IRC-Galleria

En siteeraa Anna Puuta. Piste.

Huoaaaahh! Olen kyllä niin järkyttävän uupunut tämän päivän jäljiltä kuin vain olla ja voi. En tiedä, mistä aloittaa.

Olin tänään ensimmäisissä pääsykokeissani ikinä. Istun bussisa miniläppäri avattavalla pöydällä kuunnellen t.A.t.U.a. Spotifysta. (Sain muuten tietää, että Riku ja Rosa voittivat YLEN kiitosfilmikilpailun. Onnneaaaaa!!! Video oli kyllä harvinaisen hauska ja nerokkaasti koostettu. Odotin, että jossain kohtain lässähtäisi, mutta se ei sisältänyt huonosti leikattua kohtaa tai oudosti artikuloitua ideaa. Hyvin ansaittua! o/)

Niin. Ompelin yo-mekkoni jokseenkin valmiiksi ja esiteltäväksi ennakkotehtävänä Ikatan pääsykokeisiin jätin kuitenkin pari yksityiskohtaa ja korjailua pois, koska olin vain totaalisen uupunut. Noh, pääsin onnellisesti hakupaikalle bussilla ja seuraten ihmisten vanavettä. Mitään kammottavaa ei tapahtunut, vaikka koko ajan sellaista pelkäsinkin. Oli vähän Harry-Potter-ensimmäistä-kertaa-Tylypahkassa-fiilis. Muutenkin hiukan seko ja maaninen ja psyko ja vaikka mitä. Kädet tärisi koko ajan, en pystynyt ottamaan muihin opiskelijoihin kontaktia ja tapoin aivojani omalla huonoudellani.

Ensimmäinen tehtävä oli älyhelppoja matemaattisia laskuja ja essee omasta itsestäni. Vaikka essee ei ollut varmasti mitään kympin luokkaa syvällisyydessä ja muotoilussaan, siinä tuskin pahemmin mitään valittamisen varaa oli. Seuraavassa osassa ommeltiin suorastaan raivostuttavan rumaan farkkukangastaskuun koristelut, joiden kanssa pyörähti älyttömän pitkään. Laskelmoin, että koska haastattelussa oli ilmoitettu kestävän noin kymmenen minuuttia, aikaa olisi ollut viimeiseen suunnittelutehtävään sopivasti. Noo~~h, miten siinä sitten kävikään, opettaja, joka haastatteli minua, teki hommaansa varsin pitkään. Veikkaan, että aikaa saattoi mennä jopa yli kaksikymmentä minuuttia. Motivaationi oli kuulemma ilmeinen ja hän innostui juttelemaan kanssani vaikka mistä alaan liittyvistä syvistä kysymyksistä, tykkäsi mekkoni kangasvalinnoista ja niin edelleen. Hyvin siis meni, mutta kallista aikaani imaistiin suunnittelutehtävästä niin iso pala, että tein sen aivan järkyttävällä kiireellä. Lyijykynäosuus oli varmaan ihan kelvollinen, mutta väritys aivan kammottavaa. Ja tasku taas, johon uhrasin kauheasti aikaani oli varmaan ihan kelvollinen, tummanoranssit kirjaillut liituraidat, suoraan kankaaseen tikatut kiekurakoristeet ja keskellä mustista paljeteista tehty ihmisen siluetti 1800-luvun tyyliin. Ehkä olisikin pitänyt lähetä ensin jostain yksinkertaisemmasta? : DDDDDDDDDDDDD En voi sanoa olevani kumpaankaan järjettömän tyytyväinen, mutta urkittuani muiden oppilaiden töitä, voin sanoa, että tein ainakin jotain melko selkeästi erilaista, siisteydestä en ehkä uskalla sanoa mitään, koska oudoksuin paikan ompelukoneita. Hutaistusta vaatedesignista (johon kyseinen tasku piti liittää), tuli sitten melko ilmeinen moi-olen-henniina-ja-kavahdan-tavallisia-naisten-vaatteita.

Niin, että. En voi mennä sanomaan mitään vielä tuloksista, mutta kai minulla oli ihan mukavaisa etumatka muihin oppilaisiin. Kuulemma, jos olisin vielä osannut kaavoittaa, niin ammattiopisto ei olisi ollut minulle ihan se oikea paikka. : D

P.s. Lipsuin ja ostin jäätelön ja neljäsnnesosa cokiksen.