IRC-Galleria

Den Kungliga Klubben. Strobot, strobot, strobot, strobot, strobot, strobot, strobot, strobot... Gotta love 'em.

Ja tissit tietty.

Sheikattiin pyllyä koko ilta. Oli hauskaa. 5€ tuoppi ja 7€ virtanen. Älä kysy.

Huomasin sen, että on paljon hauskempaa kävellä yöllä himaan ihmisten seurassa ku yksin. Ja huomasin, ettei kande ikinä ostaa rautatientorilta BK:n edestä snagarisafkaa, koska sieltä saa paskaa. Hyi perse. Pahinta roskaa pitkään aikaan. Ei enää.

Tolla porukalla oli kivaa. (Vaikka yks aasi läikytti kaks kertaa puolet juomastaan mun paidalle. Kuivu onneks nopeesti.) Ei enää ihan samaa kamaa, ku sillon joskus, jolloin mentiin isolla possella käymään yökerhoja läpi. Pitäis vielä yrittää joskus. Ne on aina ollu hyviä settejä. Niitä aikoja ku kaatuilin jossain Premin lattialla. Ja niin kova humala, ettei meinannu päästä ylös. Mut vaan takas joraa ja riehuu ja juomaan. "Tee mulle joku pirtee drinkki, jota joku homo jois, ku mua luullaan jo valmiiks homoks." Ja oli muuten helvetin hyvän makunen vihree joku. Ja niitä aikoja, ku olin niin tillintallin, että juttelen jollekki mukavalle pariskunnalle jotain hölmöä ja nauretaan jotain mun sekoiluja ja tyttö tulee repimään mut munista tanssilattialle --> "Gotta gooooo, sryyyy..."

Tänään kattomaan Ylioppilasteatterin Super-Helsinkiä. Sen ois paree olla hyvä. Mut diggaan käydä teattereissa. Löysin ton homman viime kesänä. Ku 3 vanhaa koulukaveria näytteli, ni olihan niitten esityksissä pakko käydä. Tai itse asiassa, vanhoja koulututtuja, jotka näyttelee, tai on näytelly on vissiin ainaki viis. Jukka-Pekka Palon tytär mielenkiintosimpana tapauksena. -Oon muuten vetäny sitä turpaan, ku en tykänny siitä, että se tuli puistossa MUN hiekkalaatikolle leikkimään. Se ei tiedä tätä. Jos nään sen joskus, ni pitänee pyytää anteeks.

Ja nyt pakko kirjottaa yhestä museosta kritiikkiharjotus. Tosin se museo oli kiva. Käykääpä Ludviginkadulla tsekkaamassa Päivälehden museo. Siel on mielenkiintosia juttuja. Läpileikkaus suomalaisesta mediahistoriasta. Tiesitkö, että kun Bobrikov ammuttiin, niin lehdessä luki, että sitä vastaan oli tehty murhayritys. Ja pointtina oli, että vasta ihan viimesessä perkeleen lauseessa siinä jutussa luki, että se delas. Ei tainnu toimittaja oikeen tajuta, mikä se tärkein asia on ja minne se kuuluu. Ja siel on pelejä. Ja kääntyviä palikoita seinissä. Ja kaikkee kivaa. (Ja se on ilmanen.)

Ja joo. Sekoilin kännykän kanssa yöllä. Igen. Ja korvat soi ku DKK:ssa oli musa loppuillasta VITUN LUJAAAAAA!!! En oo tulossa vanhaks jos valitan tommosesta, vaan järkeväks. Mun korvat soi jo valmiiks ja mul on huono kuulo. Ei sitä tilannetta tartte yrittää vielä pahentaa. Vaikka onhan se kivaa tuntea munissa asti ne bassot.