IRC-Galleria

Sokeroidaan hiukan ja henki kulkee taas.

Kasvojen uurteita vois peitellä vähän meikillä. Vanhenen. Pitää varmaan ostaa tynnyrillinen meikkivoiteita.

Jos joku pystyis katselemaan mun normaalia toimintaa viikon ajan ilman, että näkisin ite tätä ihmistä seuraamassa mua, eli olisin kuin olisin yksin, niin tunnistaisikohan tää ihminen mua ollenkaan jos olisin sille jo valmiiksi tuttu?

Tosin tekemättömyyttä on vähän tylsä katsella. Mun toimintakyky on joko laskenut tai sit se on tasaantunu siihen samaan, mikä se oli ennen muuttoa. Pitäis laittaa vaatteet järkevästi kaappeihin. En saa aikaan. Vasta 3 kuukautta pitäny. Pitäis ilmottaa rikkinäisestä hanasta huoltoyhtiölle. En oo saanu aikaan. Ja piti tehdä liuta asioita, mutta en edes muista mitä ne oli. (Ja silti mulla on vielä, ainakin toistaseks, parempi muisti, kun yhellä toisella ihmisellä, eli en oo siinäkään voittaja.)

Ja tekis mieli nukkua loputtomasti, ihan kuten aina ennenkin, mutta pakotan itseni ylös joka päivä, jotta edes imitoisin normaalia elämää. Näyttelen noille seinille, että täällä elää joku.

Ja yksin saan enemmän luovia asioita aikaan, kuin jos olisin ihmisten seurassa. En vaan saa ikinä alotettua mitään. Ja seurassa ihmiset mun ympärillä haittaa mun toimintakykyä. Mulla menee aivokapasiteetista hirvee määrä siihen, et reagoin ympärillä oleviin ihmisiin. Yksin sen kaiken ajatusenergian saa vapautettua ohjattuun käyttöön. En vaan saa tosiaankaan paljoo aikaan ilman toisten inputtia.

Ja jos joku yrittää pakottamalla saada tekemään jotain, ni se on aika varma tapa saada mut tekemään just toisin, kuin mitä pitäisi tehdä. En tartte uutta äitiä. Oma kuoli jo. Ja isällä on niin huono taito asettua toisten ihmisten saappaisiin, että sen ratkasut on sitä mallia, että asiat voidaan tehdä ainoastaan oikein ja väärin, ja se miltä ihmisestä itsestään tuntuu, ei ole millään tavoin olennaista asioiden hoidon suhteen. Tunteilla ei ole väliä. Ei ole väliä mitä ihminen haluaa. Sen vaan on tehtävä, mitä sen pitää. Eli haistakoot vitun. Siinä vaiheessa kun ihmiskunta muuttuu pelkiks suorittajiks, niin tapan itseni, koska maapallolla ei oo enää mitään muuta elämää. Tai no ehkä eläimet.

Tunteiden ja järjen tasapaino ftw. Kysy varmaan keneltä tahansa psykologilta. (Paitsi, että psykologit ja psykiatritkin voi olla ihan sekopäitä. Ja toki alalle, varsinkin psykologia, hankkiutuu kohtuullisesti just niitä ihmisiä, jotka opiskelee halusta oppia enemmän omasta itsestään, kun oma sielunelämä vaikuttaa vaikealta. Loogista yy jea beibi.)

Ja tykkään juoda viinaa, koska siten on helpompi käyttäytyä epäsovinnaisesti. Mä nyt vaan oon käyttäytyny siten pikkulapsesta saakka. Ja se on hauskaa. Eikä siitä oikein toteutettuna ole kenellekään haittaa. Parhaimmillaan saa tehtyä vaikeista asioista helposti lähestyttäviä. Miten niin runkkaaminen on tabu, hä!?

Ja mun on pakko nukkua enemmän. Ensimmäinen päivä tänä vuonna, kun tunnen, että aivot toimii jotenkuten normaalisti. Kaks viime päivää on menny jotenki yksinkertastaen kaikki tapahtumat. Mielipiteetkin oli lukittu yksinkertasimman kaavan mukaan. Aivotoimintaa ei just tapahtunu. Olin aika heikkoa seuraa. Huomasin sen, mutta sille ei vaan voinu mitään. Ei kiva. Eikä se viina siihen nyt hirveesti auttanu. Jossain vaiheessa huomas olevansa selväpäisempi, mut seki kesti vaan hetken. Ja yks tyttö just itki mulle pari päivää sitte, että aivot tarttee unta. Jepjep. En varmaan tiedä, ku oon unettomuuden mestari.

Ja vaihteeks onneks yks ihminen auko mulle päätään mun toimintaa vastaan kunnolla. Harmi, että olin siinä kunnossa etten selittäny toimintaani millään tavoin järkevästi. Mut suututin sen. Ylläri. Asian ois voinu selittää noin miljardisti paremminkin. Kun puhuminen on niin saatanan hankalaa, ni ois kiva jos vois vaan siirtää ajatukset suoraan toisen päähän. Tai ainaki sillon, ku ne omat ajatukset on selviä. TAI sit voisin vaan olla hiljaa, ku se oli kai just nimenomaan ideana siitä asiasta. Jos jotain asiaa varaa ihan vaan hätätilanteita varten, ni ei siitä tartte mainita. (Ja mitään semmosia hätätilanteita tässä maailmassa ei kyllä äärimmäisten todennäkösyyksien mukaan tule, että joutuis pelaamaan tommosia kortteja irl.)

Ja leikin olevani joku vitun samurai. Mut ihan sama. Se on oma valinta. Ja sen valinnan mä tein ihan itse harkitsemalla aikoja sitten. Katsoin läpi koko elämäni, ja totesin, että paska veto mulle, mutta teen silti. Koska sydän sanoo niiiiiiiiiiin!!!! Haloo Helsinki on hupia joo. Ei tässä maailmassa tartte tehdä niin kuin kaikki olettaa, että ihmisen pitäis tehdä. Kaikkee ei oo tarkotettu kaikille. Sitten se, että tekeekö jotain vaan sen takia, että on helvetin tyhmä, onkin vähän hankalampi juttu. Missä vaiheessa ihmisen toimintaan pitää puuttua? Jos haluu mennä halaamaan karhuja, ni kannattaako ihmistä päästää tekemään niin? (Vastaus on kai ei, ku viime kerralla lopputulos oli 2 kuollutta. Ja karhu ammuttiin toki.)

Jos haluun pukeutua pinkkiin iltapukuun miehenä presidentinlinnan kutsuihin, niin deal with it. Jos se satuttaa sua, ni vika on sun korvien välissä.