IRC-Galleria

Selvittyäni hengissä taudista siirryin työpaikalle toipumaan. Ei tää tauti nyt vielä ohi ole, muttakun ei siellä kotonakaan taida saada ikuisesti olla. Mulla kun on aina joku kiva tauti päällä. Heräsin viideltä ja tulin sitten tänne hengailemaan (ei siis heti viideltä vaan kuintenkin vasta vähän vaille seiska). Nyt kellon lähestyessä kahdeksaan kaipailen taas tänne sitä riippukeinua tai makuupussia, johon voisi käpestyä somasti pöydän alle nukkumaan. Vaan sen verran jäi tällä viikolla työtä tekemättä, jotta kai sitä pitää jotain tehdä. Ens viikolla kun pitäis vissiin oikein matkustaa Helsinkiin asti hommia hoitelemaan. Sitä varten pitäis varmaan tavallaan tänään jo valmistella jotain.

Eilen kävin katsomassa, onko sen uuden kämpän remontti edistynyt yhtään. Eipä siltä näyttänyt. Muuttoon aikaa 12 päivää. Joko saa ahdistua? Ei ne kuitenkaan saa sitä valmiiks ja sit mun pitää elää siellä kivojen työsetien kanssa. Noh, ainakaan ne ei voi yllättää mua sieltä kesken suihkun, koska siellä ei ole moista vielä... Ei kyllä juurikaan oikeastaan jaksa tuo muuttaminen kiinnostaa. Pakkaaminen ja siivoaminen on perseestä. Kuin myös sen kämpän sijainti.

Jos kävis ostamassa sen grillin, nii sit vois vaikka ajatella, että sentäs voi sitten grillailla siel parvekkeella... Ja parveketuoleja. Ja sit jonku pöydän. Ja keittiöön sen punaisen voileipägrillin. Ja ja ja.. Mun palkka on käytännöllisesti katsoen siis jo tuhlattu, vaikka se tuli vasta tiistaina. Tavallaan olis kiva käydä myös Ikeassa. Sitten mennäänkin jo Visan puolelle... Vai pitäiskö sittenkin läteä liikkeelle siit, että heittäis vanhaa kamaa pois sen sijaan, että haalii kovasti uusia?

Alkaa uuvuttamaan. Jos joisin kahvia niin nyt voisin ehkä kupillisen, pari ottaa. Kuinkahan paljon sitä ihminen taas kuulis kuittailua kun hakis batterytölkin? keskimääräisen määrättömästi varmaan. Päätäkin alkaa särkemään.

Viikonloppuna ei pitänyt olla mitään muuta kuin tenttiinlukua. Kuitenkin tälle päivälle ollaan jo sovittu treit kaiman kanssa ja illalla pääsee vihdoin monen vuoden jälkeen Sir Elwoodin Hlijaisten värien keikalle (nyt onkin sit hyvät edellytykset laulaa äänensä kokonaan pois, miten mä muka pystyn oleen laulamatta mukana...) ja lauantaillekin olis jo kahdet bileet tiedossa. Saa nähdä, missä välissä sitä ihminen ehtisi nukkumaan.
Mutta jos niitä töitä.