Perjantailla jo on luonne. Perjantai on viikonloppua. Ja
viikonloppu on kansan lähes yhteinen välitunti. Mutta miksi perjantai?
Eihän se ole vapapäivä, vaan arkipäivä siinä missä torstaikin.
Mutta mistä tunne? Vertaillaan tätä päivää sunnuntaihin.
Sunnuntai on vapaapäivä, mutta se tuntuu ikävältä. Samalta kuin
arjet muut päivät, paitsi tämä. Ero on luonnollisesti se että tätä
päivää seuraava on vapaapäivä, eli lupaus vapaudesta on enemmän
kuin se itse ilman jatkuvuutta.
Päiväkirjastani on sananmukaisesti tulossa 'päiväkirja - kirja päivistä'
olen tyytyväinen, ehkä mielenkiintoisempaa sekin kuin minun tylsät
sattumukseni. No nyt kuitenkin kuuntelen Kuolleita intiaaneja, juon
kahvia ja tänään menen Espooseen isosiskon luo. Huomenna olisi
äskenmainitun artistin keikka seinäjoella, olisin tahtonut. Veljeni
asuu sielä ja olemme useasti olleet seinäjoen yössä kaksin. En tiedä,
asiat ovat saaneet inhottavia ei-intiaanimaisia piirteitä. Mutta en vielä
tässä lupaa suuntaan tai toiseen. :)