IRC-Galleria

viikonloppu oli todella mahtava! pääsin lentelemään ja lintsille murun ja marin ja jukan kanssa. ja sunnuntaina grillailtiin upealla tiinan pallogrillillä :D <3
mut siihen ne hyvät päivät loppuivatkin. pääsi itku kun tulin eilen kotiin ja avasin kirjeen, jossa luki, etten päässyt Lahteen ammattikorkeaan. lähellekään. ihan surkeet pisteet olin saannut... sit jouduin pari tuntia selviämään asian ja tunteideni kanssa ihan yksistään, kun olin hukannut sunnuntaina kännykkäni. (josta äiti soitti tänään että kännykkäni oli löytynyt tiinan pesukoneesta!!! arvasin! siinä meni sekin..) no, tänään vesan kanssa soiteltiin, että saisimmeko siirron. minä heinolaan tai lahteen tai vesa jyväskylään. no, siihen saadaan vastaus aikaisintaan vittu elokuun alussa, kun opo tulee töihin! vittuperkelesaatana! minä en halua erilleen muuttaa Vesan kanssa. siitä tulee vain surku ja ikävä ja kaikki on huonosti. nyt kun on reilun vuoden asunu toisen kanssa, niin ei ole helppoa muuttaa erilleen.. vaikka kuinka olen yrittänyt ajatella että vuosi tai korkeintaan kaksi on lyhyt aika.. mut ei se oikeasti ole. minä en halua ravata viikonloppusin ja lomilla edes takaisin. viikot olla ikävissään. ja sitä paitsi, jos meidän pitää töissäkin olla, niin eihän me nähdä koskaan, jos kaikki viikonloput ja lomat hankitaan rahaa.. olen myös ajatellu, etten mene sitten kouluun ollenkaan, mutta vesa oli eri mieltä.. ahdistava tilanne. :(( en halua edes ajatella. nyt sit pitää löytää kummankin joku yksiö missä olla. Minä jo löysin asunnon, halvimman mahdollisen 340 euroa kuussa ja en tiedä onko se nyt yksiö vai kaksio, mut se on viel tuolla korvessa puolen tunnin ajomatkan päässä. tosin, kyllä minä sitä väliä voin ajaa. musta tuntuu, että ne on niitä rivitaloja, jotka on muutaman kilsan päässä petriltä ja tiinalta. siinähän mulle tulee sitten lastenvahtihommia joka ilta.. prkl!
nyt vaan masentaa tää tilanne niiiiin paljon, etten muuta haluais, kuin mennä peiton alle ja unohtaa koko ulkopuolinen maailma.. tottakai mä mietin, että kestääkö meidän suhde eroa, vaikka meillä vankka suhde onkin. mutta silti. en mä jaksa enää yhtään eroakaan. mä oon sanonut, että jos mä Vesasta eroon niin sitten annan kaikkien miesten olla. mä en jaksa sitten enää alottaa samaa rumbaa uudestaan. Vesa on se, kenen kanssa mä haluan olla koko loppuelämäni ja kenen kanssa mä haluan elämäni rakentaa. jos me erotaan, asun koko loppuelämäni pienessä yksiössä ja oon paskaduunissa lähihoitajana. pakko saada se siirto, edes jomman kumman! en mä osaa kuvitella eläväni mitenkään muuten. kenen kanssa mä sit oon iltaisin. kenen kaa mä sit meen lenkille, ja kenen kaa mä sit katon telkkaa, kokkaan, siivoon, ja miten ihmeessä mä pystyn yksin nukkumaan??!! eieieieieieieieiii.. en tahdo!