IRC-Galleria

pvvkoKeskiviikko 17.06.2009 14:35

Eilen meni yhdeksään. Tänä aamuna puoli kahdeksan maissa Nurmon vesitornin kohdalla kolme poliisiyksikköä seisoi keskellä tietä pilliketju vyöstä roikkuen. Kaikki saa puhaltaa ja kaikkien pitää puhaltaa. Minä mietin, mitä ne siinä keskiviikkoaamuna seisovat.

Päivystysviikko. Lauantaina juhannustanssit tottakai. Aina mä en jaksa käsittää, miksi paikallislehden on aina oltava päällään joka paikassa, missä vähänkin jotakin tapahtuu. Vai johtuuko se vain päivystysviikosta vai kenties siitä, että on kyseessä juhannustanssit, ja eilen illalla meni oikeasti yhdeksään. Sekin seminaari oli juurittu ennakkoon jo päivä aiemmin, mutta jotakin siellä muka oli lisää, vaikka en minä tiedä kostuinko minä jutun kannalta siellä yhtään enää enempää. Tänä aamuna paistaa aurinko, ja meidän työpaikan sääennustaja sanoi aamukahvilla, että juhannus taitaa olla lopulta aurinkoa kuitenkin. Sisällä tosin palelee. Syytä siihen mä en ole vielä keksinyt.

Kohta menen syömään. Tämän päivän jälkeen vielä huominen, ja sitten saa toivottavasti rauhoittua perjantaiksi juhannuksen viettoon. Voi kun ei tarvitsisi mennä sinne lauantain tansseihin.

-suuse-

a ten minute breakTiistai 02.06.2009 16:04

Tuumin sotajuttuja. Flunssa ei ota antaakseen periksi; nenänreunus on punainen ja syttyy kohta palamaan silkkaa kuivuuttansa. Siitä tulikin mieleen, että meidän kodin lähellä oli sunnuntaina metsäpalo. Meistä molemmat on töissä neljään joka päivä. Mä olen kotona aikaisintaan puoli viisi, jos oletetaan, että mä pääsen lähtemään tasalta, enkä lukittaudu 19. ruuhkaan Liuhtarin rampilla. Ne tekee Lapualle tämän paikkakunnan ensimmäistä liikenneympyrää. Ensi vuonna täällä ollaan kolaritilastossa taatusti korkeammalla kuin seinäjokiset on.

Eilen mä en jaksanut vääntää ruokaa. Mä soitin sulle, että sulata jauheliha, ja sä sanoit, että se on paistettu jo. Makaronimössöä nam. Sen päälle puolentoista tunnin treeni ja iltasuihku, tunti teeveetä ja nukkumaan. Tänään jos mä jaksaisin olla sulle parempi avovaimo, mä voisin tehdä sulle iltapalan ja suukottaa sun naamasi punaiseksi. Mä voisin istua sun sylissä ja hassutella sulle satuja ja nauraa sun kanssa. Mä voisin tapittaa sua silmiin ja sanoa sulle, että mä rakastan sua ja että mä tahtoisin olla sun kanssa enemmän kahdestaan. Sen mä voisin tehdä. Tänä aamuna, kun me molemmat lähdettiin eri suuntiin töihin, mä tajusin, että joka aamu mun tulee sua ikävä. Ihan joka aamu erikseen.

Hmm. Ja nyt mä tuumin taas sotajuttuja.

-suuse-
Puhelimesta on akku loppu, enkä mä jaksa laittaa sitä johtoon roikkumaan. Meillä on flunssavauva, se on kiusannut kultaa jo viikon ja eilen se alkoi kiusaamaan mun kurkkua. Aski kurkkupastilleja 1,95 tai jotain sinne päin en minä muista minä kuolasin muunlaisia paljon vaarallisempia askeja. Keskiviikkona pidin ilmaista tupakkavalistusta kahdeksasluokkalaisille historiantunnin viimeiset kolme minuuttia. Vaselinipurkki farkkujentaskussa muistuttaa aina nuuskarasiaa. Ehkä siksi, että se on halkaisijaltaan maallikon silmiin samankokoinen.

Maanantaina toimittamaan. Pikkupikkuveli täytti vuoden lisää ja on jo melkein laillisella puolella elämäänsä; tämän viikon se on opetellut puhelimessa naisen sukupuolielimestä muistuttavaa kirosanaa ja raapinut päätään sylinterin vuoksi. Kaikissa asioissa ei kannata luottaa nettikauppaan, ei edes silloin, kun joku siellä näyttää tosi hyvältä.

Vaasassa paistoi aurinko. Paljon vetoa se on paistanut tänään aikalailla muuallakin Suomessa; jos sunnuntain aikana on tosiaan luvatut 28, mä makaan pihalla ja grillaan ihoni loppukesän pankkoon. Pitää muistaa tarkastaa kameran akku ennen maanantaiaamua. Kesän ekalla keikalla ei saa loppua kuvaajan virta kesken.

Pikkuveli on kymmenen päivän lomilla ja on ennen sitä maannut pohjoisessa tekassa melkein kaksi viikkoa. Oli aika katkera siitä, että ei saanut ruskeaksi naamaansa siinä missä kaverit sai. Viimeisen yön rovalla se oli yrittänyt tekovärjätä sitä jonkun kurkkusalaatin kainalossa - tosin ehkä ihan vain unissaan.

Pikkusisko on ollut puolitoista viikkoa Suomessa ja on soitellut melkein joka päivä. Kissanpennut kasvaa. Parasta maailmassa? Suklaan jälkeen? Ei kait. Sisarukset, sanoisin. Rakkaus? Mun rakkaus kuorsaa ja pelaa ja sulkee sälekaihtimet yöksi niin, ettei valo pääse huoneeseen. Mun rakkaus on kotihiiri ja se on ollut oikeassa jonossa, kun on jaettu unenlahjoja. Mä olen ollut siinä viereisessä ja kävellyt väärään suuntaan häntää päin. Onneksi ylioppilaat valmistuvat vain kerran vuodessa. Uneton yö.

Juhannus on mysteeri joka vuosi. Voi kurkku voi kurkku sua.

-suuse-

Sunnuntain puolellaSunnuntai 24.05.2009 03:23

Kahdentoista jälkeen alkaa aina tuntua siltä, että ei se ikinä tule kotiin. Tekee mieli tupakkaa. Kissa sai viime yönä pennut siskon huoneenlattialle, onneksi toki pahvilaatikkoon, mitä asiasta ajatteli myös aamutukkainen äiti, joka on viimeiset kolme viikkoa syöttänyt kisalle niin paljon e-pillereitä, että ei olisi uskonut sen oikeasti mitään synnyttävän. Tänä aamuna sen oli pakko tunnustaa tappio ja kehua ja silittää.

Tutkimustyön luulisi jo olevan valmis. Tänään mä olen tarkastanut tunnin lähdeluetteloa ja lukenut analyysituloksia. Ilmoitin kavereille, että en kykene siirtymään ulos seinien sisältä ennen kuin tämä on saatu finaaliin. Mä vihaan meidän makuuhuoneen verhoja. Mä vihaan, että meidän terassi on yhä tyhjänä kalusteista ja että tiskiallas alkaa taas pikkuhiljaa kasata astioita syliinsä. Mä haluan kissan ja nyt mä menen nukkumaan. Just hope he's not gonna call and wake me up when he desides to come home.

H.Y. v-ituttaa.

-suuse-

Huhtikuu on aukiTiistai 07.04.2009 15:47

Lauantaina on kaveripariskunnan tuparit. Ajattelin maalata mustia pisamia naamaani, kun tuo noidannenäkin tuossa jo valmiiksi nököttää. Muutaman poutapäivän jälkeen on satanut vettä. Eilen aamulla ajattelin, että lähden ulos kuvaamaan kummallista säätä ennen kuin kukaan muu ehtii sitä tallentamaan. Lama on viedä kesätyöt. Opettajansijaisuuksia onneksi on tarjolla vielä pitkin kevättä, vaikka pitäisi tuo tutkielmakin viimeistellä ja palauttaa. Kaipaan kesäkenkiä, vaikka sunnuntaina yksi niistä tekikin haavan mun kantapäähän terveisinä viimekesästä.

Kaksi vuotta sitten pääsiäisenä minulla oli valkoiset kesäkengät. Ostin uuden tuulitakin, joka kerrankin on sopivankokoinen eikä pikkaisen iso. Ajattelin pitää sitä ainakin kymmenen vuotta, mutta katsotaan nyt. Pitäisi pyykätä. Aamulla suunnittelin leipomista ja juuri äsken tallensin wordiin tekstitiedoston, joka kantaa nimeä essee. Kirjoja kirjastosta, paitsi että kaikki ovat lainassa tai eivät vain yksinkertaisesti ole hankittuina tämän maakunta-alueen kirjastoihin. Keski-Suomi kiitosta. Kaukolainoja pyytämään.

Ei minulla oikeasti mene näin huonosti kuin miltä tämä teksti taas kuulostaa. Toisten plogeja lukiessa tulee toisinaan sellainen olo, että kaikki oikeasti osaavat valittaa ihan mistä tahansa, mutta kyllä he osaavat myös olla iloisia onnistuneesta täytekakusta tai lasten kuraisista vaatteista ihan vain siitä syystä, että tässä vaiheessa vuotta ne muistuttavat keväästä. Merkinnät lyhenevät urputtamisen puutteessa tai sitten ne muuttuvat siirapiksi. No joo palailen tästä tutkielmaa tarkastelemaan.

Hyvää pääsiäistä.

-suuse-
Tuontitoivomuslistalla lukee kartonki tupakkaa heti lilanväristen saappaiden perässä. Minä mietin onko se jo alkanut ajatella englanniksi ja jos ei, milloin se tapahtuu. Äiti soitti tänään, kun olin kirjastossa. Luuli, että olen kipeänä koska kuiskasin. En jaksa juurikaan käyttää tänään pilkkua. Päivällä kirjoitin kolme sivua tutkimuksen teoriaosuutta ja aloin kaivata Kertomuksen poetiikkaa. Se on kirja, se ei ole elokuva, vaikka niin voisi luulla iltaisin.

Leffamainoksessa sanottiin, että Penelope Cruz on voittanut Oscarin. Kirjoitetaanko se sukunimi edes noin saati sitten miten se oikeasti lausutaan? Kaljapulloja kasvaa siellä täällä ympäri asuntoa. Minusta ne alkavat muistuttaa koristekasveja ihan niin kuin ne kuuluisivat olohuoneen lattialle ja makuuhuoneen sivupöydälle ja keittiön tiskipöydälle punaisine korkkeineen.

Minä olen miettinyt sitä kartonkitoivomusta. Jos se onnistuu taxfreestä ostamalla, tarkoitetaanko taxfreellä silloin kotimaan päässä olevaa pikkukioskia vai matkakohteen lentokentän unelmissa ah niin suurta ja loistavaa ilmailuostoskeskusta? Ja miten niin ne eivät kuulu matkatavaroihin, jos ne ostaa kotimaan päässä ja kiikuttaa aina matkakohteeseen asti? Entä sitten jos lentokone putoaa? Mille ruumiille listataan irrallisena ostoksena matkustamossa lentänyt kartonkipaketti, ja kuka sen prii kuolinpesästä jälkeenpäin? Tänä aamuna aloin miettiä, että jos RyanAirin on kohtalo tiputtaa koneensa silloin, kun me siihen astutaan, nyt voisi olla hyvää aikaa viikon verran kertoa kaikille hautapaikasta tappeleville, että minun haudalleni ei ristiä kiitos, koska risti saa minut voimaan huonosti jopa mullassa.

Kaikenkaikkiaan minä olen melko lailla tärähtänyt. Näin. Hyvää yötä nyt.

-suuse-

Sijaiskiirettä ajattelemisestaTorstai 05.03.2009 19:03

Yksi kurssikaveri tekee tutkimusta blogikirjoituksista netissä. Tämä on mun ehkä jo kymmenes domino-keksi, mutta voi toki olla, että olen syönyt jo enemmän. Maaliskuu. Viikon päästä ollaan kullan kanssa pian pian Dublinissa. Mulla on taas akateeminen stressi. Miksei kukaan koska kertonut, että se ulottuu kotiin asti? Ehkä mä teen treenin tänäänkin vältelläkseni tutkimuksen kirjoittamista. Sex and The City on menossa viidettä kertaa jo kolmannella tuotantokaudella. Ei, mä en kylläsy siihen milloinkaan.

Pikkusisko kaipaa salmiakkia. Kaksi viikkoa sitten mä halusin kovasti uuden kissan, vaikka Lillin kuolemasta en ole vieläkään päässyt yli, enkä taida päästäkään. Joka päivä mä haluan suklaata. Toisina päivinä mä haluan suklaan lisäksi myös lakritsia ja cheddarjuustoa ja grillihampurilaisen ja ihanan rasvaisen pitsan, mutta then again mä en niitä milloinkaan oikeasti tule kotiin asti hankkimaan. Paitsi tietysti suklaata ja toisinaan lakritsia. Karkkipäivä saa olla kerran viikossa, ja jos karkkipäivän unohtaa pitäneensä, se voi olla myös enemmän kuin kerran viikossa.

Tällä viikollamä olen halunnut allekirjoittaa siirtohakemuksen toiseen yliopistoon. En siksi, että parisuhteessa menisi huonosti, vaan siksi että parisuhde nykyisen yliopiston kanssa ei oikein enää jaksa joka viikko innostaa. Ihmisparisuhteeni minä tahtoisin ottaa mukaani uuteen kaupunkiin, mutta jälleen then again mikä minä olen pyytämään muuttamista silloin, kun syy siihen on oikukas, ja toteutus vaatii suunnittelua ja elämäntilanteen mittaamista paljon enemmän kuin viikon verran ehtii tuottamaan. Jos en tietäisi paremmin, luulisin olevani raskaana. Se tässä saattaisi olla viimeinen tikki ennen stressilomaa ja paperipussia.

Nyt voisi palata todellisuuteen. Ulkona sataa lunta ja on kaksi astetta plussaa. Mitä mä sanoin? Maaliskuu.

-suuse-

similaritiesMaanantai 16.02.2009 02:29

Kulta sanoo, että stressistä tulee huuliherpes. Mun näennäinen kiire on kaatua mun niskaan. Päässä on ruuhka-aika, eikä keittiöpuuhatkaan tunnu enää luonnistuvan totuttuun tahtiin. Pitää pysähtyä miettimään, mitä on unohtanut. Jotakin unohtuu joka ikinen päivä. Kenelle mä sanoin joku aika sitten, että "the only way to live" en minä tiedä en minä sitä tänne merkinnyt. Kirjoittaminen on vaikeaa puoli yksi yöllä. Kurkku on kipeä no se on sivuseikka se on vaivannut jo muutaman päivän. Jos tuon paniikinpoikasen saisi jaloistaan joku päivä, elämä olisi paljon vaivattomampaa raahat iltaan. Ei jaksaisi käyttää aivojaan. Ei taas.

Juominen on jännä juttu. Se on lähes yhtä jännä juttu kuin ystävänpäivä tai jouluaatto. Silloin odottaa sitä pientä jännää tunnetta sitä tunnetta, joka vessanpeilin kautta kertoo sinun keroille silmillesi, että huulipuna on menossa pahoin pitkinvasenta poskea juuri nyt. Ysätävnpäivänä sitä odottaa sellaista aah-tunnetta. Siirappia ja ihanuutta toisin kuin jouluaattona aina odottelee sitä pientä pelottavaa vatsanvääntävää jännitystä, joka pikkulapsena ollessa vaivasi aamun joulupuurosta illan pakettien avaamiseen. Juodessa sitä oikeastaan jo tasan tarkkaan tietää, miten mones pullo on se yksi liikaa tai juuri sopiva tai viimeinen. Tanssilattialla väsyvät jalat en minä tiedä johtuuko se ikäkriisistä vai viiden sentin koroista. Yöllä tekisi ihan mitä tahansa taksin eteen, mutta niitä ei ole ei missään, koska niistä on tullut uhanalainen laji aina viikonloppuisin. Aamulla stressi on palannut. Kuningasajatus ei ollut pullonpohjassa, ei tälläkään kertaa. Missä se on, sitä minä en vielä ole keksinyt.

Pakko mennä nukkumaan. Niin kuin juominen ja joulu ja valentine niin on myös stressi sellainen tunne, jonka tunnistaa tulevan. Sitä tosin ei odota, ei koskaan ei edes kuumeessa.

Hyvää yötä.

-suuse-

vinkvink - niinkö?Perjantai 06.02.2009 15:45

Lumisade alkoi eilen kahden tienoilla iltapäivällä, kun mä lähdin Vaasasta kohti kotia Seinäjoelle. Se lumisade ei ole lakannut sen jälkeen. Tänään mä olen nähnyt paljon pieniä koiria työhuoneeni ikkunasta. Pienien koirien lisäksi mä olen nähnyt liian paljon nuoria äitejä työntämässä lastenvaunuja; älkää ymmärtäkö tätä väärin, koska ei mulla ole mitään nuoria äitejä vastaan eikä lapsiakaan, mutta sitä vastaan on, että minusta joka päivä tuntuu siltä kuin universumi yrittäisi vihjata kaikilla nuorilla äideillä ja lapsilla ja lastenvaunuilla ja rattailla minulle jotakin. Kahvitauko on kymmenen minuuttia etuajassa. Vatsaan särkee. Ruoka ei maistu ollenkaan.

Eilen minä olin ihan varma siitä, että isi on seonnut. En mä siitä kyllä vielä tänäänkään kovin epävarma ole. On tullut ikävä lapsuutta. Aikuisuudenvastuu on niin iso asia, että sen rinnalla ei joka päivä tunne mitenkään pärjäävänsä. Tahtoisin olla pieni taas.

Pari tuntia ja kotiin. Onneksi viikonloppu on vasta edessä.

-suuse-

jepjepTiistai 03.02.2009 13:47

"Köyhä opiskelija" on muuten todella kätevä tekosyy ihan mihin asiaan vain. "Tuutko leffaan?" Ei pysty. Mä oon nääs köyhä opiskelija. "Käydäänkö kahvilla?" Ei pysty. "Vessapaperi on loppu." Ei pysty. Käytä käsipyyhettä. "Osta maitoa." Ei pysty. Oota kaks viikkoa. Siitä huolimatta suklaaseen on aina rahaa. Aina.

-suuse-