IRC-Galleria

Ihan umpikohmeessa kouluun. Koko yö oli helvetin kylmä. Talon lämmityslaitteet oli jotenki epäkunnossa. Fiksuun tapaan yöllä moneen kertaan herättyäni en silti nostanut peittoa paremmin päälleni, vaikka se makasikin vain melkein lakanaosaltaan heikosti alavartaloni päällä. Eli nukuin huonosti. Myöhästyin myös melkein 15 minuuttia koulusta. Puusa opetti Photoshoppia ja Indesignia. Päädyin vain seuraamaan. Katselu sai riittää, vaikka olisin halunnut vain nukkua. Pää pulpettiin. Kylmä.

Syömään. Otin liikaa ruokaa. Paljon pippuria kalan päällä. Ei. Olin ensimmäisenä syömässä ja etsiskelin itselleni paikkaa, jonne muut eivät tunkisi. Tunsin itseni sen verran väsyneeksi, etten saisi mitään aikaan kenenkään kanssa. Istuin kuitenkin väärään pöytään. Siinä oli tilaa. Ja tyttö tunkee vittuillakseen siihen viereen. "Moi!" "Joo, moi." Ja päässä soi VITTUVITTUVITTU.

Pöydän yhdellä tuolilla makaa takki ja joku tunari kysyy, että istuuko siinä joku. Mulla keittää. "Vittuako minä tiedän saatana!" Ja pari sekuntia ja pää valittaa, että nyt rauhotut. Oli pakko vastata hostiilisti. Ei kyenny muuta. Laskelmoi laskelmoi laskelmoi. Eikä mitään sanottavaa.

"Tänään Swengiin." "K." Mut kutsuttiin paikkaan, jossa sekoilin viimeks. Kerroin puolet siitä, mitä siellä oli tapahtunu. Nuolin, petin, lohdutin ja paritin samaa aikaa. Ja jotain muuta. Mulla oli menny motiivit sekasin. Viina tuo hyvän olon, mutta tuhoo kaikki järkevät ajatukset. Tunnepohjalta on toki hyvä tehdä asioita, mutta jos panettaa eikä ajattele, ni sitä helposti löytää itsensä aamulla parhaan kaverinsa vaimon sängystä. Ja joo, just sen, jonka bestmanina oli.

Swengiin. Mua väsyttää. Mä haluun sekasin. Mä haluun pirteeks. Miks mennä ihmisten kanssa, jotka on nähny sen verran, että on melkeen mahdotonta pyrkiä vakuuttavasti esittämään jotain muuta ku on. (Paitsi viina.) Oisin vaan ekana päivänä päättäny, et panen kaikkia.