IRC-Galleria

Tunnustin eilen kaverille tunteeni.

(Olisin ihan hyvin voinut jättää tämän merkinnän nähtäväksi vain Galtsu-kavereilleni, mutta kun tuolla välissä taisi olla jo pari liian selvästi ilmaistua julkista tekstiä, en ala perääntymään.)

Sain pakit.

Ja ne olivat parhaat pakit ikinä. ;__; Ihan oikeasti. En keksi ketään noin ihanaa ihmistä. Sen lisäksi, että hän toki kertoi ihan rehellisesti millaisena minut kokee, niin jäi kanssani vielä valvomaan ja juttelemaan mukavia aivan niin kuin ennenkin. Ja antoi tikkarin. Eikä se ollut siis pelkästään siksi, että piristyisin, vaan pienestäkin lohdutusjuttelusta kumpusi aina jotain suurempaa ja nautinnollisempaa.

Ja tiedättekö mitä? Vaikka saattaakin ääni pettää ja tippa tulla linssiin kun kavereiden kanssa naamatusten puhun tästä, olen silti ollut koko päivän ihan hiton onnellinen. Miten voi itkeä samaan aikaan onnesta ja surusta? Olen loputtoman kiitollinen siitä, että hän on minulle niin hyvä ystävä. Ja minusta tuntuu tämän lisäksi paljon mukavammalta olla. Tänään koulussa ei ollut tippaakaan awkwardia jutella. Päin vastoin. Me molemmat ymmärrämme paremmin, mitä merkitsemme toisillemme ja arvostamme sitä, mitä se on.

Viime yönä en mennyt nukkumaan sydän särkyneenä. Tai jos meninkin, niin ne palaset oli hiottu niin sileiksi, ettei se sattunut yhtään niin paljon.