IRC-Galleria

Ohjaaja: Zack Snyder
Vuosi: 2011

En ole kirjoittanut näitä arvosteluja vain haukkuakseni elokuvia. Yleensä kirjoittamisen innoittajana on jokin "ilmiö"-leffa tai sitten tavalla tai toisella tunteita nostattava tekele. Tällä kertaa arvostelussa on elokuva, jonka ensimmäinen teaser herätti mielenkiinnon jo about vuosi sitten. Kuolleiden aamunkoiton, 300:n ja Watchmenin ohjaajan ensimmäinen itse kirjoitettu sekä ohjattu elokuva Sucker Punch.

En tiedä menikö multa jotain todella pahasti ohi, mutta heti elokuvan päätyttyä totesin itsekseni, että "olipas paska leffa". Se, että elokuvaan tungetaan kaikkea mahdollista efektiä, hyvännäköisiä mimmejä ja toimintaa, ei todellakaan ole tae hyvästä elokuvasta. Näyttäisi vahvasti siltä, että Snyderin on jatkossa fiksumpaa jättää tuo kirjoituspuoli muiden hoidettavaksi. Elokuvassa ei yksinkertaisesti ollut päätä eikä häntää. "Mitä vittua?"-fiiliksen aiheuttanut traileri ei petä vaan sama fiilis nousee pintaan aika nopeasti itse elokuvassakin.

Elokuvan päähenkilö on "Babydoll", jonka ilkeä isäpuoli lähettää mielisairaalaan/bordelliin/teatteriin (tai mikä ikinä kyseinen mesta olikaan) väittäen hänen tappaneen siskonsa. Siellä Babydoll sitten huomaa omaavansa jonkinlaisen tanssitaidon, jonka aikana hän vajoaa mielikuvitusmaailman vietäväksi lumoten samalla kaikki ympäriltään. Siellä hän tapaa mysteeriäijän joka kertoo, että he tarvitsevat kartan, tulen, veitsen, avaimen ja yhden mysteeriesineen päästäkseen pakoon. Yksinkertaisesti tylsä tarina on väritetty näillä övereillä taistelukohtauksilla zombie-natseja, lohikäärmeitä, jättiläis-samuraita ym. örkkejä vastaan. Tarinan tylsyys paistaa tämän kaiken alta eikä toimi läheskään yhtä vakuuttavasti kuten toinen hieman läheltä liippaava elokuva Inception. Uni- kategoriaan sijoittuvat tarinat ovat aina melko vaikeita tuoda valkokankaalle niin, että ne kantaisivat loppuun asti. Inceptionissa maailma ja tapahtumat olivat uskottavia ja pääasiassa ymmärrettävissä. Sucker Punchin haavemaailma ei ollut edes uni vaan järjettömän kallis efektipauke sen sijaan, että näytettäisiin pari kuvaa kuinka sytkäri napataan pormestarin povarista.

Lopussa ns. viimeisen käänteen kohdalla meno muuttui jo niin sekavaksi, että putosin kärryiltä. Ilkeän isäpuolen ja itse päähenkilön kohtalo jäivän mysteereiksi vaikka tuntuivat alusta alkaen olevan ne elokuvan kantokivet tai niihin katsoja jäi kaipaamaan vastauksia. Sen sijaan tarina kääntyi sivuroolissa pyörineen mimmin kelkkaan, jonka fantasiaa elokuvan tapahtumat eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet, mutta jostain syystä haavemaailman hahmoja ilmestyi jälleen. Elokuvan lopetus ampui kyllä niin metsään, että en voi kuin heittää murska-arvion. (En nyt muista ainuttakaan toista elokuvaa, jonka loppuratkaisua en olisi ymmärtänyt. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne jos saitte selkeämmän kuvan, mitä tuossa oikein tapahtui?)


*½