IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Hymyilen, välillä, joskusSunnuntai 29.05.2011 00:57

Näin afrikkalaisperäisen naisen tuudittavan pientä lastaan sylissään ja laulavan tälle jotain kehtolaulua keskellä katua Helsingissä. Ei se kai outo tapa ole lastaan laululla tuudittaa Suomessakaan, mutta keskellä katua muiden jurojen suomalaiskörmyjen katseiden alla sitä ei moni suomalaisäiti kehtaisi tehdä. Tai kuvittelisin näin. Hymyilin.

"Sattuuko suhun vielä?", tyttö katsoo kärsineitä kasvojani ja kysyy. Nostan katseeni tossuistani hieman hämilläni, otan siemaisun oluestani ja luon kasvoilleni hymyntapaisen ilmeen. "Vähän ehkä, mutta alkoholi auttaa", vastaan, mukamas virnuillen, tytölle. Tunnen silti sisimmässäni, että vaikutan olemuksellani ja ilmeilmaisullani samanlaiselta tapaukselta kuin Helsinginkadun Alkon vakioasiakkaat. I'm not in the best shape. En saa edes oikeaa silmääni juuri auki.

This little dog needs to learn new tricks. It's in a bad shape. Probably needs someone to take care of him. Too bad that I don't think that there's anyone to take this little puppy in.

Piti soittaa yhdelle ihmiselle. Alunperin ottaa toinen ihminen kiinni. En saanut aikaan, pystynyt. Jouduin juomaan kolme olutta ennen kuin tartuin puhelimeen. Ja ihan vaan todetakseni, että se oli liian myöhäistä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.