IRC-Galleria

kuin lapsi ilman vanhempiaan
kuin taulu ilman värejä
kuin biisi ilman sanoja
kuin kirja ilman sivuja
kuin tulevaisuus ilman toivoa
kuin toivo ilman uskoa
kuin usko ilman rakkautta
kuin rakkaus ilman Jumalaa

kuin minä ilman sinua

sitä on tyhjyys

Anna: saitko?
Mia: en
Anna: en minäkään, en varmaan puoleen vuoteen oo saanu
Mia: mie.. en koskaan
Anna: niin ku sie oot niin kranttu niide suhteen
Mia: ei voi mitään, se koostumus ei vaan ole minun mieleen. alkaa ällöttää pelkkä ajatuskin
Anna: voi mie varmaan pakahtusin onnesta jos nyt saisin ees yhen pienen
Mia: mulle ei kelpaa pienet eikä suuret
Anna: no ehkä kesällä sitte
Mia: niin, silloinhan sitä saa helpoiten
Anna: sanoppa muuta, talvella se on jotenki kauheen keinotekosta tai silleen, kesällä on paljon luonnollisempaa ja aidompaa tavaraa
Mia: eihä talvella saakkaan vissiin ku ulkomaalaisia
Anna: ei taida saada ei, kesällä sit kotimaista, se onki laatutavaraa
Mia: en ossaa sanoa ku en tykkää
Anna: minusta on kyllä omituista ettei sie syö mansikoita

Anna: näin täti määritteli fucking buddy= semmonen tuttu kaveri jonka kanssa harrastaa seksiä mut ei pese pyykkejä ja tiskaa yhessä

Jaakko: hyvä määritelmä

Anna: mitä sit ku pestään yhessä pyykkiä mut ei naida

Jaakko: avioliitto

käveltiin siin kohti olemassa olevaa, hän tulee vastaan ja hymyilee, en tunnista häntä, joku yli onnellinen nainen, varmaan saanu pitkästä aikaa tai jotain, näin ajattelen, tilanne muuttuu, hän hymyileekin sinulle, suukotat häntä ja kerrot tässä on tyttäreni,äitini,vaimoni,rakastettuni,unohdettuni,maailmani. minua ei esitellä, olen vain osa ympäristöä.

En jaksanu alkaa paistaan lättyjä joten käväisin läheisessä Siwassa ostamassa karkkeja. Kävelin liikennevaloihin ja jäin odottamaan että valot vaihtuvat, viereeni tuli mummo, katsahdin häntä ja hymyilin ystävällisesti. Mummo hymyili takaisin ja jatkoimme odottamista. Siinä tuntui kestävän ikuisuuden ja kerkesin ajatella vaikka mitä, kun yhtäkkiä mummo sitten naurahti ja tokaisi : "jaa, tyttö taitaa olla rakastunut". Samassa valot vaihtuivat ja mummo lähti kävelemään kovaa kyytiä tien yli. Itse hämäännyin niin kovasti että en hetken muistanut olinko menossa Siwaan vai jo kotiin päin.