IRC-Galleria

Ainiin. Emmin synttäribileissä oli kivaa.

Kiitos kaikille asianosaisille. 8D

Odotan kivaa viikonloppua. Nam.

En ymmärrä miksi en kykene tekemään mitään mitä pitäisi.

En tajua mihin kulutan aikani, kun en näköjään kuluta sitä mihinkään .. hyödylliseen.

Ja välillä tuntuu siltä että mun on aivan pakko tehdä asioista vaikeita vain siksi että en kestä sitä että kaikki on oikeasti niin helppoa.

Ikään kuin mä jollain sairaalla tavalla olisin riippuvainen tästä.. tai ikään kuin se olisi vitun hauskaa leikkiä Hamletia. Ollako vai eikö olla ja niin edelleen. Voi hitto mitä paskaa.

Ihan pienet, mitättömät asiat saa mut hermostumaan niin paljon, että pelkään että löydän itseni vielä joskus tärisemästä nurkasta sen vuoksi että en osaa päättää haluanko kaupasta mehua vai enkö halua, tai menenkö Siwaan vai S-markettiin.

Jauhan pelkkää paskaa koska mulla ei ole oikeita mielipiteitä. Alan olla kyllästynyt itsekkyyteeni, vihdoinkin. Hyvä suunta ja hieno alku. Toiminta vaatii tiedostamista ja kaikki lähtee kyllästymisestä. Jos lähtee. Jos on tarpeeksi energiaa.

Kun te kysytte mitä kuuluu, "hyvää"-vastausten sarja jatkuu kaikkien iloksi edelleen, koska se on suurin osa totuudesta ja olen ihan ok niiltä osin kuin en ole tyytymätön johonkin pikkuasioihin.

Yeah, hyvää kuuluu. Musea, liian kovalla tosin niin kuin aina. Itken paskaa konettani ja äikän mielipidekirjoitusta. Yritän palata takaisin todellisuuteen ahdistavan kirjan parista ja päättää haluaisinko lähteä ulos näkemään taivasta ja katuja ja ihmisiä vai onko näin parempi. Kesä oli kuuma ja hidas ja pelottava ja vaati liikaa, nyt syksy ja arki lukitsee mut samalla tavoin sisälle.

Odotan koko ajan jotain ja oikeutan sillä olemassaoloni. Sitten kun odottaminen loppuu, keksin epätoivon vimmalla jotain muuta odotettavaa ettei tarvitsisi pelätä putoavansa hetkeksikään merkityksettömyyteen. Toisinaan odottaminen on tosi tylsää ja haluaisin tajuta että pitää olla jotain muutakin. Pitää. Vai pitääkö?

Jollekulle soittaminen voisi oikeasti nyt juuri tällä hetkellä tehdä hyvää. Mutta en osaa olla spontaani seitsemältä illalla kun koko päivä tuntuu olevan menetetty jo. Vaikka vielä ei edes ole myöhäissyksy ja ulkona on valoisaa, talvinen rytmi alkaa jo vallata mun mieltä. Ja vaikka metrolla pääsee ties minne ja nopeasti, kaikki tuntuu olevan silti liian kaukana. Ja sitä paitsi se mielipidekirjoitus pitää kirjoittaa. Äsht. Koulu on vain yksi tekosyy lisää, harvinainen, mutta yleensä parempi kuin useimmat.

Kouluviikot on niin tyhjiä, tylsiä ja typeriä.

Siivosin vihdoin keittiön. Olen itsestäni hirmuisen ylpeä. Nyt ei tarvitse suhtautua sinne menemiseen niin kuin Dirk suhtautui jääkaappinsa avaamiseen Adamsin SPPT*:ssä. Haha.

Mmhm, ja ihan vain lesoillakseni lisää, sain ruotsin aineesta ysiplussan. Käsittämätöntä. Minä. Ruotsi. Ysiplussa. Keittiö. Siivoaminen. Minä.

Olen yrittänyt katsella taivaalle ja bongata lentäviä lehmiä.

Ally McBeal alkaa kohta. Elämä on aika nautinnollista toisinaan.



*Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki. Kirja.

Arvasin oikein, mä olin tulossa kipeäksi. Ei kukaan terve saa niin paljon järjettömiä itkukohtauksia vuorokauden sisällä kuin mä eilen.

Olen kuumehourupää ja nukkunut koko päivän.

Heikottaa vähän mutta ei liikaa.

Olen niin väsynyt ja turhautunut että silmistä valuu vettä ja niiskutan.

En laskisi tätä vielä itkuksi, koska yleensä kun itken, teen sen sängyssä ja hartaasti ja itsesäälissä piehtaroiden.

.. Hei, itkeminenhän on vähän kuin seksi.

.. Hei, toi oli tosi huono läppä.

Tänään oli ihan ok päivä siihen asti kunnes tulin kotiin. Hajosin koska väsymys ja stressi ja totaalinen turhautuminen yhden maailman pienimmän asian takia.

Ja mulla on niin ikävä Myytä, haluaisin halia ja pussailla sitä ja nukahtaa pää kiinni sen kehräävässä lämpöisessä pörröisessä masussa.

Tunnen oloni yksinäiseksi vanhukseksi, tosin mulla ei edes ole sitä fucking kissaa juuri nyt.

I want my Myy back.

Tänään tulee Ice Age, yay. Sitä ennen voisin esim. tiskata ja muutenkin siivota. Jos yllätän itseni katsomasta Ice Agea tiskit edelleen tiskaamattomina ja kämppä muutenkin räjähtäneenä niin heitän kaiken toivoni. Mä oon vaan niin äärimmäisen laiska ja huono ja saamaton.

Muutin mieltäni. Tänään on hillittömän kamala päivä. Kävin vaa'alla.

Totesin että itku ei auta mutta että alkoholi saattaa hyvinkin, ainakin hetkeksi.

Joten nyt olen kännissä ja negaan.

Moi, oon maailman koomisin, mutta mulla on lupa koska vaaka. Ja koska telkkarin alla on maissia, tulostimen vieressä on kasa tuhkaa ja läikytin maitoa ympäri keittiötä. Mulla on lupa negata.

Ihan varmasti on lupa.

Huvitan itseänikin, mikä on ihan hyvä, koska negaaminen saa ihan uuden sävyn itseironiasta.

Tänään oli niii-in ihana päivä. Olen niin iloinen. Oh.

Muistan kun kuuntelin tuota biisiä kaksi vuotta sitten ja oli syksy ja treffailin siihen aikaan elämäni ensimmäistä suurta alamäkeä.

Olin koulussa kaksi ekaa tuntia. Äikäntunnit oli peruttu joten lähdin keskustaan kahville Tiinan kanssa enkä sieltä sitten suoriutunut ajoissa takaisin ruotsintunneille.. Ylläri.

Anyway, kaakaota juodessa vaahtosin jutusta joka on tässä muutaman päivän ollut ajatuksissani pinnalla enemmän tai vähemmän, ja Tiina oli eka ihminen joka oikeasti tajusi sen jutun täsmälleen niin kuin minäkin. Huh, ihanaa. Ihanaa kun joku tajuaa.

Sit nähtiin Susanna ja Jesse ja istuttiin niiden kanssa Javassa (Tiina, kirjoita se kirja! 8D) ja haettiin ilmaisia Pirkkaruusuja Kampilta. Det var jättekewl.

Sit ostin kauluspaidan. Kaupassa oli tosi rumia värejä joten valitsin sitten perusmustan. Minkä vuoksi ne eivät voi myydä kauniin värisiä paitoja? Minkä takia niiden myymän violetin on pakko olla sellainen kuvottava kirkkaanvaalenvioletti, miksi se ei voi olla tyylikäs tumma purppuraan vivahtava violetti..? Ja miksi punaisen täytyy olla sellanen kuvottava oranssi oksennus -punainen eikä tumma punainen tai viininpunainen tai kunnon kirkkaanpunainen? Ja miksi ruskean.. tai beigen.. täytyy aina näyttää ihan RIPULILTA juuri niissä paidoissa joiden malleista minä tykkään?

Ja aloin taas melkein skitsota sovituskopissa koska ne valot kuumottivat niin hitosti ja paistoivat suoraan naamaan ja ne peilit ja.. joskus vielä revin ne peilit ja lamput alas ja paiskaan kiljuen lattiaan. En tajua miksi vaatekauppojen sovituskopeissa pitää olla niin hiton kuuma ja miksi niissä peileissä täytyy aina näyttää niin vitun rumalta että se ei tosiaan ainakaan edistä niiden kauppojen myyntiä. Siis ihan oikeasti, tämä on aikamme suurimpia mysteereitä. Tai en minä tiedä, ehkä jotkut tykkäävät siitä mitä näkevät vaatekauppojen peileissä. Ehkä jotkut rakastavat sovituskoppien valaistusta. ( Onko mulla oikeasti vain niin matala itsetunto..? ) Ottakaa kantaa.

Pää on taas täynnä kuvia unista ja jumalista ja Jirosta ja Sadista ja Oliverista. Äsht, I love being a writer, I just don't like the paperwork.

Olen muuten huomannut että näen unia vain päivisin. Öisin nukun paljon huonommin kuin päivisin päikkäreitä nukkuessani, ehkä siksi en yleensä näe uniakaan öisin. Luulen että se johtuu siitä kun stressaan niin paljon aikaisesta aamuherätyksestä. En osaa rentoutua ja nauttia nukkumisesta kun tiedän että sen keskeyttää kuitenkin kännykän ärsyttävä ulina.

.... olen myös huomannut sen etten jaksa enää nykyään kirjautua livejournaliin. Pitäisi ehkä jaksaa, tietäisi ainakin kuka näitä juttujani lukee.. vai lukeeko kukaan minun lisäkseni. Tässä vaiheessa jokaisen joka näitä lukee täällä - edes toisinaan - olisi korrektia sanoa jotain, right?