IRC-Galleria

mikäpäs minun valvoessa, katselen kun aurinko maalaa talojen seiniä. sen valo ei hellitä, ei vielä. sompiossa luki, että se laskee ensimmäisen kerran vasta 15.päivä heinäkuuta. se on hyvä se, saavatpahan turisteilla elävät toitottaavielä muutaman viikon bussilastilliselle päättömiä kanoja, kuinka upea onkaan yötön yö. voisin lähteä vaikka kävelylle. ulkona ei tähän aikaan ole ruuhkaan, joten ei tule kiusausta liftata timbuktuun, balille, singaporeen tai kuala lumpuriin. kokemuksen syvällä rintaäänellä voin myös kertoa, että näin aamuöiseen aikaan tulee parhaat mainokset. eipä tuosta telkkarista sitten muuta oikeen tulekaan. en ole esimerkiksi koskaan nähnyt päiväsaikaan mainostettavan eri jalkapallojoukkueiden pelipaitoja faneille tai omenankuorimaveitsiä vasenkätisille. nyt laitan vaatteet niskan ja lähden ihmettelmään hiljaista maailmaa ja ajattelen sitä ihmeellistä asiaa, että kun sinä aamulla heräät ja näet auringon, niin son sama aurinko jota minä olen katsellut jo tässä kuukauden päivät yhtämittaisesti kiitos yöttömän yön.

tuskaisen hitaasti vierivät päivät kun odotan että sinut lopulta kohtaan.

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä.
Sä jäit seisoon pakkaseen, mun oli mentävä.

Se on surullista, niin kovin surullista.

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

en koskaan pääse niin lähelle sinua että ottaisit minut todella vakavasti. en koskaan ole tarpeeksi hyvä täydellinen kaunis ja ihana, että todella rakastaisit minua. olen sinulle pelkkä.. niin sanoppa sinä mitä minä sinulle merkitsen. en varmastikaan paljon paskaakaan. sellaista se elämä on ettei koskaan voi tietää milloin tulee sellainen aika päivästä tai illasta tai yöstä että kaikki ongelmat ovat nenäsi edessä. silloin vain tulisi vetää syvään henkeä ja ajatella urheasti että kyllä minä tästä selviän. mutta kun olen samankaltainen ihminen kuten sinäkin. minäkin haluaisin edes joskus olla se jota kaikki katsovat ihaillen, rakastaen. nautin siitä että sinulle niinkuin kaikilla muillakin on hyvä olla. se on ensimmäinen päämääräni. saada tehdä sinut onnelliseksi. siihen ei paljon tarvita. se ei maksa paljoa verrattuna siihen mitä sinulta saan. jos saan. noh noh, olkaamme toiveikkaita ja käytetään sanaa kun. eli: kun saan. olen suunnitellut lähteväni hieman yli vuoden kuluttua syksyksi maailmalle. ottaisin puoli vuotta koulusta vappaata ja lähtisin kierteleen vähän maailmaa. tokio ja japani muutenkin on jo melkein lukkoon lyötyä, se ois niin mahtava nähä. toinen on sit joku kiva paikka jossa voisin opetella surffaan. enää puuttuu matkakaveri. loppujen lopuksi ei haluttas kovin kauheesti lähtee yksin. kaksin aina kaunihimpi. oon kuitenki aina sosiaalinen ihminen. varmasti maailmalta löytyy muitakin tyyppejä, uusia ystäviä ja silleesti. mutta kun ekaa kertaa on lähössä pidemmälle matkalle niin oishan se nyt kiva pitää välillä jotakuta tuttua ja turvallista käestä. no kattellaan kuka se loppujen lopuksi lähtee minun matkhan. herran haltuun annan tämän asian ja toivon suurta johdatusta. huomenna on ensimmäinen työpäiväni. hieman mietityttää kyllä miten minä nyt pärjään siellä sitten kun kuitenkin on vuosi ku viimeksi olen siihen kassan taakse menny hengaileen ja uutta opittavaa on kuulemma luvassa paljon. haluan pahoitella jo valmiiksi kaikille asiakkaille. ensimmäiset viikot menevät varmasti opetellessa ja mokaillessa ja niin edelleen. lähiaikoina minulla on ollut suuri muutoksen tarve. olen etsiskellyt uutta asuntoa. olen pohtinut koulun lopettamista/vaihtamista. töitä olisi ihana tehdä. jossain oman alani paikoissa. perhekodeissa turvakodeissa lastentarhassa ihan missä tahansa jossa voisin olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. se olisi unelmieni täyttymys. onnellisia hetkiä on vain kovin harvoin. perhekerhossa työssä ollessani koin paljon onnen hetkiä. siellä onni tulee pienistä asioista. siitä että lapsi oppii uuden sanan. siitä että lapsi olla konttaamaan. siitä että kaikki 10 lasta pitivät lukemastani sadusta. siitä että jokainen muksu hymyilee. siitä että saa rauhoteltua itkevän lapsen taas onnelliseksi. suurimman onnen hetkeni koin kun kuukauden vanha junnu-poika nukahti syliini ja voin kertoa että se oli maailman suloisin näky. silloin meinasin itkeä. pelkään etten itse saa koskaan lapsia. jos saan niin annan hänelle sinun nimesi. koska olet ollut minulle aina niin hyvä. olet ajatellut minua enemmän kuin itseäsi. jos saan lapsia opetan heidät rakastamaan ja kunnioittamaan juuri sinua kaikista aikuisista eniten. sillä tiedän että jos minulle tapahtuisi jotain niin sinä suojelisit lapsiani kuin omiasi. sinä turvaisit samaan suureen voimaan johon minäkin turvaan. minulla ei ole muuta sanottavaa.

Tänhän kun lähin kotoa niin alko kauhiasti itkettään ku Karenni jäi sinne vielä ja sitähän tässä tuli sitten kauhia ikävä ja muita myös paljon kovin.

mukana lisäkseni mia,jaakko,karenni ja tietysti itse vetojuhta Luukkone. jaakko osasi hienosti ajaa autoa ku pidin pikakurssin alkumetreillä. kaikki turvassa kotona ja tienattiinkin 2 euroo/naama/konepelti. sillä saa jo kupin kahvia ja pullan apsilta/aakkosilta/abc:ltä.

Sinun kuvasi ovat nyt
pelkkiä muistoja
Todellisuus on vienyt
sinut
Et ole enää minun
Et ole, et
Vaihdat mut parempaan
vaihdat uudempaan
En enää ole se tärkein
En ole rakkain
En ole, en


Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa


Joka kerta herätessään
kuitenkin ymmärtää
Miten haurasta olenkaan
Petät minut jokainen aamu
Vierelläni näen vain
siiveniskusi lakanoissa
olet lentänyt pois
olen yksin ja odotan
tulet kun taas jotain
minulta tarvitset


Tulet lailla perhosen
suljet mut syliisi
siipiesi suojiin
Voi tyttöni,
kuiskaat enkä voi vastustaa
Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa

Lähdet lailla rakkauden
hiljaa, varkain, kun vasta
aamu sarastaa

Näen sut kadulla, silmät suuret tuijottaa
vastaantulijoita, ne kääntyy pois, ei ne huomaa
ei hymyä kasvoilla, peitettyä kipua
Illan tullen taas, saat kyynel silmässä nukahtaa

Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan
Silmät suuret vaan, tyhjyyteen tuijottaa
et tiedä mitä sä teet, etkä näin saa selville
kun mietit sisällä pään, on joku nähnyt sisään
vasta nyt sen huomaat, sä mitä maksaa siitä saat

Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan
Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan

Vuodet vierivät vaan, ei edes kauneudella
onnea voi löytää, se täytyy itse ymmärtää
mut kaiken voi selvittää, ongelmatkin kierrättää
onnellisten tähtien alla ei voi hävitä