IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

PerjantaiPerjantai 10.07.2009 18:21

Mun pääni on liikaa mulle. Työkavereiden kanssa ollaan samaa mieltä siitä, että syömistä ei voi lopettaa, jos sen kerran aloittaa. Sitä ei voi lopettaa ennen kuin pussi on tyhjä tai paketti on kaluttu pohjaan ja nuoltu puhtaaksi. Sama pätee sipsipusseissa, vaikka niiden sisällöstä ei välttämättä edes pitäisi. Juustonaksut on kamalimpia, koska ne haisee vanhalta mummolta, eikä niitä siksi normaalioloissa suostuisi edes katsomaan. Siitä huolimatta niihin usein tulee himo, jos niitä näkee jossakin kotoisissa oloissa. Mä tunnen syömishäiriön, kun mä näen sellaisen, mä sanon sille mielessäni, en sipsipussille vaan työkaverilleni, joka vitsailee oksentamisesta ahmimisen jälkeen. Tämä on tappava ajatus, eikä sipsipussi paranna sitä ollenkaan.

Tänään mä en tiedä miksi mä kirjoitan. Tämän mä olen todennut ennenkin, en vain muista koska. Pikkusisko puhuu elämän alkamisesta. Odottamisesta. Se kulkee töissä niin kuin muutkin, mutta se odottaa. Kaikki me odotetaan jotakin, mä mietin, mutta en sano sitä ääneen. Elämän alkamista. Loppumista. Jonkin asian tapahtumista. Tippumista. Nousemista. Ihmettä. Ihan mitä vain. Elämässä on muutama asia, jotka ahdistavat mua. Yksi niistä on syömishäiriön puheeksi ottaminen kahvitunnilla. Toinen niistä on jotakin muuta, jota tässä on turha lähteä pärvöttämään.

Kaverit pyytää istumaan iltaa. Kaikista parhainta tässä on se, että ne haluaa istua sen meillä, vaikka meillä on likaista ja tunkkaista ja aina yhtä kuuma, eikä meillä ole puutarhapöytäsarjaa vieläkään. Työ vie minkä ehtii viemään. Sen jälkeen minusta ei ole jäljellä kuin treeni, jonka mä vedän illalla kolmessa tunnissa, painun suihkuun ja sen jälkeen lähes poikkeuksetta nukkumaan. Arjen jälkeen tulee viikonloppu, jonka aikana me tutustutaan toisiimme uudelleen. Istutaan ja jutellaan, syödään ja istutaan lisää. Viikon aikana on vaikea unohtaa sitä, että arkena on aina kiire, ja kiireen jälkeen on aina tarve tehdä jotakin itsekseen. Siitä huolimatta onneksi joka aamu on rakkaus, joka jaksaa iltaan asti ja enemmän.

Onneksi tänään alkaa viikonloppu.

-suuse-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.