suhteellisuutta? Toisen hetki on toisen ikuisuus, toisen hetken pako on toisen lopullisuus. Voiko siis unohtua ja hävitä hetkeen haluamattaan?
Mutta minkäs sillä väliä, jos on helpompaa niin, niin olkoot.
"Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissänsä Sinun kyyneleitäsi
Mä tiedän ettet tahdo kenekään huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa"
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (321)
-
▼
2008 (378)
- ▶ joulukuu 2008 (17)
- ▶ marraskuu 2008 (9)
- ▶ lokakuu 2008 (28)
- ▶ syyskuu 2008 (33)
- ▶ elokuu 2008 (30)
- ▶ heinäkuu 2008 (39)
- ▶ kesäkuu 2008 (34)
- ▶ toukokuu 2008 (57)
- ▶ huhtikuu 2008 (24)
- ▶ maaliskuu 2008 (38)
- ▶ helmikuu 2008 (28)
- ▶ tammikuu 2008 (41)
- ▶ 2007 (246)
- ▶ 2006 (35)