IRC-Galleria

nosoul

nosoul

Ohhoh, mullahan oli tällainenkin...

AurinkoaMaanantai 12.11.2007 22:34

Tänään oli päivä jolloin joillakin oli kylmä ja taivaalta satanut räntä hatutti.
Myös kertojanne koki rajuja vitutuksen puuskia kun RÄNTÄÄ tosiaan SATOI JA KAIKKIA tosiaan VITUTT!!!

Sitten yllättäen jostain tuli ajatuksiini pelkkää positiivisuutta. Painelin pitkin työmaata, naama täynnä hampaita, hymyillen. Vaakasuoraa naamani satanut räntäkään ei saanut hymyäni laskemaan. (kyseinen mielentila ei ollut hankittu päihteillä eikä millään muullakaan sen kaltaiseksi luokitellulla aineella)

Edes kahvi tunnilla soitetut puhelut huonoine uutisineen eivät masentaneet minua. Ensimmäisessä puhelussa kerrottiin että pyörä jonka internetin myynti palstalta olin pongannut ja josta olin valmis maksamaan vaaditun määrään euro merkkisiä rahoja, oli myyty juuri nenäni edestä...
Muissa soittamissani puheluissa kävi sitten selväksi ettei ryhmämme tarvitsemaa, kauan ja hartaasti etsittyä kerhotilaa/tallia tunnu löytyvän Timpuktun ja Suomen väliseltä alueelta yhtäkään.
Mutta jotenkin en jaksanut siitä vittuuntua. En tänään.

Nyt kun viimein päätin 05.00 alkaneen työpäiväni minua hymyilyttää vieläkin... (Nyt alan melkein epäilemään olotilan aiheuttajaksi sitä sienisalaatti jota söin ruokatunnilla. No en sittenkään. )

Tänään oli vain hyvä päivä ja totuuden nimessä on myönnettävä. sellaista olen toivonut ja odottanut piristämään näitä syksyn/alkutalven synkkiä, kaamoksen täytteisiä päiviä....

Aikansa kutakinMaanantai 05.11.2007 21:45

Tänäkin aamuna heräsin herätyskellon pirinään 04.45. Oli aika lähteä töihin.

Autotallille kävellessäni huomasin ilman kirpeyden. Autoni nytkähdettyä liikkeelle lämpötilamittarini alkoi hiljalleen kivuta kohti hurjia pakkaslukemia. En ottanut kuitenkaan todesta kyseistä mittaria. Olihan auto seissyt tallissa jossa lämpötila oli ulkoilmaa lämpimämpi.

Hallilta Sotaratsu (lue työauto) alle ja maantietä valloittamaan. Harmikseni huomasin että polttoaine mittarin neula sojoitti kohti punarajaa ja oranssi varoitus valo hohkasi valaisten auton koko sisustan. Minun oli siis ajettava polttoaineen jakelupisteen kautta.

Matkalla sinne huomasin erään rakennuksen katolla ison lämpötilamittarin. Se näytti -13 astetta! Ei voi olla. PAKKANEN, tuo saatanallinen voima joka muodostaa yhdessä lumen kanssa vahvan liiton joka taas estää meitä motoristeja ajamasta ympäri vuoden, oli ottanut taas otteensa suomen maasta ja sen ihmisistä. Kuin koira luutaan, se jyrsii ihmisen luita ja ytimiä.

Työmaalla mietin pihamaalla värjötellessäni että näinkö on ajokauteni päättynyt? Ei voi olla. Ei vielä. Kului tunti ja kului toinen. En enää tuntenut oikean jalan varpaita puhumattakaan sormistani, jotka tuntuivat jo irronneen kämmenistäni. Hetken kiroiltuani kaivoin kohmeisilla kämmenilläni puhelimen taskustani. Olenhan nähnyt osani SAMURAI elokuvista, joten tiedän millon suuren taistelian on luovutettava, voittaakseen jälleen. Soitto vakuutusyhtiöön. Selostukseni siitä kuinka villahousut ja villapaita tuntuivat näillä keleillä jotenkin riittämättömiltä sai vakuutusyhtiön virkailian tajuamaan että oli taas se aika vuodesta...
-"pyöränne on tästä päivästä alkaen seisonnassa."

Kiitos ja anteeksi.
16 takarengasta, monta mahtavaa kokemusta, joitain vähemmän mahtavia kokemuksia ja monta uutta ystävää mahtui tähänkin kesään.
Nyt on aika siirtyä talveksi unenriistolaboratoorioon (lue talliin) ja alkaa toteuttaa pyörään niitä ideoita joita kesän aikana on kerhon poikien "mietintä illoissa" (lue ryypätessä) syntynyt.

Talven voimat olivat siis saaneet vallan mutta vain toistaiseksi... Keväällä kun aurinko polttaa ensimmäisen reikänsä valkeaan maata peittävään harsoon, joka myös lumena tunnetaan, on tämä taistelia jo sulattanut ensimmäisen takarenkaansa juuri tuohon kyseiseen kohtaan samalla huutaen villin iloisesti!

Halailun parantelua (jatkoa edelliseen)Lauantai 27.10.2007 20:15


Tänään kävin sjubelexit :in kanssa sitten ostamassa uuden jarrukahvan ja uuden kytkin kahvan, joka oli sekin vääntynyt eilisessä rytäkässä.
Yhteensä vain vajaat 60e Hondan alkuperäis osista! Olin pyörtyä kun varaosamyyjä katsoi koneeltaan kahvojen hinnat. Oli varautunut siihen että kahvat maksavat vähintään sen 150e kappale. Mutta hyvä näin. Uusi jarrukahvapakkaus jopa sisälsi uuden säätöpalikan. Mikä oli mahtavaa sillä vanhaa olikin koko aamu kuumeisesti hallin pihasta etsitty. Ja joka sittemmin löytyi viereisen rautakaupan parkkipaikalta. Pitkälle oli sekin sinkoutunut.
Uudet peilit olisivatkin sitten maksaneet jo 70e kappale! Ne saivat toistaiseksi jäädä liikkeen hyllyyn korkean hinnan ja sen seikan takia että olin jo ehtinyt suunnitella niiden poistoa High Chair temppujen helpottamiseksi. Ja ilman peilejä ajaminenhan on taas niin AMERIIKKAA!

Nyt kun vielä saisi miehen yhtä helposti kuntoon.
Yön aikana heräsin joka kerta kun unissani käännyin. Vereslihalla oleva selkäni kun ei tuntunut hyväksyvän lakanoideni hellää hyväilyä vaan mielsi sen lähinnä lasinsiruissa pyörimiseksi.
Aamulla kun heräsin muistutti pääni siitä kuinka ensikerralla ei ehkä tarvitsisi kaiken olla ihan NIIN ameriikkaa ja kypärän voisi pitää päässä temppujen ajan. Päänsärky nimittäin oli valtava!
Myöskään niskani ei ollut katsonut hyvällä pääedellä suoritettua syksymistäni asfaltti päällysteeseen ja ei näin ollen suostunut kääntymään suuntaan eikä toiseen.
Oikea pohkeeni osoitti pistävää kipua heti kun sille laittoi painoa ja oikealla kädellä en pystynyt puristamaan edes kahvikuppia niin että se olisi pysynyt kädessäni.
Muuten kaikki tuntui olevan kyllä kunnossa!
Tästä on hyvä jatkaa...

Asfaltin halailuaLauantai 27.10.2007 01:25

Stunt riding. On se vaan hienoa hommaa...
Lajiin kuulu niin hienoja hetkiä, onnistumisten ja oivallusten kautta kuin niitä huonoja ja ikäviäkin. Tänään oli sellainen päivä että sain maistaa vähän molempia. Hyvää ja pahaa.

Pienen ajolenkin jälkeen hallin pihalle ja portti perässä kiinni. Kypärä tietysti pois päästä... Sehän oon niin sitä ameriikkaa. Niinkuin kaverit mulle aina kettuilee...

Noh jokatapauksessa. Settiä läpi ja kun perus setit, endot, donitsit, keulat, oli vedetty oli "surffaamisen" vuoro. Eli vuorossa oli temppu nimeltä Christ Air. (joka muuten on tuttu B-Magin viime numerosta) Eli ensin nousin penkille seisomaan suorille jaloille. Sen jälkeen levitin käteni sivuille ja siinä se oli, Christ Air.

Sitten oli ajatuksena tehdä sama tankin päällä seisten. Kiihdytys ja tankille seisomaan. Käsien levitys ja siinä se oli, Christ Air tankilla seisten.
Samassa stonga eli ohjaustanko kieltäytyi jatkoyhteistyöstä kuljettajan kanssa ja kääntyi poikittain jostain käsittämättömästä syystä. Osuiko eturengas kenties tiellä mahdollisesti loikoileeseen kiveen vai mikä aiheutti etupyörän linkuttumisen mutta niin vain tämän miehen lentorata otti erisuunnan kuin pyörä.
Pää edellä asfalttiin ja siitä edelleen asfaltilla selalläni liukuen näin kuinka pyöräni heittelehti puolelta puolelle ennenkuin se törmäsi ja pysähtyi pihaa ympäröivään aitaan ja kaatui kyljelleen. Pyörä selvisi todella pienillä vaurioilla kun vain jarrukahva ja peilien jalat menivät poikki.

Mies sen sijaan sai henkisen kolauksen lisäksi vekin päähänsä ja saatanan ison kuhmun. Selkään tulikin sitten hieman enemmän asfaltti ihottumaa. Tosin, Sehän vain lisää katu-uskottavuutta.

JA TAAS OLI NIIN AMERIIKKAA NIIN AMERIIKKAA!!!!

Prätkäjätkät MerilläMaanantai 22.10.2007 11:33

Ajokauden kääntyessä ehtoopuolelle ja yöpakkasten kiristyessä muutama paatunutkin katupommittaja on luovuttanut ja siirtänyt pyöränsä talviteloille.

Itsehän en moiseen vielä alennu. Villahousut ajohousujen alle ja taas mennään. Candyass- vilukissat ajelkoon sitten taas keväällä kunhan elohopea mittarissa kohoaa taas yli 20asteen.

Jokatapauksessa. Lauantai 20.10.2007 oli se päivä kun Infinity Ridersien poij-jaat ampaisivat Tallinnan risteilylle. Laivaan saavuttuamme alkoi hytteihin tutustuminen. Oma A-luokan, miljoona hyttini paljasti itsensä minulle kun työnsin oven auki. Oikealla poreamme ja sen takana sauna osasto. Ahh. Ihanan kallista.

Ensimmäisenä tietysti lämmittämään saunaa.
Sytykkeenä käytettiin tietysti 500euron seteli nippuja kun ei sopivampaa sytykettä siihen hätään löytynyt. Vaikka kyseessä olikin sähkösauna saimme saunan lämpiämään yllätävän helposti näillä eväillä. Saunan jälkeen poreammeeseen lillumaan.

Tämän jälkeen alkoi armoton laittautuminen. Miehet juoksivat ympäriinsä etsien hameitansa ja kadonneita meikkejänsä. Lopulta kaiken löydyttyä, saimme itsemme edustus kuntoon.Olimme siis valmiina ottamaan laivan haltuun aina tanssilattiasta konehuoneeseen. Aikamme ympäröivää ihmismassaa tutkailtuamme huomasimme että paikalla oli vain joutavia jetsoneja, nurkat täynnä ja väärällänsä. Muutamat musiikkikanavalta opitut, uusimmat ja kuumimmat tanssiliikkeet, takasivat varman näkyvyyden ja huomion. Siksipä tanssilattian haltuun ottaminen ei tuottanut isompia ongelmia.

Risteily sujui muutenkin todella rauhallisesti. Ainoa kahakka syntyi omien parissa kun "Koju" nappasi leikkimieliseti käteni jonkin asteiseen lukko-otteeseen. No minähän en sellaisista perusta vaan kaadoin "KOJUn" maahan ja lähdin itse kohti yökerhon ovea. Samassa "ISO-Jussi" ja "Elomo" hyökkäsivät KOJUn päälle ja alkoivat napautella tätä rytmikkäästi roskiksella päähän.... Pojat on poikia.

Bussimatkalla takaisin ainoa tunnekohua nostattanut tapaus oli kun ohi ajaneesta bussista joku liimatukkainen pilleri-ville näytti ryhmällemme keskisormea ja tätähän ei humalainen motoristi ryhmä hyvällä katso! Aikamme kuskia painiostettiin seuraamaan tuota autoa mutta ei auttanut. Liimatukkainen Pilleri-Ville oli selvinnyt... Toistaiseksi...

Lopuksi.
Kaksi sanaa osallistuneille.
Kiitos ja Anteeksi.

Totuuksia ja ajatuksia elämästäKeskiviikko 17.10.2007 03:10

Luin tuossa erästä lehteä ja siinä oli hämmentäviä ja muutenkin ajatuksia herättäviä faktoja.
Kirjasin niistä muutamia tänne ylös. Ne mitkä katsoin parhaiksi ja pistimpä kommentit vielä perään.

Jos huudat kahdeksan vuotta, seitsämän kuukautta ja kuusi päivää, olet kehittänyt niin paljon lämpöenergiaa, että sillä lämpenisi yksi kahvikupillinen. (Ei taida kannattaa.)

Jos pieret jatkuvasti kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, olet kehittänyt energiaa yhden atomipommin verran. (Kuulostaa vähän paremmalta)

Sian orgasmi kestää 30 minuuttia. (Kukahan sen on mitannut ja miksi?)

Pään lyöminen seinään kuluttaa noin 150 kaloria tunnissa. (Aika vaikea unohtaa tuota sikajuttua, vai mitä?)

Ihmiset ja delfiinit ovat ainoat eläimet, jotka harrastavat seksiä huvin vuoksi. (Siksiköhän Flipper hymyilee koko ajan? Ja minkähän takia siat eivät kuulu tähän joukkoon?)

Ihmiset pelkäävät yleensä enemmän hämähäkkejä kuin kuolemaa. (Onko noin?)

Kehon vahvin lihas on kieli. (niinhän ne väittää)

Krokotiilit eivät voi työntää kieltään ulos suusta. (Hah! Oppivathan olemaan)

Oikeakätisten sanotaan elävän keskimäärin yhdeksän vuotta kauemmin kuin vasenkätisten. (Terveisiä vasen kätisille kavereilleni.)

Muurahainen voi nostaa 50 kertaa oman painonsa, vetää 30 kertaa oman painonsa ja se kaatuu aina oikealle kyljelleen, jos se huumataan. (juotuaan montako pientä pulloa ja mitä? Onko meidän veronmaksajien rahoja käytetty tämän tutkimiseen?)

Jääkarhut ovat vasenkätisiä. (Kaikkiko? ja jos niitä on oikean kätisiä niin nehän silloin elävät muita yhdeksän vuotta pidempään, eikö?)

Kissakalalla on 27 000 makunystyrää. (Kuka olisi arvannut että merenpohjassa on niin paljon maisteltavaa!)

Torakka elää yhdeksän päivää ilman päätä, kunnes se lopulta kuolee nälkään. (YÖK! Kukahan sairas ihminen senkin on ottanut selville?)

Rukoiliasirkkakoiras ei voi paritella, jos sen pää on kiinni vartalossa. Naaras tempaisee muitta mutkitta sen pään irti, kun on aika pitää vähän hauskaa. (Tuttu juttu)

Jotkut leijonat parittelevat viisikymmentäkin kertaa päivässä. (haluan kuitenkin olla seuraavassa elämässä sika. Laatu voittaa määrän.)

Strutsin silmä on suurempi kuin sen aivot. (Olen kyllä tavannut monta sellaista ihmistäkin.)

Meritähdellä ei ole aivoja. (Sellaisiakin ihmisiä olen tavannut)

Kun joku arsyttään sinua, ajattele, että tarvitset 42 lihasta saadaksesi kasvoillesi huolestuneen ilmeen, MUTTA vai neljä lihasta ojentaaksesi käsivartesi ja tintataksesi urpoa päin näköä. (HAA! Säästin tämän viimeiseksi. Mulle ei vittuilla) x)

Helvetinkoneella kuolemaa halveksuenMaanantai 15.10.2007 22:16

On sumuinen ja sateinen aamu. Kellon viisarit näyttävät puoli kuusi kun "paloauton" oven voimakas metallinen rämäys toimii lähtölaukauksena ja alan peruuttamaan "paloautoa" ulos tallista.

Viereeni istahtanut, Ratamies, Tana katsoo minua yhtä epäluuloisena kun minä häntä. Sitten molempien epäluuloiset katseet kääntyvät epäluulon aiheuttajaan, "paloautoon".
"Paloauto" sana on korostettu tässä tarua ihmeellisemmässä tosi kertomuksessa lainausmerkein syystä että...
"Paloauto" ei ole pelkkä paloauto vaan kauan ja hartaasti palvellut -74 vuosimallin Scania 110 s (S= SUPER)
HELVETINKONE joka mennä puksuttaa eteenpäin kuin höyryjuna, hitaasti mutta ei niin varmasti. Kolme akselisen hirviön valtavaan säiliöön mahtuu 14 000 litraa nestettä. Tässä tapauksessa vettä. Helvetinkonetta käytetään korkeasta iästään huolimatta säälimättä mm. Ratarumpujen huuhteluun, työtovereiden kasteluun ynnämuuhun hyödylliseen ja välttämättömään.

Olimme taittaneet muutamia kilometrejä hirvistä ja peuroista pahamaineiseksi noussutta kantatie 54 Forssan suuntaan kun Scania, tuo kaikkia luonnon- ja fysiikan lakeja kumoava Helvetinkone teki meille selväksi ettei se päästäisi meitä helpolla, tälläkään kertaa...
Ensimmäisenä häiritseväksi tekijäksi nousi kevyt palaneen öljyn haju, joka kuitenkin hävisi nopeasti. Saattoi huolto sediltä vähän roiskua öljyn vaihdon yhteydessä... Toisena esille noussut häiriötekiä oli näkyvyys. Tai oikeastaan sen puute. Lämmitin huusi armoa kolmos asennossa ja puhaltimen laakerit vikisivät samassa tahdissa. Näppäränä poikana Tana löysi lattialta palan käsipaperia jolla sitten saimme höyrystyneet helvetinkoneen komentokeskuksen ikkunat auki hetkellisesti. Ainoa keino ikkunoiden huurtumisen estämiseksi oli pitää sivuikkunoita rakosellaan. Onneksi olimme kuitenkin varustautuneet hyvin ikkunoista sisään tunkeutuvaa kylmyyttä vastaan. Olihan minulla päälläni yksi kokonainen t-paita...
Lasien pysyessä nyt auki oli helpompi keskittyä munat huurussa ajamiseen.
seuraavaksi huomasimme että Helevetinkoneen ajovaloteho oli kertakaikkisen heikko. Koska en juuri huomannut eroa normaalien ajovalojen ja pitkien välillä. Eikä huomannut kyllä kukaan muukaan joten ajoimme koko loppumatkan pitkät päällä.

Perille päästyämme meiltä kyseltiin kaikenlaisia, minussa ja tanassa hieman hämmennystä aiheuttaneita, kysymyksiä. Kuten: "kerkesittekö väistään sitä alle jääneen peuran raatoa siinä Karhulan risteyksessä? No entäpä näittekö ne hirvet täällä Humppilan päässä?"
Katselimme Tanan kanssa toisiamme hölmistyneinä... -"mistähän toi puhuu. Ei me mitää nähty...." Hetken hiljaisuus valtasi mielemme... Mietin ja rauhoittelin itseäni vakuuttelemalla itselleni että jätkät oli varmaan tullu eri reittiä. Vaikka tiesin että he ajoivat aivan edessämme koko matkan...

No opimme siis sen ettei kannata pelätä sitä mitä ei näe. Huomena starttaamme samaan aikaan, samaan paikkaan, samaa reittiä. Tällä kertaa tosin pakettiautolla joka on tältä vuosisadalta. Ja siinä on vähäisen paremmat valot, lämmityslaite ja puhallin eikä muutenkaan tarvitse jännittää niin paljon sitä perille pääsyä.

DonitsejaTorstai 27.09.2007 01:14

Tänään oli taas se päivä kun eräs takarenkaani oli jälleen tullut käyttökaarensa päähän.
Vanha alta pois ja uutta tilalle.
Kello oli noin 19.00 kun uusi kumi oli alla ja pyörä kiilsi kuin hullun silmät pesun jäljiltä.
Ajoin hallin pihan päähän ja vedin portin kiinni. Pitihän uuta kumia "hieman lämmittää".

Kello oli noin 20.30 kun altani kuului valtava pamaus! Kytkin pohjaan ja katse takarenkaaseen. Sehän räjähti! Katsoin hallin pihaa ja totesin tehneeni hallin asfaltti pihaan kumi pinnoitteen.
Tuli sitten "lämmitettyä" tuota rengasta muutama viiva ja ympyrä liikaa.
Työnsin pyörän takaisin halliin ja irroitin takapyörän huomista varten jotta voisin pyöräyttää alle uuden kumin heti kun vaan töistä kotiudun.
Jospa sitä nyt malttaisi poistua jopa yleisille teille ennenkuin takarengas on taas entinen.

Jos jotain positiivistä sanotaan niin mainittava on että donitsin pyöritys rupesi onnistumaan suhteellisella vauhdilla... x)

TeknoloogiaaSunnuntai 16.09.2007 03:33

Kyllästyttäni tuohon vanhaan helevetin koneeseeni eli hyvin ja hyvin huonosti palvelleeseen puhelimeeni, joka kaatui aika ajoin niin pahasti että se vaati puolen tunnin kiroilun, puhelimen sammuttamisen ja akun irroittamisen vähintään sen kuusi kertaa, marssin puhelinkauppaan ja ostin itselleni puhelimen. Nyt sitä yritettä saada jotain selkoa näistä tuhansista valikoista. Jotain olen jo kuitenkin oppinut. Kiitos vaan naapuri, suojaamattomasta WLAN-verkosta. x)

Päivä on muutenkin mennyt ihan komeasti.
Sisko muutti Helsinkiin ja muuttopuuhissa menikin tämä päivä mukavasti.
Matkalla sinne sain vielä ilahduttavan puhelun ystävältäni Tanalta (pyhinä KUUMA-TANA) joka kertoi että tallisiivouksen yhteydessä esille nousseessa keskustelussa oli keskusteltu vakavahenkiseen sävyyn nurkissa osina levänneestä vanhasta "katemoposta" jota yritin mieheltä jokunen vuosi sitten ostaa.
Ilmeistä on että painava oli vastapuolen sana tässä keskustelussa koska Tana ilmoitti olevansa halukas myymään vanhan uskollisen palveliansa (Siis sen moponsa) josta ei aikaisemmin ollut valmis luopumaan vaikka lisäsin nollia tarjoukseni perään kuin ratamiehen palkanlaskia ja uhkailinkin vielä päälle. Nyt kuitenkin oli ääni kellossa muuttunut ja hyvä niin. Jospa sitä huomenissa kävisin sen sieltä korjaamassa itselleni... Olisipa sitten taas talveksi hommia "unenriistolaboratooriossani" = tallissa...

TAKKI TYHJÄNÄMaanantai 10.09.2007 00:17

RATAMIES.
Tuo ulkopuolisen silmissä hieman hullun oloinen hilpeä veikko joka saa ihmiset ympärillään hyväntuulisiksi. Joka tekee töitä kieli vyön alla, Urakalla, tuntipalkalla.
Monet eivät ymmärrä miksi ratamies viihtyy töissä mutta se on jotain sellaista jota ei voi kuvailla. Se pitää kokea! Suotta ei heimolaisteni, työkavereideni soittoäänenä puhelimestani löydy Klamydian biisi: HULLUJEN KUNINGAS

Viikonloppu takana. Mies on vielä pystyssä ja hengittää.
Tosin raskaasti ja syvään. Kroppa liikkuu jo lihasmuistin varassa. Sen verran miestä WÄSYTTÄÄ!
Tai ei voi sanoa että mies on väsynyt. Kroppa jaksaisi vielä, naama vaan on väsynyt!

JA EN! EN OLE OLLUT VIIHTEELLÄ!!! VAAN TÖISSÄ!!! Töissä ISOLLA T:llä.
Ette kuitenkaan uskoisi jos kertoisin jotain tunti määriä! Eikä tuollaiset tuntimäärät ole kai aivan kaikkien pykälien mukaisiakaan! Joten riittää kun kerron että tuntimäärä oli MITTAVA! Silti, sekunttiakaan en vaihtaisi! Kivaa oli, niinkuin meillä töissä aina!
Olenkohan ahne vai ahkera? Varmasti molempia!
Kohta köllähdän valtavaan sänkyyni ja vaivun unimaan vietäväksi! Olen sen ansainnut!

Kiitos.