IRC-Galleria

Palasin juuri musiikin teoriatunnilta. Solfa 1 tai mikä nyt onkaan nykyään nimeltään. Mun pää ei kestä. En osaa mitenkään liian hyvin laulaa suoraan nuoteista ja äänialani on mitä on. (Tosin riippuu tarpeesta, joskus hyvinkin versatiili, ei kuitenkaan teorian kohdalla.) Ja siellä on 17-vuotiaita kanssaopiskelijoita, jotka laulaa niin kauniisti, (jep, tyttöjä ovat) et mulla ei ole mitään jakoa siellä. Ne kuulostaa kuorolaisilta. Ja niillä taitaakin vissiin olla kuorotaustaa... Mä en vaan kestä. Mä oon aika varma etten pääse tota kurssia läpi. Mun pitäs harjotella ihan sairaasti. Just jotain laulua. Gimme a break! MÄ SAAN FYRKKAA SJUNGAAMISESTA!!! (Joo, ihan vitusti. Melkeen niin paljon, et oisin joskus saanu enemmän rahaa käteen, ku heittäny menee illan aikana (lisäksi konkreettisesti heittänyt menemään)) Ja yleisön mukavia puolia on yleensä se, että ne ei ymmärrä mitä ne kuulee.
Tää on toinen kerta ku oon tolla kurssilla. Se ois nyt pakko päästä läpi nyt tai kadun sitä koko loppuelämäni. Mut se on vaikeeta. Ja mul tulee hirvee fiilis siellä olosta. Ei oo tervettä. Pitäs vaan olla semmonen happy-go-lucky-tyyppi, joka hoitaa kaikki hommat turhista huolehtimatta. Tai ainaki ne hommat, jotka nappaa.

Ja nyt alkaa vihdoinkin olla sillä tavalla, että joko alan tula vanhaksi tai sitten ihan vaan tyhmäksi (tosin tyhmä olen ollut viimeiset 21v). Löysin itseni puoli kuusi aamulla nukkumasta istuvassa asennossa sänkyni vierestä. Mahtoi olla hyvä paikka goijata. Ei tosiaankaan tunnu järkevältä, ettei enää löydä edes sänkyyn asti nukkumaan. Aamuisin on aina parasta jos herää omasta sängystään (tai jonkun mukavan ihmisen sängystä sen vierestä). Eli miten voi olla niin helvetin vaikeeta kavuta sinne asti.
Oon vaan tulossa tyhmäks. Sitä se on.

Martti kysy tuopille tai parille. Ei oikeen pygenny täs kondikses. Perseest olla kipee.

Oon pipi. Ekaa kertaa johonki kymmeneen kuukauteen. Tosi ilkee flunssa. Pygee ees kävelee. Heikottaa... Janottaa... jne. Ei viittis olla poissa tunneilta. Pakko vissiin mennä maaten.
Ja niin, näin äsken mielenkiintoisen unen: Jotkut kolmikätiset hirviöt oli hyökänny Suomeen ja kaappas mun faijan. Päätin sit lähtee kostamaan ja puolustusvoimat lupas jotain tukee, ku jaksoin valittaa kuinka kaikki on ihan vitusta. Sit selasin jotain tiedustelun digikameralla ottamia valokuvia niistä öttiäisistä ja siinä kameralla oli tallennettuna myös videokuvaa jostain Tähtiportti-tapasesta sarjasta, jonka jakson idea oli, et yks mies oli muuttumassa asteroidiks. Ja maailmassa kuulemma elää kaks hyttyslajia, jotka voi aiheuttaa tämmösen ongelman jos ne onnistuu pistää. Taidan olla ehkä pienessä kuumeessa kun nään jotain ton tapasta.
Sanotaan et tommosta paskaa mä en vastasuudessa ala kattoo. Jos joskus näätte mut nukkumassa jossain ja vaikuttaa, et nään jotain tommosta sekoilua, ni tulkaa potkimaan perseelle, et herään mahdollisimman nopeesti.

Ensin Baarikärpäseen ja ku se oli helvetin tukossa, ni sit tapaamaan yhtä frendiä Mamaan. Ja siinä matkalla olin saanu tekstarin, jossa se kerto et oli lähteny himaan. Valitettavasti luin sen viestin vasta ku olin jo Mamas. Ja yritän sopii itteni kanssa, et en enää IKINÄ hengaa Mamassa minuuttia pidempään yksin. Siel saa liian hyvin seuraa. Ja jos perusheteron miehen suuri fantasia on käännyttää lesboja, ni ihan sama. Homomiehet yritti käännyttää mua aika hyvin. "Ei noin homo jätkä voi olla hetero." Ei tätä enää. Ei ei ja ei.

Lähdettiin lehtijoukkalinjalaisten kaa bilee. Oli hauskaa. En jaksanu loppuun asti. Sammuin eteiseen.

Kitara ja juomaa. Eilen. Kivaa.

Kun heräsin tänään aamulla, niin ei ollut mitään tietoa miten olin sänkyyn päätynyt. Pörssin kautta Ankkapuistoon ja sieltä Baariin. Ja kun muut lähti, ni mä tilasin itselleni viel 2 "jotain kivaa" -drinkkiä. Ja siihen toiseen tuli aika runsaahkosti alkoholia. "Hups", on kyl ihan kiva kommentti baarimikolta, ku se on kaatamas viinaa lasiin. Muut lähti ja jäin vetämään sit kaks lasillista jotain 10 minsassa. Sit katkes filmi. Leikin kuulemma kännykällä. Jännää. Aamulla katto pyöri ympyrää ku avas silmät. Ei paha. Kohta taas juomaan giniä ja olutta.

Kävin tänään pitkästä aikaa kouluilemassa. Samalla kävin Kallion Pörssissä. Ja otin... kahvin. Ihan jees mesta.

Ja btw, pääsin opiskelemaan lehtijournalismia Hellcityn Helvetinkieliseen Kansanopistoon (HEO). Mutta, silti armoton vitutus.
Se jenkki on jääny vaivaamaan mua pahasti. Ei oo vuosiin ollu tämmöstä ihan puhdasta paskaa fiilistä, varsinkaan jonkun ihmisen takia. Ja jumalauta jos se sai käsityksen, et se feidattiin, ni vittu voiko enää pahempaa olla. Aloin juttelemaanki sille sen takia, et se näytti yksinäiseltä. Ja pari sekuntia, ni sain sen nauramaan. Jos jotain sanottavaa siitä tytöstä oli, ni sillä oli ainaki vallottava hymy. Jäi mieleen. Pahasti. Nyt ainakin ymmärrän mistä Shane MacGowan laulaa biisissä A ghost of a smile.
Just suurin asia, mikä tässä hommassa riivaa on se, et yksinkertasesti hävitin sen tytön. (En tosin kauaa etsiny ku aloin olla aika tuubassa, ja ois tietty voinu käyttää ees jonku minuutin siihen hommaan... vitutusvitutus.) Tietty ois voinu olla et se feidas mut, mutta epäilen, koska se näytti nauttivan mun ja kavereiden seurasta. Ei voi tietää. Ja mä jopa hyväksyisin sen paljon paremmin jos niin ois käyny, koska mistä se voi tietää millä motiiveilla mä sen seurassa hengasin. Tietääkseni Suomi on naisille mielenkiintonen paikka, ku baareissa ei yleensä pääse turhista iskuyrityksiä yrittävistä jätkistä eroon muuta ku pyytämällä, et jätkä painuu vittuun. Ja mitkä mun motiivit sit oli? Ei mitkään. Jumalauta ku näin tytön, joka näytti yksinäiseltä, ni piti vaan koittaa parantaa sen iltaa. Se onnistu kyl. Mut loppu jäi isoks kysymysmerkiks. Ja mulle ois riittäny et oisin päässy sanoo sille goodnight and farewell. Tekee pahaa.