IRC-Galleria

Muutettiin just muutama paiva sitten pois paikasta joka oltiin tehty kodiksemme Cannonvalessa ja nyt asutaan tilapaisesti kylan keskustassa Wanderers Resortissa kun etsitaan uutta kotia.
Ne jotka mut tuntee varmaan ihmettelee lukiessaan etta "Miten nain nyt on paassyt kaymaan?"
Voi se on kuulkaas pitka tarina, mutta mulla on tassa juuri sopivasti ylimaaraista aikaa ja tarmoa koettaa tiivistaa tama onnettomuus Teille ystavat hyvat. Here goes...

Kiva tati nimeltaan Dee vuokrasi meille naapuristaan asunnon helmikuun alussa ja vuokran ollessa meille turhan korkea Dee sanoi etta voidaan vuokrata ylimaarainen huoneemme valitsemallemme tyypille. Yhtena aamuna silmani auetessa (no okei, iltapaivana. Tirsk.) Darren, se juopotteleva nelikymppinen mies joka lainasi mulle luottokorttiaan aiemmin viisumihakemuksen maksuun oli jo kantamassa kamojaan ovesta sisaan tehtyaan Deanin kanssa suullisen sopimuksen vuokrasta... Ma tiesin jo sillon etta tasta tulee harmia, mut minkas teet, olin hiljaa vaan.
Naiden kuuden viikon festareiden aikana taa aija on orissy kannipaissaan ympariinsa, syony meijan safkat, pihdannu vuokraa jotta vois ryypata rahansa, rookinpolttamia jalkia alko kans loytymaan meidan kuivaustelineella roikkuvista kuteista ja osa mun alkkareista "katosi mystisesti".
Aina kun se kaari tupakan jai poydalle tahi lattialle puol metsaa kun silla meni niin pahasti huti.
Hermoja koettelevinta oli se, miten sai paivasta toiseen kuunnella humpun horinoita, jotka se oli kertonut useaan otteeseen jo viimeviikolla, eilen ja vartti sitten, koska se urpo ei muistanut etta me on kuultu taa jo. Osataan ulkoa. Oleppa hiljaa.
Sitten se suuttui kun ihan reilusti pyysin sita lopettamaan puhumisen, vaikka varttia aikaisemmin se oli juuri todennut etta "Sano vaan jos ma puhun liikaa". Voi jeesus.
Kaikki taa oli viela jotenkin siedettavaa, kunnes sitten yhtena aamuna kahdeksan jalkeen se huurupaissaan keksi pistaa pyykkia pesukoneeseen (On muuten varmaan muakin vanhempi se paukuttava roskakone!) joka oli meidan makkarin seinan takana. Ei kauheen hyva idea kun tietaa varsin hyvin etta seinan takana nukkuvat (ME!) on tulleet toista kotiin nelisen tuntia sitten...
Sunnuntai-maanantai valisena yona Dean ja Darren kinasteli huolella edellamainitsemistani pointeista lopputuloksena se etta Darren ei suostunut muuttamaan pyynnoista huolimatta ja kertoi myohemmin olleensa jopa yhteydessa lakimieheensa...
Kuuden viikon aikana humppu-Darren oli saanut kuitenkin ystavia.. naapurista! Nimittain meidan vuokraemanta Dee oli myoskin kovin viinaanmeneva ja kun nama oivalsivat yhteisen harrastuksensa (larvit joka paiva) niista tuli ylimmat ystavat. Tiistaina oli meidan auton tuulilasiin jatetty kirje, jossa Dee toivoi MEIDAN poistuvan asunnosta viikonloppuun mennessa, mutta me lahdettiin samana iltana. Suksikoot koko sakki suolle.
"Karma tulee ja kostaa mun puolesta" ma ajattelin... seuraavana paivana Deen mies teki bänät ja oon nahnyt Darrenia kylalla kun se norkoilee yksinaan etsien juttuseuraa. Porukka on katsokaas jo oppinut vaistelemaan...
Etta semmosta. Ja eikun tarmolla asunnonhakuun!