Olipas taas ihanaa bodyssa. Tuli rääkättyä kädet ja vatsat. Jostain kummasta on ilmestynyt mulle pienen pieni vararengas. Se on hiipinyt siihen ihan huomaamatta. Tyhmää. Tahdon siitä eroon.
Se tentti meni ihan kivasti. Aloitin eilen raamatun luvun ja tänään jatkoin. Sain eilen kuulla että saan paljon vieraita lauantaina. Jee! En malta odottaa. Enää 0,01 aikaa jäljellä että olen mukamas aikuisempi.
Eilen hinnoittelin loput kirpparille menevistä tavaroista. Sieltä kun saisin viikonlopun rahat niin olisi kiva. Vielä kivempaa olisi jos jäisi vähän käteenkin.
Muutama päivä aikaa pohtia mihin kehtaan laittaa ihmisiä nukkumaan. Oman huoneen lattialle mahtuu neljä, keittiöön kaksi. Loput on laitettava eteiseen. Ei oo hääviä. Mutta täytyy olla matto tai jotain alla ettei ole kylmällä lattialla. Nolottaa.
Huomasin tänään lipastolla lukiessani, että olin jäänyt pohtimaan ystäviäni. Tiedän liian vähän, mitä heidän elämälleen kuuluu. Mutta ei sitä elämäntarinaa päivässä, tai muutamassa tunnissa kerrota. Se on se aika jonka heitä ehdin nähdä. Huomasin myös, että olen unohtanut paljon, liikaa. En muista pieniä yksityiskohtia enää ystävistäni. Luen liikaa ja muutun tiedenaiseksi. Höperöidyn ja puhun mikroskoopilleni. Paapon soluviljelmiäni ja opetan kantasoluilleni temppuja.
Kun vaan pääsisin edes ensimmäiselle labrakerralle. Tahtoisin jo töihin tai jotain tutkimusta tekemään. Olen malttamaton. Ja liian kokematonkin. Ja vain 19,99 vuotta vanha.
Opin tänään muuten uuden asian. p tarkoittaa -log. Makes sense.