IRC-Galleria

Näin se tämäkin päivä on saapunut loppupäähän. Enää muutama rivi tekstiä ja nukkumaan.


Aikasemmin mainitsinkin jo sanan/tunteen katkeruus. Kuvittelin töistä kävellessäni että saisin siitä kirjoitettua pitkän pätkän tekstiä. Tässä kun sitä olen illan pyöritellyt mielessä niin huomasin, että minulla ei olekkaan siitä niin paljon ajatuksia mitä luulin.

Kävin jokin aika takaperin rakkaan ystäväni kanssa keskustelua interweb:istä ja siitä kuinka paljon sielä on tarjolla erilaisia kuvasivustoja nykyään. Onhan niitä ollut sielä jo pitkään, mutta siitä ei ole kovinkaan pitkä aika kun ne olivat isosti julkisuudessa. (Olen niitä henkilöitä ketkä tietävät ja myöskin sanovat/oikasevat jos irkkaaminen ja galleriakommentointi jonkun mielestä tarkoittavat samaa.) Harmittelin tosiaan ystävälleni sitä että miksi silloin kun minä olin parhaimmassa iässäni (17-19v) ei ollut ii2.org, kuvake.net ja ties mitä muita. Ystäväni meni väittämään että olen katkera...

MINÄ? KATKERA? No todellakin olen, siis se määrä mikä sitä kautta olisi auennut... HUH HUH ;) Toisalta jos sillon olisi ollut niin kuin on nyt niin en varmasti olisi tässä missä olen nyt. Tarkoitan sekä paikkaa, että elämän tilannetta. En minä oikeasti ole katkera, välillä tosin harmittaa, mutta sitten muistaa että on solminut aikoinaan ihan fyysisesti sosiaalisia yhteyksiä. Joista onnekseni on vielä monia olemassa. Moni on myös kuihtunut jostain syystä olemattomiin ja on monia joita en edes muista, toiset taas muistan oikein hyvin.


Kuva gallerioihin palatakseni niin mietin minkälainen minusta tulee isänä. Siis sitten joskus ja kun ehkä mahdollisesti. Kuinka pahasti kyttään millä sivuilla minun lapseni käyvät ja minne kuviansa laittavat. Minä en ole mikään ekspertti koneiden kanssa (onneksi minulla on niitäkin ystäväpiirissä), mutta tulen sen kanssa toimeen ja osaan sentään jotenkin sitä käyttää. Tosin aivan varmasti minä jossain vaiheessa jään auttamattomasti jälkeen tekniikan ja internetin kehityksestä. Lapsiin palatakseni, jos minä joskus saan tyttären, niin voi sitä poikaparkaa jonka se joskus tuo näytille poikakaverinaan... Se EI tule pääsemään helpolla. Irwiniä lainatakseni

Mitkään Irwinit häntä ei vietellä saa, minä tunnen nuo saakelin retkut,
siksi ohjeet hän painaa saa korvansa taa, tiedän jätkien koukut ja
metkut. Itse nuorena kuljin noilla hurmurin teillä, siksi pojat se ei
onnistu meillä.


Niinpä niin, eiköhän tässä nyt ollut taas tämän päivän epistola. Katkeruudesta ei tullut paljon mutta sentään vähän.

viimeisenä mutta ei vähäisimpänä asiana, kuinkakohan moni vanhempi OIKEASTI tietää minkälaisia kuvai heidän lapsistaan on internetin sivuilla? EPÄILEN suuresti. Pitäisi varmasti järjestää kurssi vanhemmille, näin jäljität lapsesi netissä =D (se on suunnittelu asteella, ideaa saa käyttää kuhan minut mainitsee idean alkuunpaniana).

Hyviä öitä, käsille töitä. Good night, sleep tight, don't let the bedbug bite.