IRC-Galleria

Muistin just kuinka Henu sano erään viikon torstaiaamuna että:
"Kerrankin ku mieki laitan vähän jalalla koriasti, niin heti tulee kauhiat tuskat!"

Rakas päiväkirja, tänään olin hyvin sairas, mutta onneksi tervehdyin hieman ja pystyn taas hengittämään.

Tyttö valjasti 2 kaunista sinistä hevostaan vaunujen eteen ja lähti kuskiksi kahdelle herrasmiehelle. Tyttö oli hieman väsynyt, sillä hän oli nukkunut edellisenä yönä vain vajaat 6 tuntia, koska prinsessa oli häiriintynyt tytön olemassa olosta jo aamuvarhaisella. Väkijoukko saapui onnellisesti perille suureen metsäkartanoon, joka sijaitsi kaukaistakin kaukaisemmassa maassa - laulu raikasi, viina virtasi; kaikki tuntuivat viihtyvän oikein hyvin.

Illan vanhetessa kahdella tunnilla tyttöä alkoi väsyttää paljon, mutta hänestä tuntui ettei hän voinut lähteä kotiin. Hän päätteli, että koska hän oli tuonut herrasmiehet metsäkartanoon, hänen täytyisi myös odottaa, että nämä haluaisivat lähteä pois. Väsy painoi kuitenkin tytön silmiä, niinpä hän otti pienet unoset metsäkartanon korkeimmassa tornissa, jotta jaksaisi sitten ajaa takaisin kotilinnaansa. Herättyään tyttö tiesi, että nyt hän jaksaisi paremmin odottaa, että herrasmiehet olisivat valmiita.

Iloisena tyttö kiikkuu alas portaat jotka johtivat tornista kartanon tanssisaliin. Siellä herrasmiehet olivat vieläkin, niinpä tytön täytyi vielä odottaa. Raikas ilma tekisi varmasti hyvää, tuumasi tyttö ja lähti joutsenlammelle heittelemään leipäkiviä. Toinen herrasmiehistä oli opettanut tyttöä heittämään leipiä ja nyt tyttö onnistuikin heittää 4 leipää.

Tarpeeksi kiviä viskottuaan tyttö päätti palata kartanoon, jossa häntä odotti yllätys. Kartanonrouvan apulainen oli pyykkituvassa pesemässä pyykkejä ja kertoi kartanon olevan jo aivan tyhjä ja että ne herrasmiehet, jotka olivat tulleet tytön seurassa kartanoon olivat lähteneet jo edellisillä hevosvaunuilla.

Tyttö oli siis odottanut turhaan. Nyt hänen täytyisi matkustaa yksin - öiseen aikaan kaukaistakin kaukaisemman maan metsät vilisivät roistoja ja muita vaaroja, jotka pelottivat tyttöä syvästi. Hänen täytyi kuitenkin olla jo aamu varhaisella palvelemassa herrasväkeä, joten yöksi hän ei kartanoon voinut jäädä. Apulainen näytti vielä kaiken lisäksi niin väsyneeltä hänkin, että tytön oli pakko jäädä hänen kanssaan vielä siivoamaan herrasväen aiheuttamat sotkut.

Viimein kun tyttö pääsi lähtemään matkaan kohti kotilinnaansa, metsäkartanon kello löi kolme kertaa. Koko matkan tyttö rukoili, etteivät roistot ja pahat henget kävisi hänen kimppuunsa; ja ettei hän eksyisi matkalla, saatika nukahtaisi, sillä silloin hukka perisi. Kuin ihmeen kaupalla tyttö pääsi turvallisesti kotilinnaansa ja kaikki oli hyvin.

Anna: Mie asuin ennen tuossa talossa ja meidän naapurissa asu mummo, jonka tykönä kävin joskus kylässä.
Emmi: Ajjaa..hhmm..
Anna: Mutta sitten ku se kuoli niin äiti sano vaan et se lähti matkoille, ettei sen oven taakse kantsi mennä enää koputteleen. Mie varmaan jonku vuoden luulin et se mummo on vaan matkoilla. Olin tosin aika pieni sillo, niin ehkä minua ei haluttu järkyttää.
Emmi: heh.. Sillo ku mie olin pieni ja asuttiin vielä Ounasvaarassa, niin meidän naapurin nainen raapi tapetteja hajalle kun sen mies hakkas sitä.
Anna: O_O ööö...okei