IRC-Galleria

RehkintääTorstai 27.07.2006 03:03

Tänään tulikin sitten tahattomasti jopa harrastettua Hyötyliikuntaa™ tappiin asti lähtiessäni noutamaan netistä tilaamaani Amon Amarthin uutta 'Wrath of the Norsemen' -devaria (joka on muuten loistava, hankkikaa!)

"Mutta miten pirussa joku parin metrin kävely lähipostille voi noin väsyttää tuollaisen esimerkillisen urheilevan nuorukaisen?", ihmettelette varmasti. No, ihan tähän alkuun on todettava että matkaa Rauhankatu 10:n postikonttorille oli kylläkin yli puoli kilometriä, ja reissu ei ihan jäänyt vain yhdeksi eestaaspyrähdykseksi fillarilla. Tarkemmin sanoen ekskursio kesti kokonaisuudessaan n. 1h 10min ja sisälsi seuraavat tapahtumat:

1. Pyöräilen lujaa lähimpään postiin. (750m)

2. Huomaan, että unohdin nostaa rahaa jolla maksaa saapunut DVD, ja poljen vauhdilla takaisin Otto-, eli lonkeroautomaatille ja nostan 40e. (500m)

3. Sotken takaisin postille ja annan saapumisilmoituslipuskan, valmistaudun maksamaan dvd:n. Täti sanoo, ettei paketti olekaan heidän konttorissaan, vaan minun on mentävä johonkin epämääräisen nimiseen ja oloiseen toiseen postikonttoriin hakemaan se kirottu loota, aikaa 1h. Täti antaa hämärät ohjeet. (520m, jouduin vaihtamaan toiselle puolen tietä mummolauman takia, joka tukki ahtaan reunuksen.)

4. Seuraan tädin ohjeita vauhdikkaasti sotkien pitkin Krunikan rantatietä, kunnes minusta alkaa tuntua, että olen kenties väärässä paikassa. (2km)

5. Pikainen soitto kotiväelle ja postin nimi- ja osoitehaku sitä kautta netistä paljastaa, että hämyinen postikonttori onkin tosiasiassa se tuttu Katajanokan postimesta Kauppatorin ja Katajanokan-, eli Viikkarinterminaalin välissä. Poljen sinne hieman jo ärtyneisyyden ja huvittuneisuuden sekaisin tuntein todella lujaa. (2,2km)

6. Lunastan voitonriemuisana DVD:ni ja ajan kotiin nauttimaan illasta.

..heko heh, luulitko tosiaan että tämä tähän jäisi? No eipä tietenkään, koska joku nettiputiikin idiootti oli lähettänyt devarin kirjattuna kirjeenä, joita lunastaessa pitää olla henkkarit mukana, ja passin olinkin sopivasti juuri ennen lähtöä heittänyt taskustani kolmen viikon siellä lojumisen jälkeen olkkarin pöydälle. Siispä alati kepeämmissä tunnelmissa ja 20min Postin sulkemisdeadlinen alla pyöräilen niin paljon kuin jaloista lähtee kotiin, ja otan passin, mietin mitähän seuraavaksi tapahtuu. (3km)

7. Hikisen rakettierikoiskokeen jälkeen saavun melko leipääntyneenä ja terveellisen hengästyneenä viittä vaille kuusi postin tiskille rahojen, passin ja lipukkeen kanssa ja, uskokaa tai älkää, saan DVD:n hyppysiini. Poljen kotiin meinaten osua "oikoreittien" aktiivisen kehittämisen ansiosta Senaatintorilla vain muutamaan japanilaiseen videokamerasissiin. (2800m & mission accomplished!)

Always look on the bright side of life: päivän olisi voinut kuluttaa myös katselemassa maalin kuivuvan aamukahdeksasta iltakuuteen, ja sitten vasta tajuta, että "jaahas, meillä olikin tapetit."

Että näin.



Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.