Pitkästä aikaa joku ihminen pyytää multa jotain. "Tuu pelastamaan meidät."
Jouduin kattomaan sitä tyttöä silmiin ja kaikkia periaatteitani vastaan sopersin sille, että "en mä voi".
Kerrankin ois voinu tehdä palveluksen jollekin. En pystynyt. Meinasin jo kertoa sille kaiken, miksei asia vaan tulis toimimaan. Vaan se olis ollu turhaa. Ei sillä oo väliä.
Ja ihan realistisesti ajatellen. En mä pysty improvisoimaan ruotsin ryhmäesitelmää. Ainakaan alle puolessa tunnissa ilman tietokonetta.
Oisin halunnu.
Uusimmat blogimerkinnät
- Loud noises cover the pain 06.04.
- Play it Sam 01.01.
- Hyvää yötä 11.08.
- En katso animuita, mutta 19.11.
- RIP Tero 06.11.
- I forgot the milk 01.10.
- En oo tosissani 09.09.
- Ja se kirkas valo siellä tunnelissa oli taa... 17.08.
- Kaipaan beer (ja musaa ilman housut) 20.02.
- 2016 31.12.