Miksi päätökset on minulle niin hankalia? En vaan voi pistää loppua tietyille asioille ja antaa hetken viedä mennessään... tai no joo, osaan kyllä liiankin hyvin antaa hetken viedä mennessään, mutta tuntuu kuin repeäisin: lähteä lentoon ja olla ankkuroituna maahan samanaikaisesti. Ei varmaan helppoa kenellekään. Välillä vaan on hetkiä ja asioita jotka saavat oikeasti miettimään omaa tyhmyyttäni ja kevytmielisyyttäni ja jotka laittavat epäilemään koko persoonaani.
Tässä on nyt tultu seurattua ulkopuolisena kriisejä laidasta laitaan ja neuvottua päätöksissä sen minkä voin, vaikka todellakaan en ole paras mahdollinen neuvonantaja tässä tilanteessa. Samalla nuo toisten ongelmat nostaa omat pintaan ja raaputtaa vanhoja esille ja blaablaablaa. Tuntuu vain kuin ylikuormittuisin kaikesta ja kohta löydän itseni taas samasta kuopasta kuin pari vuotta takaperin. Ja se ei ole mikään mun lempiosoitteistani.
Itse valitsen tieni
ja askelteni kulun
itse valitsen tieni
jokaisen harhapolun
voi tuleen jäädä makaamaan
se tuskin kannattaa
itse valitsen tieni
joko häviin tai voitan - miten vaan
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
-
▼
2009 (321)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (4)
- ▶ lokakuu 2009 (18)
- ▶ syyskuu 2009 (41)
- ▶ elokuu 2009 (44)
- ▶ heinäkuu 2009 (15)
- ▶ kesäkuu 2009 (17)
- ▶ toukokuu 2009 (33)
- ▶ huhtikuu 2009 (37)
- ▶ maaliskuu 2009 (60)
- ▶ helmikuu 2009 (38)
- ▶ tammikuu 2009 (13)
- ▶ 2008 (378)
- ▶ 2007 (246)
- ▶ 2006 (35)