IRC-Galleria

Kaiken. Ainakin melkeen...

Olisin vielä eilen kuvitellut, että jos kirjotan tähän tänään jotain, niin se ois teksti siitä, kuinka Ylioppilasteatterin esitys oli ihmeellinen. Ja se ois sit siinä. Mut ku se ei riitä. Se oli toki outo, mutta kaikki ihmeellisyydet tapahtu vasta esityksen jälkeen.

Mulla oli paras ilta miljoonaan vuoteen. Chaplin. DTM. Mustaa kajaalia. Tiukka valkonen poolo.

Ensin valitus. Lähdin ulos ovesta kotoa vain 15 minuutin varoitusajalla, joten en laittanut hiuksiani, en vaihtanut kelloa, en miettinyt vaatteitani, jätin toisen sormuksen pois ja vain pikainen vilkaisu peiliin ennen ulos astumista. "Ei hyvä, mutta kelpaa, koska meen vaan kattoo teatteri-esitystä." Jos vaan oisin arvannu. Jos vaan...

Tapasin opiskelutoverit kolmen sepän patsaalla. Olin turpa kiinni siihen asti, että mentiin sisään teatteriin. Ostettiin yhdessä iso muna (suklainen) opiskelutoverille. Vaihdoin pari sanaa parin ihmisen kanssa.

YT:ssä näin yläastetoverini, joka näyttelee myös. Se on ollu aina semmonen, etten oo osannu oikeen lukea sitä. Näyttelijätär. Eli taito pitää sisällään se, mikä on sisällä. Joko se oli omissa maailmoissaan tai sit se vältteli mua. En ihmettelisi. Yläastetoveri. Jostain kumman syystä pidän peruskoulukavereihini hyvin vähän yhteyttä. Eli en tiedä niistä paljoa ja sama toisinpäin. Ne näkee mut eri tavalla.

Näytös oli perus YT-esitys. Se kolmas niistä mun näyttelevistä tutuista sano YT:stä ettei se oikeen pidä siitä niiden naamanvääntelyteatterista. Mä olen itsekin ehkä enemmän perinteisemmän teatterin kannalla. Hienosti se oli toteutettu silti se esitys. Ja arvostan niitä näyttelijöitä siitä, että ne pystyy siihen naamanvääntelyyn. Se ei oo ihan jokaisen tavallisen suomalaisen pulliaisen taito.

Chaplin oli muuttunut. Ok, kolme vuotta siitä, ku olin siellä viimeks. Bartender oli edelleen sama sekopää. Siinä alussa tuli semmoen fiilis, että sille pitäis ihan, ei millään pahalla, mutta kuitenkin, sanoa, että "hei vittu sä oot pelle". En viitsinyt. Paransin krapulani parilla oluealla ja virtasilla. Alko olo muuttua semmoseks, et vois lähtee bileebilee. Yks tunari jätkä lähti menemään, ku sitä väsytti ja toinen siks, että sillä oli auto. Eli kaks jätkää jäljellä ja loput tyttöjä. Päädyttiin parin mutkan kautta Mamaan. Sanoin sille toiselle jätkälle, et kato mun tekemisiä. Aika hyvä flaksi yleensä käyny Mamassa ennen. Tosin muistin kyllä, etten ollut laittanut itseäni juhlakuntoon.

DTM:ssä oli yläkerta kiinni ja alakerrassa oli tanssilattialla pöytiä ja tuoleja, koska siellä katottiin töllöstä näitä ajankohtaisia lauleskeluohjelmia. Tiskillä sanottiin, että bilepuoli menee kiinni klo 12 ja paikka alkaa toimia kahvilaperusteella. Koitettiin hädässä keksiä seuraavaa mestaa. Ei ollu tarpeen. Mahdollisesti meidän bileemisen takia, ne piti sitä toista puolta auki aamuun asti. Oli siellä toki muitakin.

Yks tyttö kävi jotain valituskeskustelua yhden homon kanssa, joka mahd. yritti iskeä sitä meidän toista jätkää. (Ja joo. Sillä jätkällä oli ja on reilusti parempi tyyli ku mulla. Ajattelin silti, että jos Marco Bjurströmilläkin oli vaan verkkarit päällä siellä, ni ihan sama miten siellä oli. Ja oli sunnuntai.) Ku se tyttö ja homo oli keskustellu tarpeeks, ni ne oli jo parhaimpia ystäviä ja se mies kävi hakemassa jo sille tytölle juotavaa. Sit se hengas siinä meidän seurassa ku paraski homo. Olihan se hauska jätkä joo. Ja siltä iskettävän jätkän naiselta kysyin sit sitä mustaa kajaalia. Olihan se taas näky.

Käytiin joraamassa ainoina ihmisinä baarin etuosassa lavalla. "Onhan tää vähän outoa tanssia vaan homomiehille." Niin. Mitä mä siellä tein? Parhaat koreografiat veti kaks tyttöä, jotka pyöri siellä lavalla kahdestaan jossain vaiheessa ja jäi sitte tanssimisen jälkeen makaamaan päittäin sinne lavan lattialle. Voi jumakristi, missä muualla voi maata jossain baarin tanssilavan lattialla ilman, että joku tylsä poke tulee raahaamaan pois? Ei missään. Mama. Hieno paikka. Hyppelehdin ite sinne lavalle pyytämään, et ne jaksais nousta ylös. Tytöt naureskeli, et "joo koht". Lovely. Niitten naamoista näki, et oli ihan viattomasti vaan absoluuttisen hauskaa.

Tuli hyviä biisejä. Tanssin kahdestaan yhen meidän naisen kanssa ja hölmöiltiin siinä. Se meinas kaatua ja nappasin siitä kopin ja annoin sille pusun huulille. "Pysytääs ny pystyssä hupsu." Ja ilkikurinen virnistys tietty. Se oli vähän, et "oho". Mulla on näemmä taidot vielä tallella.

Jossain vaiheessa iltaa debatti siitä miksen koskaan juttele ihmisille koulussa. Ja yks ihmetteli miksen edes moikkaa. Se on toki ollut vain heikkoa huomiointia mun kohdalta. Musta ei oo oikeen mihinkään väsyneenä. Ja paskat. Sama se on hereillä. Mä en osaa vieläkään keskustella mitenkään loistavasti isossa porukassa. Jos ihminen joutuu opettelemaan puhumaan suomea kaksi kertaa elämänsä aikana, niin siinä on kerta liikaa. Pelaan toki riskiä koulussa, koska mun puheväheliäisyyteni on kuitenki sitä tasoa, ettei välillä tuu montaa sanaa kokonaisten päivien aikana sanottua. Mä en kuitenkaan haluis taantua tästä enää. Mä voin Frangenin tapaan olla spontaanisti hauska jos mulle annetaan kaks viikkoa valmistautumisaikaa.

Riskiä oli myös pelata avoimilla korteilla. Jos pidetään pokerinaamaa, niin sitä kannattaa sit tosiaan pitää loppuun asti. Ja ne ässät kätketään sinne hihaan, mut mulla oli hihat kääritty ylös. Alan lipsua. Pahasti. Mulla on hauskaa humalassa, mutta kontrolli heikkenee. Ylläri. Mun pitäis alkaa sopimaan vanhaan tapaan itseni kanssa ennen juhliin lähtöä, mitä voin ja en voi tehdä.

Lähdettiin suurin osa joskus kahden jälkeen. Joku jäi. Ja teloi itsensä. Mä meinasin jäädä ja ilmeisesti ois pitäny. En vaan viittiny jäädä tanssimaan semmosen lepsun homomiehen kanssa. Ois voinu tulla taas ylilyöntejä. DTM Miska, muista, et se on DTM. Don't tell mama. --> Nimenomaan.

Ilmotin sille baariin jääneelle myöhemmin matkalla, et se varmasti tajus, et muut lähti. Oli se tajunnu. Olinhan mä sanonu sille sen jo siellä. Tohelo. Jostain syystä mun puhelin sammu kesken puhelun. Ihmettelin, et mitä tää aparaatti vaiheilee ja katoin, et seisoin jonku junaradan tolpan alla. Kirjotin sille bile-eläimelle vielä viestin, jossa luki, et "mun kännykkä sammu varmaan siitä, ku seisoin jonku sähkötolpan vieressä". Pakko myöntää, et oli vissiin järki aika jäässä.