IRC-Galleria

11.27 näen faijani tulevan kadulla vastaan. Otan kädet pois takkini taskuista, irrotan ämppärini kuulokkeet korvistani, korjaan ryhtiäni ja nostan suunpieleni viivasta hymyyn. Vilkutan sille sankarille samalla tavalla kuin olen tottunut kymmenen vuotta sitten kaverini kanssa himani pihassa vilkuttamaan kaikille naapureille. Lapsellinen ja hölmö heilautus. Virnistyshymyllä varustettuna.

15.43 huomaan jo Alppikadun alapäässä, että mutsi kävelee vastaan pitkän kadun toisessa päässä. Punainen käsilaukku erottuu Helsingin harmaasta vielä minunkin heikoille silmilleni. Ei huoleta. Takki on auki, mutta pusakka kiinni. Kädet pois taskuista, ämppärin kuulokkeet pois korvista, ryhdin korjaus, totuttuun tapaan suunpielet sievään poikamaiseen hymyyn ja vielä viimeinen ja hankalin osa: Silmät. Silmät kiiluivat tiukkoina tulenpunaisina viivoina tummien silmäpussien yläpuolella. Jos ihmistä ei voi muuten lukea, niin sitä kannattaa tuijottaa silmiin. Silmät eivät valehtele yhtä hyvin kuin muut ihmisen osat. Avaan silmäni kuitenkin viivoista shoujomangan kuvituksen tapaisiksi ylisuuriksi ja avoimiksi koristesilmiksi. Äidin oma kullankallis ja kiltti ja hyvä poika.