IRC-Galleria

FryGuy

FryGuy

https://www.facebook.com/jarellphoto

Selaa blogimerkintöjä

Elokuva-arvostelu: Finding NemoTorstai 11.12.2008 00:42

Ohjaus: Andrew Stanton, Lee Unkrich
Vuosi: 2003


En siis ole aivan ajan tasalla arvosteluissani tänään, mutta pitkään paskassa rämpiminen rupesi vituttamaan sen verran, että piti palata hieman ajassa taaksepäin. Finding Nemo sattui olemaan yksi näistä huippuelokuvista, joita en vielä ollut nähnyt joten nyt oli sitten sen vuoro. Pixarin studiot ovat tämän jälkeen tehneet lisää huippuluokan animaatioita ja voittokulku senkun jatkuu, mutta oscarin napannutta animaatiota ei saisi jättää katsomatta. Muutenkin viimeaikaisten elokuvien jälkeen on hyvä vaihtaa hetkeksi maisemaa.

Ilveilijäkalat Marlin (isä) ja Nemo (poika) lähtevät yhtämatkaa kouluun. Edessä on Nemon ensimmäinen koulupäivä ja luvassa on luokkaretki koralliriutan laidalla sijaitseville jyrkänteille. Marlin on lievästi sanottuna ylihuolehtiva isä ja päättää sännätä poikansa perään kun saa tietää luokkaretken määränpään. Perille Marlin aiheuttaa isä-poika välikohtauksen ja Nemo säntää avomerelle koskettamaan pinnalla olevaa venettä todistaakseen osaavansa uida ja tulla toimeen yksinään. Yllättäen riutalle ilmestyy sukeltajia, jotka nappaavat Nemon mukaansa ja vievät Sydneyssä sijaitsevan hammaslääkärin akvaarioon. Marlin aloittaa valtavan seikkailun löytääkseen poikansa ja samalla hän joutuu jättämään turvallisen kotiriutan mielestään. Hänen on kasvettava henkisestä kuorestaan ulos selviytyäkseen matkasta.

Finding Nemo on ehdottomasti paras animaatioelokuva, jonka olen ehkä ikinä nähnyt. Pixarin tänä vuonna julkaisema Wall*E on myös megaluokan animaatio, mutta ei yllä tälle tasolle. Elokuvan vitsit ovat nerokkaita ja oikeasti hauskoja. Ääninäyttelijät vetävät parastaan eikä elokuvasta oikeastaan löydä mitään vikaa. Matkan varrella Marlinin seuraan liittyy Dory niminen sininen kala, joka kärsii lyhyen aikavälin muistinmenetyksistä. Vaikka Dory muistaa ja unohteleekin asioita hieman pidemmiltä aikaväleiltä niin se ei silti häiritse ja Doryn persoonaa käytetään tässä mielessä yllättävän vähän komiikan luomiseen. Parhaimmistoa olivat ehdottomasti hammaslääkärin akvaarion kalat, käsittämättömän ärsyttävät lokit, ravut, hammaslääkärin kauhistuttava veljentytär Darla sekä kalojen syömisen lopettaneen hait. Hävettää hieman että näen elokuvan vasta nyt, mutta johan oli piristysruiske.


*****

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.