IRC-Galleria

Oikeasti, kertokaa mistä löydetään se fiilis taas? Missä vaiheessa kaikki meni vinoon? Missä vaiheessa me muututtiin, missä vaiheessa "ne" muuttuivat? Missä vaiheessa meidän väliin iskettiin seinä? Missä vaiheessa se muuri oikeasti rakennettiin, ja kuka sen teki? Me kaikki yhdessä, me ja "ne"?

Katselin vanhoja kuvia, muistelin kaikkia niitä typeriä juttuja joista tää koko juttu rakentui. Nimenomaa imperfektissä. Tai no on se siellä pohjalla, nyt siihen on tullut uusi kerros, johon en enää osaa asettaa omia jalkojani. Syy voi olla oikeasti meissä, meidän asenteessa, teoissa ja sanoissa, mutta kaikki johtuu aina jostain: aina on jokin joka laittaa asiat liikkeelle.

Kyynel silmässä, polvillani maassa ja rukoillen pyydän: kertokaa joku miksi, mitä ja milloin? Kohta siitä on tasan vuosi kun seisottiin kylmässä yössä itkemässä vilpottömästä kivusta ja surusta, muisteltiin menneitä ja vannottiin, ettei koskaan luovuteta: me ei koskaan unohdeta. Vuosi sitten lopulla näytti olevan uusi alku. Nyt en enää tiedä oliko se kuitenkaan niin, voi olla, ettei se ollutkaan oikea polku.

Joka päivä tuntuu yhä enemmän ja enemmän siltä, että me ei tulla saamaan vastauksia koskaan. Ainoa tunne tällä hetkellä on se, että taistelu olisi lopussa: taistelukenttä alkaa tyhjentyä ja täyttyä aivan uusista kisaajista. Mutta ei me edes kilpailtu! Olimme, teimme ja saimme, rakennettiin se kaikki aivan luonnollisella tavalla, ystävystyttiin, naurettiin ja itkettiin yhdessä, miksei enää?

Kaikella on aikansa, alkunsa ja loppunsa, ehkä meidän on aika astua syrjään. Vaikka se tekeekin kipeää.


I say that I understand
But I'm not sure that I do
If I only could have those few minutes back...

We're the ones who made it happen
I alone made it all come down
The point of no return
Is purifying

PS. Omistettu kokonaan Sinnalle, Benille, Juhanalle, Peksille, Silverille, Nikolle, Ilkalle, Mapelle ja Valtsulle. No joo, myös Arille