IRC-Galleria

Me oltiin tosiaan joulu ja uusi vuosi NYCissä. Ei ollut kauheaa ressiä joulusta, mutta joulun jälkeisessä alennusmyynnissä oli kaikilla vähän hermot kireällä. Mää hukkasin heti ensimmäisenä päivänä visani meidän hostellihuoneeseen ja hädissäni menin sen vielä sulkemaan. Mää sitten elin M:n kortin varassa ja nyt ollaan ihans sekaisin medän yhteisen budjetin kanssa. Siellä oli ihan sairaana ihmisiä ja kauheet jonot joka paikkaan. Abercrombielle oli korttelin pituiset jonot. Sitten jonotettiin sovituskoppiin ja sitten jonotettiin kassalle. Myyjätkään eivät ollet ihan kaikkein asiakaspalveluhenkisimpiä: Mallinukeille kyllä riitti vaatteita ja kokoja, mutta asiakkaille sanottiin, että ne ovat loppuneet. Seuraavana päivänä niitä taas oli myynnissäkin niitä samaisia vaatteita, joiden piti eilen olla lopussa.

Toiseksi me oltiin koko ajan toisistamme hukassa, kun kellään ei ollut enää puhelimia. Onneksi NYCistä löytyy vielä puhelikoppeja. Silloin viimeisenä päivänä eksyin kevereista kun kuulin, että Victorias Secretissä oli taas niitä talvitakkeja joita olin katellut jo koko syksyn, mutta ne ei ollutkaan alennuksessa enää. Mää sitten kävin katsastamassa Brooklyn Bridgen yksin. Mulla ei ollut enää rahaa metroon joten mää kävelin 103 streetiltä Brooklyn Bridgelle ja takaisin keskustaan, jossa sitten tapasin taloudenhoitajani M:n. Olin reipas ü Kyllä mua vähän pelotti siinä China Townin kohdalla, koska oli jo ilta ja kaupat menivät kiinni aikaisemmin uuden vuoden päivänä, mutta suurimmaksi osaksi Broadway, jota pitkin siis kävelin, oli aika turvallisen tuntuinen.

En nähnyt sitä palloa, kun meille sanottiin, että 37:lla on screen, josta pitäisi näkyä se pallon pudotus, mutta M sanoi, että se ei edes ollut niin hieno kuin kaikki sanoo. M oli 50:llä ja siellä oli oikeastikin se screen. Enhän mää sieltä 37:lta nähnyt mitään, kun Time Square on 42:lla.

Se on kyllä kaunis pimeällä se Time Square. Mää muutenkin pidän korkeista taloista. Mitä korkeampi sen parempi. Se on kauheen rauhoittavaa kattoa ylös ja nähdä kuinka korkealle joku talo yltää. Mutta se tunne häviää hyvin pian kun katsoo taas maan tasalle ja näkee ihmisiä silmänkantamattomiin ja kaikilla on hirveä kiire johonkin. Mittasuhteetkin alkoivat vähän vääristyä. Mää olen aina ajatellut, että Kaakkurin 12-kerroksinen talo on korkea.Ehkä niihin ympärillä oleviin kolmikerroksisiin taloihin verrattuna, mutta ne 30-kerroksiset talot NYCissä alkoivat tuntua ihan tavalliselta lähiöltä, niinQ täällä Suomessakin...