IRC-Galleria

Ekan koulutehtävän palautus ois viimeistään 9 tunnin päästä. Ennakkotehtävä, johon tartuin vasta tänään. Pohjalukemiseks on laitettu noin 250-sivunen pdf Service Designista. Okei, siis palvelumuotoilua, joka on itsessään ihan järkevä ajatus. Koitetaan luoda palvelusysteemi, joka on asiakkaalle ja tuottajalle mahdollisimman helppo. En vastusta. Järjenkäyttö ja uusien ideoiden kokeilu ei oo yhtään huono juttu tässä maailmassa.

Harmi, että toi koko teksti on taas sitä hirvittävää kuraa, minkä takia haluisin niin totaalisesti lopettaa taas koko koulun (ennen ees ekaakaan oppituntia tänä syksynä).

"Tarvitaan hei kuus mind-settiä, että tän homman voi viedä läpi. Ymmärtäminen, ajatteleminen, luominen, filteröinti, selittäminen ja realisointi..."

Suurin osa mun koulunkäynnistä on käydä oppitunneilla, joissa selitetään tommosia "kekseliäitä" korulauseita, jotka perustuu jolleki yksinkertaselle idealle, jonka vois selittää alakouluikäselle parissa hetkessä. Toi koulun pakollinen tuntiläsnäolo rakentaa koko systeemin perustumaan sille, että opettajat tekee power pointteja, joissa ne pyrkii selittämään useemman tunnin koulupäivästä jotain suurimmaks osaks täysin turhanpäivästä dadaa. Ja koko Suomen virastoskene ylläpitää tommosta esitelmöintiä koulunkäynnin päätyttyäkin. Asian voi tarkistaa ettimällä kuinka monta firmaa tässä maassa on, jotka vaan lähettelee asiakasyrityksiin jonku moottoriturvan kertomaan kuinka luodaan innovaatioita.

Koko toi kielellinen tapa, jolla yksinkertasia alan xyz asioita esitetään mukatieteellisesti on musta ihan hirvittävää. Palaa käämi aina, ku joudun kuulemaan sitä kamaa. Koskakohan joku tajuu, että koko toi kieli perustuu ihan puhtaaseen markkinointikieleen. Eli tehdään asioista jännempiä ja mahtipontisemman kuulosia, ku mitä ne oikeesti on.

Ja opetusmetodit perustuu tolle, mitä?

Ihan sama kuinka hankala ihminen oon, ni ei voi olla mun vika etten pidä tippaakaan siitä miten meen kouluun tekemään suurimmaks osaks turhia tunteja. Ja jos joku vielä itkee, että "Sä et oo oikeen motivoitunu tähän hommaan", ni haloo. Motivaatio tulee siitä, että on innostunu eikä siitä, että pitäis olla. Aina voi toki esittää markkinointimiehen tapaan hymysuin, että kuinka on niiiiiin ihanaa ja superhienoa! Ja sit menee himaan istuu sohvalle ja totee ääneen "kettu mitä roskaa".

Mun aivoilla ois pitäny kymmenen vuotta sitte hankkiutua johonki hommaan, jossa teen käsilläni, tai vaihtoehtosesti jotain hommaa, jolla on joku järkevä funktio tietyn määränpään saavuttamiseks, minkä voi tehdä ihan normijärjellä varustettu ihminen.

Mut ei. Luulin aina, että pitää opiskella, että tulee fiksuks ja sit mennä töihin, joissa voi käyttää sitä opiskelussa saavutettua tietotaitoa. (Mikä on toki ihan validi toimintatapa monella oikeisiin töihin keskittyvällä alalla.) Hain kouluihin vaan kouluihin hakemisen takia enkä tienny yhtään mitä oikeesti halusin. Pääsin tosi pitkälle tolla tavalla. Kohta 30v ja ihan pihalla edelleen mitä mun kannattais tehdä. Tutkintoni saan (ehkä) suoritettua loppuun sit joskus seuraavalla vuosikymmenykselläni. Hienoa.

Ja kettu sentään. Ois myös kannanu vetää piristäviä huumeita se kymmenen vuotta sitte, ni oisin ehkä saavuttanu edes jotain. Hyvä ku kukaan ei kertonu mulle aikoinaan, että mun pää on kunnon dopamiininarkkari. Toimintakyky on toivottoman alhanen ilman jotain piristettä.

Tiedelehdessä oli kans hieno artikkeli. Väsymys aktivoi aivoissa hermoradan, joka alkaa välittää lisää dopamiinia. Hienosti kertoo miks oon aina kokenu olevani paljon toimintakykysempi väsyneenä. (Ei että virheidenteko ei lisääntyis väsymyksen takia.) Sama vaikutus alkoholilla. (Humalatila lisää taas virheitä.)

Joskohan saisin ton ekan koulutyön alotettua. Erilaisten myrkkyjen ongelma on siinä, että niillä on rajallinen vaikutusaika. Pitäis tehdä toi kouluhomma nyt tai menee hirveeks kärsimykseks ja tuolillapyörimiseks myöhemmin illalla. Vois kanssa opetella pari hyvää korulausetta ekalle tunnille jos tulee kyssäri käsitellystä aiheesta. Kouluun vaan meikkiä naamaan, siistit kuteet ja teatterilaisen lavallaolomeininki päälle, ni hyvä tulee.