IRC-Galleria

TiistaiaamuTiistai 28.10.2008 14:15

antoi auringon pilkahtaa työhuoneeni ikkunan sälekaihtimiin. Tänään minä tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole ehtinyt kuin vasta käydä kääntymässä erään ystäväni luona siitäkin huolimatta, että suunta autonnokalle olisi oikea kuitenkin. Illalla katottiin leffaa kullan kanssa. Marvelista on tullut tiedostamaton pakkomielle tai sitten se vain pyörii aina joka paikassa siellä, missä silmätkin. Perjantaina tulee palkka. Tahtoo Ikeaan.

Kuntavaalien jälkeen elämä jatkuu yhtä kiireisenä. Tänä aamuna työkaveri huikkasi kahvitauolla viereisestä pöydästä, että "mitä Sussu miettii kun on niin tuumivannäköinen". Kandia. Joka päivä. Mitään ei tule paperille, kun ei ehdi edes asiaa tutkimaan. Tälläkin viikolla jos perjantaihin asti hengissä selviän niin ihmekö on. Mä tarvin toisen syysloman tai paremminkin edes sen ensimmäisen sen sellaisen, jonka aikana ei tarvitse katsoakaan kirjaan päin.

Parisuhde-elämä kukoistaa, though. Rakastan avomiestäni. Raugh.

-Suuse-

Tänä aamunaSunnuntai 26.10.2008 00:40

laulettiin kahdestaan "sinä vain" vuoteessa ennen aamukymmentä ja aamupalaa. "Ei muut mua huomiseen saa jaksamaan." Ujellusta ja siirapinmakuista, mutta toimii.

Ne luulee, että molemmat meistä on tossun alla. Käytiin Ilmajoen olemattomilla huonekalumessuilla ja todettiin, että onnellisessa parisuhteessa sitä on mielellään välillä vähän "tossun alla", kuuntelee toisenkin mielihaluja ja ottaa yhteisen olemisen tarpeet huomioon. Mä en ole koskaan aiemmin ollut näin onnellinen kuin mä olen nyt. Edes huomiset vaalivalvojaiset eivät vie sitä tunnetta mun mielestäni, ja vaikka tämän illan mä koetan väsätä kandia sen sijaan, että henuttaisin, me kaksi tässä asunnossa, tässä kodissa, kuulutaan toistemme kainaloon.

Kahdestaan oleminen voi olla kaikkein hauskinta maailmassa. Ainakin silloin, kun vierellä on sellainen, noh, oikea. "Sinä vain olet aina ainoain." Rakastan.

-Suuse-

Tällaista tällä viikollaTorstai 23.10.2008 19:06

Äkkiä menee viikko, kun kattelee galtsun päiväkirjamerkintöjä. Menkat. Ja menkat oksettaa kirjaimellisesti. Pää vessanpöntössä you know. Ei voisi olla yhtään kauniinpaa katsottavaa.

Tänään käytiin kullan kanssa aamutuimaan kirjastossa lainaamassa tutkielma-aineistoa; molemmilla on menossa oma pieni kouluprojekti, joka pitäisi pikku hiljaa saada päätökseen. Mä yritän katella kevääseen 2010, koska sillon on mun tavoitevalmistumisaika; viisi vuotta yliopistoelämää olisi sen jälkeen takana, ja papereita toivon mukaan kourassa sen verran, että kelpaa työelämään. Toisaalta opiskelu on pirun mukavaa aikaa, jos vain rahat riittävät. Jossain vaiheessa viime syksyä vuosi sitten mä totuin siihen, että jos pöytään meinaa saada vähän enemmän kuin vedessä keitetyn kaurapuuron, töissä on käytävä edes muutaman tunnin viikossa. Loppujen lopuksi se vain piristää.

Tässä avoliitossa eläminen on kaikin puolin osoittautunut onnelliseksi. Tämä on kuin ihan oma pieni maailmansa, jonne edellisen elämän aaveet eivät pääse edes kavereiden kenkienpohjissa heidän astuessa sisään meidän kahden yhteiseen kotiin. Viime viikolla brittiläinen englanninopettaja ohjasti tunnilla miettimään unelmakotia. Tästä minä taisinkin jo mainita aiemmin, mutta hällä väliä, tyttöjen kanssa puhuttiin ajatuksesta "home is where your heart is", ja juuri niin se loppujen lopuksi tuntuu tässäkin tapauksessa menevän. Vielä seitsemäntoistavuotiaana sitä tunsi lapsuudenkotinsa olevan koti, olevan paikka, jossa sydän on. Sen jälkeen minun sydämeni on ollut siellä täällä, se on ollut jopa roskakorissa ja heitteillä, mutta nyt se on kotona, sillä missään 17. kesän jälkeen ei minun sydämessäni ole ollut tällaista jäämiseniloa. Täällä on mun kotini, mun kotin on siellä missä mun sydän on, ja mun sydämeni on mun mieheni luona, kotona.

Uu, was it cheesy or what? No joo. Voisin mennä lukemaan Aristoteleen runousoppia sikäli mikäli siitä saa jotakin selvää. Btw ja "btw" tarkoittaa "by the way" eli suomeksi "muuten" ja sanomani piti, että "btw, mä inhoan sanontaa sikäli mikäli". Näin. Oli varmaan tarpeeksi epäselvästi ilmaistu.

Tajusin just, että mä olen melkein unohtanut yhden jutun tältä päivältä. Enkä tarkoita nyt siskoni synttäreitä. 22-VUOTIAS PIKKUSISKONI ONNEA (jos tätä satut lukeen ja muutenkin).

No joo, nyt måste jag gå. Rakastan.

-Suuse-

to spent the time somewhere elsePerjantai 17.10.2008 14:29

Isostakyröstä saa kuulemma ilmaisia tontteja. "Tulkaa tänne" ja "Muuttakaa meille asumaan", ne mainostavat. Sen jälkeen brittiläinen englanninlehtori sanoo, että hänen mielestään suomalaiset miehet pitävät tossun alla olemisesta. Minun paikkani tänä aamuna olisi ollut jäädä kullan viereen nukkumaan. Seitsemältä aamulla on hämärää, eikä ulos astuessaan voi olla varma, onko kellossa oikeasti aamu vai ilta vai yö. Tänään, however, mun työpöytäni ei ole ollenkaan niin sotkuinen.

Minä olen kuollut nälkään jo kahdesti tänä aamuna. Jonkun pitäisi neljältä iltapäivällä muistuttaa siitä, että puurohiutaleet ovat loppu ja ruisjauhot ja vehnäjauhot ja kalkkunaleike ja taitaa olla maitokin. Nämä kengät minä olen perinyt äitipuoleltani, jolla on liikavarvas. Tuo oli ilkeää. En minä muista oliko se liikavarvas vai liian suuri pikkuvarvas, joka hänet sai nämä korkokengät minulle lahjoittamaan. Unissa minä pidän Kalevala-koruista, vaikka minä en niitä koskaan käytä lukuun ottamatta hopeista Kalevala-sormusta, minkä nimeä minä en koskaan opi muistamaan. Kulta puhui toissapäivänä vanhoista luokkasormuksista ja siitä, että minä pidän harvoin kaulakoruja. Sen jälkeen hän mainitsi, että voisi joskus ostaa minulle hienon kaulakorun, ja minä olin onnellinen siitä, että sen kuuleminen ei tuntunut yhtään imelältä. Kukkia naistenpäivänä. No thanks. Anna anteeksi -kukkia tai hyvää syntymäpäivää -kukkia ovat tekosyy tehdä asiasta jotenkin kauniimpaa kuin se oikeasti on. Ihminen vanhenee, ja miksi ihmeessä tekisit typeriä tekoja, joista pyytää anteeksi. Se on ihan niin kuin meikkaaminen. Asioiden naamioimista, muuttamista joksikin.

Kukkia silloin kun on kukkien aihetta. Mahtavaa. Siitä huolimatta ne kuolee pois, joten ei, kukat eivät ole pakkomielle minulle, eivät milloinkaan. Loppujen lopuksi jos muistaisi näyttää ja saada toinen kokemaan suuria asioista, huomaisi huolehtia ja olla lähellä, olla tässä olla ihan tässä kyljessä kiinni edes toisinaan.

Sellainen mies minulla on. Mies. Läheinen, ei niin pikkutarkka, suein hyvin suurpiirteinen ja kovapäinen, joka ikinen päivä mielenkiintoinen, rakastava, välittävä ja noh, paras, yksinkertaisesti.

-Suuse-

Hurjan ilmoitusluontoistaTiistai 14.10.2008 18:03

Näin kultani eilen ekaa kertaa kolmeen päivään. Tänä aamuna ei olisi tahtonut päästää irti ollenkaan, mutta onneksi kulta tulee viimeistään huomenissa takaisin kotiin, niin saadaan taas pörrätä omassa yhteisessä kodissa ihan kahdestaan. Rakastan mun miestä. Mun mies on kaikista paras.

Eipä muuta tähän mennessä.

-Suuse-

verenluovutuspärstärajaMaanantai 13.10.2008 20:07

Alta viisikymmentäkiloinen ei ole luovutuskelpoinen verenluovutukseen. Tänään tuntuu siltä, että kaikki saa lapsia. Kahteen päivään en ole puhunut kenellekään kasvotusten, ainoastaan kullan kanssa eilen puoli tuntia puhelimessa sinä siellä täällä kaksi tyynyä, pyykkikoppa ja minä. Kandi kaatuu päälle. Sen lisäksi päälle on jo kaatunut kaksi muuta kurssiprojektia, jotka kuitenkin onneksi ovat konkretiaa säästäen bittiavaruudessa eivätkä siis verkkokurssina ainakaan saman tien kasaudu pöytien päällisiä sotkemaan. Sähköposti on tukossa. Ihmiset kyselevät vaalimainonnasta, mutta minusta minä olen jo tehnyt tarpeeksi vaalimainontaa, kun ihmiset tajuavat, että minä olen ehdokas.

Kolmas päivä yksin. Kulta on ollut kuudenkymmenen kilometrin päässä töissä nyt jo sen kolme päivää; vaikka täällä on hiljaista, mä olen ehkä jopa saanut aikaan jotakin. Kaksi koppaa pyykkiä ja kolme vuorellista tiskiä ainakin, mutta ne jäljet on siivottu ja pölytkin. Humanismi vie paljon aikaa. Kandin tutkimuksen toteutan narratiivisena tutkimuksena, ja vaikka se ei sanokaan mitään, se on silti mielenkiintoinen sana, ilmaus, "narratiivisuus" siis, eikö olekin? Sen lisäksi, että minä olen vääntänyt kandia ja kahta kouluprojektia, olen minä tänään kirjoittanut myös kaksi lehtijuttua. No joo.

-Suuse-

tässäpä tämä: se yks ainut mainosPerjantai 10.10.2008 14:58

Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun naamankuvia on ihan tarpeeksi paikallislehdessä, vaikka mun omia mainoksia ei siellä koskaan olisikaan. Sen lisäksi mun nimi on jo siellä ainakin joka toisessa lehdessä, ja mun pääni suoltamia lehtijuttuja roikkuu palstalta palstalle. Enough now.

Kuntavaalisoppa on raskasta keittää. Mä leivonkin ruisleipiä. Saa äänestää, jos tuntuu oikealta naamalta valtuustoon.

-you know-

här igenMaanantai 29.09.2008 18:38

Aurinko ei taida vielä tajuta, että syyskuu on kohta jo lusittu. Tänään mä olen vääntänyt kandin tutkimussuunnitelmaa, mutta en tiiä, mistä lähtisin. Sen sijaan kirjauduin opiskelijoiden omaan unohda itse -nurkkaan ja aloin tuumata kriittisesti yhden väitöskirjan perään. Mikä on sen teoria ja onko sen teoria päästä repäisty vai jo valmiiksi maailmaa tallannut? Huomenna pitäisi taas töihin, ja joku kyseli jo vaalikampanjan perään. Pah. Tänäänkin olisi ollut niin kiva jäädä nukkumaan.

Kulta tulee kohta koulusta. ihmiset kyselevät tuparilahjatoivomuksia. Mä kattelen kuivauskaapista tilaa edes yhdelle uudelle kultakeramiikkamukille, mutta luojan kiitos se on niin täynnä, että ei tässä talossa ainakaan astiat pääse loppumaan. Sitä paitsi kun niitä ei kumpikaan edes heittele suutuspäissään, koska ei täällä kukaan tappele! Vou, olipas virkistävää tajuta tuo. Kukaan ei tappele. Kukaan ei laske poikkiteloisia typeryyksiä tai levittele kapuloita rattaisiin. Auta armias mikä klisee. "Kapuloita rattaisiin".

Sisustusprojekti on jäätynyt rahapoliittisen tilanteen käännyttyä laskusuuntaan. Tämä on onneksi vain tilapäistä. Mutta siitä huolimatta olisi kiva saada jotakin valmiiksi toisinaan. Arvatkaapa what. Nyt tuli totaali stoppi. Ei jaksa enää kirjoittaa.

heeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.

-Suuse-

damn...Lauantai 20.09.2008 23:06

tähän ei voi muuta enää sanoa.

shouldaTiistai 16.09.2008 16:05

Meni jo. Pitäis keksiä motto. Pitäis keksiä yksi naseva lause selventämään koko mun olemassaolon tarkoitusta tai ainakin tavoitella lausetta, joka sellaista voisi selventää. Ajattelin jo, että listaan blogikseni galleriasivuni, josta kaikki halukkaat saavat tulla lukemaan mun päivärutiineja ennen kuin kunnallisvaalit alkavat. Millään ei raaskisi kiusata ihmisiä postilaatikkomainoksilla. Aku Ankka tulee samaan taloon nyt kahdessa määrin. Pitäisi soittaa ja peruuttaa. Pitäisi soittaa parturiaika. Pitäisi tuijottaa peiliin joskus vähän enemmän. Pitäisi ostaa eteiseen lamppu. Siis lamppu lamppu, valo keikkumaan kehyksistä aamuisin.

Yksi päivä yliopistoluennolla piristää töihin tuloa kummasti. Eilen vielä haaveilin kofeiinitabuista, mutta tänään niiden katseleminen tuntuu turhalta, sillä jostakin syystä virtaa minussa vielä on. Ei edes närästä. Tänään minä olen juonut neljä kuppia kahvia ja syönyt yhden leivän ja jonkun ihme leivoksen. Jihii. Illalla treenataan. Ulkona on kyläm eikä sitten kuitenkaan. Syksy tulo tuntuu kummalliselta.

Pitäisi käydä kaupassa ostamassa ruokaa.

-Suuse-