IRC-Galleria

Oon selkeesti missannu jotain. Kaverit on jo vuosia pelannu pöytäroolipelejä aina väliajoin ja en oo koskaan mitenkään ollu kinostunu niistä seteistä. Vuos sitten tosin mietin, että vois olla kivaa. Kuitenkin vasta tän vuoden vaihtumisen hetkellä totesin näille tyypeille, että joo, voisin kokeilla. Ja helvetti. Sehän oli hyvä veto.

Tää pieni kaveripiiri oli alottanu tilkan aikaa sitte hauskan scifitaustasen pelin ja pelannu sitä omilla hahmoilla pari skenaariota. Mutta just nyt tilanne oli hyvin muuttunu, et oli tyhjä tilanne, josta jatkaa hyvin. Kaiken lisäks näiltä sankareilta puuttu pilottihahmo. Ja loin sitte salakuljettajapilotin pohtimalla viikon verran, ja ite pelisessiossa olin kännin ja krapulan välimaissa ja kirjotin nopeesti loogisen taustan sille hahmolle. Ja pelinjohtaja kirjotti mut sisään siihen maailmaan ja muiden pelaajien keskuuteen ilman ongelmia, koska se mun hahmo oli pilotti, jolla oli oma alus. Eli just jotain, mitä tarvittiin anygays. Jei.

Olin kattonu kolme sekuntia jotain pöytäropeohjeita, et miten tommosta pelataa, eli osasin silleen odotella, et tulee jotain olennaista ja yhdistelin sit oman hahmon taitoja sopiviin tilanteisiin. Ja pääsin heittelee noppaa heti ku mun hahmolla oli just sopivaa taustaa pariin keissiin. Lopputulos oli harvinaisen hupia. Tykkäsin heti. Löysin itteni kännipäissäni baarin naistenvessasta mieshahmolla, josta löysin lavuaariin kuseskelevan varastetun tavaran diilerin, jotta yks toinen pelaaja sais mahdollisesti lisää kamoja. Pelinjohtaja oli hirveen hyvä keksii ja kuvailee hauskoja ja jänniä tilanteita.

Ja nää muutki pelaajat näemmä tykkäs mun hahmosta. Päädyin jopa kesken session vielä painimaan yhen toisen pelaajan kanssa, ku oma hahmo oli eniten pimennossa kaikesta maailman jännemmistä seteistä, ja oli painumassa vittuhun, ku toinen hahmo yritti pysäyttää. Heitettiin sit noppaa vastakkain ja pääsin vetäsee tätä tuttua käkättimeen. Ja samalla avaamaan omalle hahmolle toooosi salaisia juttuja, ja siten sitomaan sitä vielä tiiviimmin siihen maailmaan ja tohon muiden hahmojen porukkaan. Muut kaverit tykkäs mun hahmosta ja sen toiminnasta. Jeejee. Kaikilla oli kivaa. Whii.

Nyt täytyy vaan toivoa, että mulla on tarpeeks aikaa sijottaa tohon. Mielelläni jatkan tota ja kinostaa mitä tapahtuu ja mitä kaikkien hahmoille tapahtuu kans. Sinänsä toi peli oli tavallaan hauska, ku se ei ollu semmosella tosi tiukalla d&d-säännöillä pelattavaa, vaan enemmänki tommonen, et luodaan tarinaa laajasti pelaajien toimesta ja mielikuvitus on rajana sille mitä tapahtuu. Pelinjohtaja vie aina joihinki isoimpiin keisseihin, joissa pelaajat saa sit pienen kuvailun jälkeen keksiä ihan ite, mitä ne tekee. Ja esineet on suhteellisen rajottamattomia. Niitä joko on tai ei oo riippuen hahmojen skilleistä, kuvaillusta erikoisvarustuksesta tai vaikka ympäristöstä. Ei tarvii pitää kirjaa jokaisesta vitun laastarista tai ammuksesta.

Mietiskelin siinä pelin kulkiessa, että vois kanssa olla ihan kiva olla pelinjohtaja tollasessa pelissä. Tykkäsin tänhetkisestä pelinjohtajasta ja kuulemma tää yks meidän pelaaja on kans ihan vitun hyvä. Paha sanoo. Ehkä olisin liianki tiukka. Ja onneks turha miettiä tommosia juttuja. Ei mulla oo aikaa. Ainoita hienoja asioita mussa itsessäni on ihan järkyttävä yliaktiivinen mielikuvitus anygays, ni voisin olla tommosessa ihan hyvä. Mut aika. Ei vaan riitä. Vaikken ikinä oikeesti tee edes yhtään mitään.

Miten mun kaikki aika menee hirveellä kiirellä siihen etten tee mitään?