IRC-Galleria

Ruotsissa asuva setä kyselee aina mun naisten perään. Ei ehkä jaksa aina kertoa sille mistään mitään. Ainoo ihminen about tässä maailmassa, jota pitäis kiinnostaa mun ihmissuhdeasiat on minä. (Tai toki niiden kyseisten suhteitten toisten osapuolienki kait.)

Oon niinku 30 nyt, ja ei vakituista parisuhdetta. Ja ei mua liikuta se parisuhteettomuus. Ylipäänsä naisen oon löytäny sängystäniki joskus varmaan yli vuos sitte viimeks, ja ei sitä tuu ajateltua. Jos vastaavaa ohjelmaa haluis, ni senku alkais tekemään asian hyväks jotain.

Tiedän olevani niin se8n, et mua ei itseäni kinosta juuri ketkään tippaakaan normaaleilta vaikuttavat ihmiset anygays. Ja just se omalaatusuuden tunnistaminen auttaa ymmärtämään sen realiteetin, että aika moni ihminen pitäis mua aika vitun mielenkiintosena tapauksena, jos pääsis tutustumaan tosi läheisesti. Ja en ajattele tota hirveen positiivisessa mielessä (vaikka on mussa tosi ihania ja kauniita ja hauskoja ja seksikkäitä puoliaki paljon joojoojoo... -.- ).

Itkettää ja pelottaa ja naurattaa kaikki ne ihmiset, jotka itkee paniikinomasesti, että niiden pitäis saada se "oma kulta" ja sit ois paras ku se ois siin ikuisesti ja olis kivaa niin...
Jumalauta parisuhteet vaatii vähän enemmän ku oman halun. Parisuhteet on kakssuuntasia tsydeemejä, ja jos ei osaa muuta ku "haluta", ni se on aika vitun paska peruste parisuhteelle.

Mitä sä annat sille toiselle?

Ja jos se vastaus on "seksiä", niinku pelottavasti jotkut naikkoset joskus oikeesti selittäny, ni jumalavita mun tekee mieli juosta ja lujaa. Niinku toiselle planeetalle karkuun moisia tapauksia. Sieltä voi sit kiikaroida kuinka tervehenkisiä parisuhteita kyseiset ihmiset pystyy saamaan aikaan. Tai venaas... Nope, ei sittekää, en vittu haluu joutuu kattoo sitä ees miljoonien kilometrien takaa.

Ymmärrä itseäsi. Ymmärrä muita. <-- Jos tolla lähtee liikkeelle, ni ei voi mokaa ainakaan ihan hirveen pahasti. (Paitsi toki totaalisen vitullisesti, mut ihmisiähän me tässä ollaan, vittu jee.)

Huoh. Ehkä oon vaan väsyny. 'Tää järkee ragee. Oon oikeesti vaan ite niin väsyny ihminen, etten jaksa lähtee tonne ulos hymyilee tsikseille ja panostaa hommaan vaan, että saisin viereeni jonku, johon pitäis jatkuvasti panostaa vaan lisää henkisesti. Oon vaan liian väsyny. Mulla ei oo just natiivisti sitä "jotain annettavaa".

Saan mä aina välillä jotkut hymyilemään. Mutku ei helvetti ite jaksa. Vä-syt-tää...

(Onneks aina voi sattua ihmeitä. Ehkä joku kaunis päivä joku ihminen tuntuuki taas tosi kivalta. Ehkä joku päivä ei väsytä niin paljon ettei jaksais elää. Ku vittu ei viittis delaakaan.)

Lähtekää toki aina kahville silti. On se yleensä kivempaa ku jäädä kotiin tekemään niitä asioita, joita tekee joka päivä anygays.

"I'm responsible for my own happiness? I can't even be responsible for my own breakfast." -Bojack Horseman