Sinun kuvasi ovat nyt
pelkkiä muistoja
Todellisuus on vienyt
sinut
Et ole enää minun
Et ole, et
Vaihdat mut parempaan
vaihdat uudempaan
En enää ole se tärkein
En ole rakkain
En ole, en
Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa
Joka kerta herätessään
kuitenkin ymmärtää
Miten haurasta olenkaan
Petät minut jokainen aamu
Vierelläni näen vain
siiveniskusi lakanoissa
olet lentänyt pois
olen yksin ja odotan
tulet kun taas jotain
minulta tarvitset
Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa
Uusimmat blogimerkinnät
- Riutta lipuu ja uppoaa 03.08.
- OHO 15.07.
- [Ei aihetta] 17.06.
- HAHAHA! 07.06.
- 19 uutta paitaa ja hetkeksi onnellinen anna... 05.06.
- 150 paitaa eikä silti mitään päälle p... 23.05.
- Ikuisia totuuksia 22.04.
- Repokosken Aino 21.04.
- Muuttovalmiudessa 19.04.
- Kuumehoureissa 15.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (31)
-
▼
2008 (206)
- ▶ joulukuu 2008 (16)
- ▶ marraskuu 2008 (10)
- ▶ lokakuu 2008 (17)
- ▶ syyskuu 2008 (18)
- ▶ elokuu 2008 (22)
- ▶ heinäkuu 2008 (20)
- ▶ kesäkuu 2008 (11)
- ▶ toukokuu 2008 (23)
- ▶ huhtikuu 2008 (20)
- ▶ maaliskuu 2008 (16)
- ▶ helmikuu 2008 (15)
- ▶ tammikuu 2008 (18)
- ▶ 2007 (199)
- ▶ 2006 (149)