IRC-Galleria

En ymmärrä miksi en kykene tekemään mitään mitä pitäisi.

En tajua mihin kulutan aikani, kun en näköjään kuluta sitä mihinkään .. hyödylliseen.

Ja välillä tuntuu siltä että mun on aivan pakko tehdä asioista vaikeita vain siksi että en kestä sitä että kaikki on oikeasti niin helppoa.

Ikään kuin mä jollain sairaalla tavalla olisin riippuvainen tästä.. tai ikään kuin se olisi vitun hauskaa leikkiä Hamletia. Ollako vai eikö olla ja niin edelleen. Voi hitto mitä paskaa.

Ihan pienet, mitättömät asiat saa mut hermostumaan niin paljon, että pelkään että löydän itseni vielä joskus tärisemästä nurkasta sen vuoksi että en osaa päättää haluanko kaupasta mehua vai enkö halua, tai menenkö Siwaan vai S-markettiin.

Jauhan pelkkää paskaa koska mulla ei ole oikeita mielipiteitä. Alan olla kyllästynyt itsekkyyteeni, vihdoinkin. Hyvä suunta ja hieno alku. Toiminta vaatii tiedostamista ja kaikki lähtee kyllästymisestä. Jos lähtee. Jos on tarpeeksi energiaa.

Kun te kysytte mitä kuuluu, "hyvää"-vastausten sarja jatkuu kaikkien iloksi edelleen, koska se on suurin osa totuudesta ja olen ihan ok niiltä osin kuin en ole tyytymätön johonkin pikkuasioihin.

Yeah, hyvää kuuluu. Musea, liian kovalla tosin niin kuin aina. Itken paskaa konettani ja äikän mielipidekirjoitusta. Yritän palata takaisin todellisuuteen ahdistavan kirjan parista ja päättää haluaisinko lähteä ulos näkemään taivasta ja katuja ja ihmisiä vai onko näin parempi. Kesä oli kuuma ja hidas ja pelottava ja vaati liikaa, nyt syksy ja arki lukitsee mut samalla tavoin sisälle.

Odotan koko ajan jotain ja oikeutan sillä olemassaoloni. Sitten kun odottaminen loppuu, keksin epätoivon vimmalla jotain muuta odotettavaa ettei tarvitsisi pelätä putoavansa hetkeksikään merkityksettömyyteen. Toisinaan odottaminen on tosi tylsää ja haluaisin tajuta että pitää olla jotain muutakin. Pitää. Vai pitääkö?

Jollekulle soittaminen voisi oikeasti nyt juuri tällä hetkellä tehdä hyvää. Mutta en osaa olla spontaani seitsemältä illalla kun koko päivä tuntuu olevan menetetty jo. Vaikka vielä ei edes ole myöhäissyksy ja ulkona on valoisaa, talvinen rytmi alkaa jo vallata mun mieltä. Ja vaikka metrolla pääsee ties minne ja nopeasti, kaikki tuntuu olevan silti liian kaukana. Ja sitä paitsi se mielipidekirjoitus pitää kirjoittaa. Äsht. Koulu on vain yksi tekosyy lisää, harvinainen, mutta yleensä parempi kuin useimmat.

Kouluviikot on niin tyhjiä, tylsiä ja typeriä.