IRC-Galleria

Taksikuski kaahas aika sairasta kaasua lentoasemalle. Eipä siinä mitään. Ehtipä ainakin nauttia pitkästä paskasta.

Airbus 320 ei ollu ihan mua varten rakennettu kone. Mulla on niin pitkä, että oli vaikee saada itseään mahtumaan niihin penkkeihin, jotka on muutenkin valmistusmalliltaan "Ergonomia on niille, jotka ei kestä kipua".

Mitä Irlannissa oli? Aika oma maailmansa. Hyvää ja huonoa ihan kuten muuallaki. Roskakoreja oli paljon verrattuna Suomeen. 30 metrin välein viimeistään oli roskis joka kadulla. Autot kaahas ihan kivaa tahtia noin kotioloihin verrattuna, mutta vähemmän siihen kiinnitti huomiota, kun irlantilaisten jalankulkijoiden tapaan liikkua. Siellä jalankulkioille on käytännössä vaan yks valo: keltanen. Eli aina voi mennä autotien yli. Erotti helposti turistit, kun ne, eli minä myös, jäi aina venaamaan, että punaset valot muuttuis vihreeks. Ja vihreä kesti aina sen 3 sekuntia.

Irlantilaiset... En koko matkani aikana nähny yhtään oikeesti herkun näköstä irlantilaista. Kaikki ne niiden naiset oli hyvin... hyvinhyvin, niinno. Semmosia ku ne nyt oli. Ja "aina" kauheet rytkyt päällä. (Sovin itse hyvin joukkoon, ku mulla oli semmosen mallin sporttifleecee, joka oli joka toisella Paddyllä.)

Howthissa näin kauniin naisen. Katoin ensin, että se ois irlantilainen, mutta sit tajusin, että se oli siellä turistina. Noo, en menny kysymään mitään. Se jäi kuitenkin mieleen. Saman päivän iltana ihan eri puolella kaupunkia nään sen saman naisen Temple Barissa. Kun huomasin sen, ni tajusin, että olis loisto tilaisuus käydä jututtamassa, että mistä se oli kotosin. Menin takas käymään kavereiden luona vaan todetakseni, että kaikilla oli juomat loppu ja oltiin lähdössä seuraavaan baariin. Ja sit ne "autto" mua tyhjentämään mun oman juoman. ...eli ovesta ulos ja tyttö jäi sinne baariin enkä ikinä saa tietää mistä päin se oli. (Ja että oisko se ollu hyvä ottamaan... osaa.)

Saatanallisen kallista. Viis euroa pintti ja sitähän piti litkiä joka mestassa. Joutu nostaa rahaa aika reippaanlaisesti. Mut oli se sen arvosta. Hyviä musabaareja. Tosin maanantaina vikana iltana kun kierreltiin niitä kapakkeja, ni todettiin, että maanantaisin niissä esiintyvät soittajat on ihan vitullisen huonoja. Pl. Temple Barissa oli ihan kovahko nuorempi jannu kitaran kanssa ja yhessä toisessa mestassa oli yks nainen, joka osas laulaa aika hienosti. Himmeellä vibralla.

Käveltiin ihan homona. Ensin kiivettiin Howthissa sunnuntaina perkeleellisen korkeelle mäelle, jonka varrella oli liian rikkaiden ihmisten asuintaloja. Mäen päällä baariin ja rantanäkymällä varustettua vuorenrinnereittiä takasin alas. Oli upeet näkymät. Aikaa palo ku ois vedelly kerosiinilla. Seuraavan päivän aikana mentiin tutkimaan Phoenix Parkia, jossa oli sit illalla Coldplay. Tultiin siihen lopputulokseen, että Phoenix Park on ihan SAIRAAN iso mesta. Otettiin loputa taksi takas, koska ei pystyny enää kävelee takas. Ja maisemat siellä puistossa ei ollu nyt kummosemmat. Ku puistoks siellä ei oikeestaan ollu mitään. Mitään.

Full Irish breakfast. Tarkotti sitä, että ateria oli hyvin lihaisa. Ei ollu ihan mun juttu. Ruoka sinänsä oli perhanan hyvää. Käytiin kapakoissa syömässä ja se mättö oli uskomattoman maukasta, ja sitä oli PALJON. "Sulla on aika pieni annos" --> tarjoilija mättää lautaselle lisää kamaa, niin että reunoilta valuu pitkin lattioita. ...ja lammas oli namia.

Spermac. Ei enää sinne. Vaikka paikka onki 24/7 auki, ni ei semmosissakaan mestoissa nyt ihan kaikkea roskaa pitäis myydä.

Joka paikassa vartijoita. Kun liikkeet meni kiinni, ni ovelle tuli joku läski tai musta mies seisomaan kiinni olevan oven eteen koko yöks. Kai se tulee halvemmaks maksaa siitä jollekki, ku korjata ikkunoita ja korvata esineistöä harva se päivä. Perushäirikköporukkaa oli kyl sen verran. Narkit roks. Työttömyys ja vittuuntuneisuus on IN. Kakkaa katanaan. Ja päälle banaani.

Helvetin hauskaa oli, mutta olisin halunnu olla muualla. Hyvin mä priorisoin päässäni. ...no kai känni Suomessa on sit aina jotenki helpompaa. Ja mitäkö tein heti Suomeen päästyäni? No saman tien, kun astuin ulos lentokentän bussista, niin astuin sisään lähimpään Alkoon ja ostin pullon Kossua.

Kossua, kossua...

Kolme päivää tiukkaa fiunaa. Höpö höpö. Ensin Hesarin Sivuaineapproon näkemään tuttua tyttöä, jota en ollu nähny kolmeen vuoteen. Ja mikään ei ollu hirveesti muuttunu. Molemmat oli ehkä vaan vanhentunu vähän.

Tokana päivänä heti ku oli selviytyny kohtuullisen kamalasta krapulasta, ni piti juosta Kaivariin juomaan viinaa uusien opiskelijatuttujen kanssa. Ja sillä viinalla saiki sitte läträtä ihan tosissaan.

Ja kolmantena päivänä piti ensin mennä kaupungille syömään sushia, mutta se muuttu nopeesti Vantaareissuun, jossa vedettiin tacoja ja sangre de toroa ja gran sangre de toroa. Nams. Sieltä Ankkapuistoon juomaan pari olutta ja törmäys joihinkin pikku-alppilanlukiolaisiin. Sieltä bar21 ja siellä reippaasti viinaa. Taksilla keskustaan DTM:ään, jonne ei sit menty, vaan mentiin Cubaan, jossa nähtiin JUFO! Siellä liikaa viinaa ja mutkien kautta Iso-Roballe treenikselle nukkumaan. Okei.

Pitäisköhän ottaa vähän kossua?

Olin taas myöhässä aamulla. Juoksin äkkiä autoon ja harrastin lievää kaahausta (lain sallimissa puitteissa tietenkin). Pääsin melkein Hartwall-areenalle, kun jostain ilmestyi musta Volvo ja se pysähtyi valoihin eteeni. Silmäni reagoivat johonkin, mitä en heti tajunnut. Vein katseeni alemmas ja sain hetkellisen sydämenpysähdyksen.

VOI JUMALAUTA! Se perhanan auto, jonka taakse pari viikkoa sitten kyykistyin tupakalle ilmesty taas. Se, jonka rekkari sattuu muodostamaan nimen, jonka muistamisesta haluan eroon. SAATANAN SAATANA! Tää on jo ihan kusetusta. Kuinka voi olla? Hyvä etten hypänny siinä autotiellä ulos autosta ja menny repimään sitä Volvon kuskia ulos ja huutamaan sille, että mitä helvettiä se oikeen meinaa.

Joku raja jo tässäki elämässä pliiiiis!

Uuuuuuuuuuh!

Nyt se on todistettu. Mä en osaa pitää hauskaa. Kuinka näin kävi? Koska näin kävi? Mitä?

Ainiin, oon aina ollu tämmönen. Muistan ku lukion ekalla yks mulle tuntematon jätkä sano fyssan tunnilla jonku opettajan hauskan jutun jälkeen mulle, että "hei, on ihan okei nauraa".

Ja joku kuukaus sitte pieni ihminen kysyy olenko kertaakaan nauranut oikeasti illan aikana.

Mitä?

Ja eilen ois pitäny olla hauskaa, mut ei vaan ollu. Pitäisköhän hakee Ylioppilasteatteriin, kun oon näin etevä feikki. Niillä on haku päällä.

Löysin laukustani kaikkien nuottien välistä MURSKAANTUNEEN ETANAN!

Ei helvetin helvetti. Pääsee melkeen itku, ku käytin noiden nuottien tekemiseen niin sairaasti aikaa ja noi on melkeen kaikki nyt käyttökelvottomia. Haisee niin järkyttävälle. YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

Lexx. Sekopäisin sarja koskaan IKINÄ.

Sain vissiin flunssan viikonlopusta. Kurkku on kipee. Hauskaa et keskiviikkona pitäis alkaa koulu ja sit joutuu ehkä mennä sinne kipeenä.

Autolla vai julkisilla? Orjavankkurit on kyl kamala matkustusmuoto.

Spancill hill keskellä yötä illan vikana biisinä oli kyllä paras valinta ikinä. Olen paras.

Suoraan sanottuna aika perussetti. Käytiin soittamassa hyvin känniselle yleisölle. Keskellä yötä soiteltiin Uralin pihlajaa. Muut meni nukkumaan ja jäin kitaristipianistin kanssa juomaan viimesiä juomia. Meni aamuun asti.

Ehdin nukkua just hetken ja sit pitikin jo lähteä. En tajunnu mistään mitään. Kokovartalokooma. Aamu on muutenkin aika hämärä.

Osaan kai laulaa jonkun verran. Edelleen. Hopeinen kuu ei mene enää niin hyvin kuin joskus, mutta moni muu biisi toimi paremmin kuin loistavasti. Joskus myöhään illalla/yöllä vedin minimaalisella kitaran säestyksellä Niin minä neitonen sinulle laulan. Se kuulosti hyvältä. Todella hyvältä. Vitsi oli siinä, että idea oli tehdä siitä biisistä ensimmäisen säkeistön jälkeen ylinopee humppabiisi. Kun rumpalin piti lähteä tekemään Eläkeläiset-sisäänmenofilliä, niin se mietti hetken ja sanoi: "Hävettää lähtee vetämään tätä humpaks". --> drumfill --> humppaa. Ja silti yleisö tykkäs.

Mun pitäis ehkä ryhtyä Johnny Cashiks, koska sen biisit toimii mun äänellä ihan sairaan hyvin. Vedettiin Folsom prison blues ilman, että oltiin ikinä soitettu sitä. Sekin meni loistavasti.

Koskakohan sitä on ollut viimeksi näin väsyny?

Ei tule hirveesti kohokohtia mieleen illan ohjelmasta. Ehkä siks, että melkeen kaikki biisit toimi niin järkyttävän hyvin. Meidän pitäis ehkä oikeesti tehdä keikkaa useemminkin, koska ei me mitään paskoja olla. Itse asiassa me kuulostettiin ihan liian hyvältä. Ja kaikki siten, että pidettiin 2,5 treenit ennen keikkaa. Pakko nostaa hattua itselle ja muille bändiläisille. Vittu me ollaan parhaita. Muut syökööt paskaa.

Niiiiiiiiin, jossain vaiheessa iltaa paikalle saapui afrikkalainen bongorummun soittaja. Täytyy sanoa, että pitää ehkä vähän muuttaa käsitystä siitäkin harrastuksesta. Se koko homma oli tosi hyvä. Semmonen tietty kokonaisuus se soittaminen. Siinä on muutakin ku vaan sitä, että vähän hakataan rumpukalvoa. Ja se mies oli PARAS. Jossain vaiheessa me soitettiin irlantilaista kappaletta ja se otti jostain pussistaan jonkun huilun ja tuli siihen lavalle meidän kanssa soittamaan jotain aivan överikäsittämättömiä improvisoituja melodioita. Biisiin, jonka se kuuli ekaa kertaa elämässään. Oli pakko todeta sille, että se oli ihan käsittämättömän loistava. Ja ihan sairaan mukava mies. Itse asiassa vois ehkä melkeen sanoo, että illan kohokohta oli se, kun se kaveri tuli fiittaamaan meidän kanssa sen huilun kanssa. Se oli vaan jotain niin käsittämättömän upeeta. Pitäisköhän muuttaa Afrikkaan?

Miehisyys on rooli. En täytä siihen edellytettyjä luonteenpiirrevaatimuksia. Ellei ole pakko.

Miehenä oleminen on rankkaa puuhaa. Pitää olla töissä hiessä raahustava tehokone, kova ryyppämään ja isä. Roolimalli. Lapsille.

Hoidetaan työ, vaimo ja lapset... Paskat. Otetaan se dikki pois ja mitä jää jäljelle?

...tai otetaan kaikki vaatimukset pois ja mitä sitten jää?

Minä. Joku täysin eksynyt ja joka paikkaan venyvä apina. Käyn banaaneilla. Eilenkin tuttu katseli silmiin säälivällä katseella. "Sä et vaan oo oikeen kunnossa."

Äsken oli vielä hirvee kiire. Piti vääntää viimesiin nuotteihin vihoviimeset merkinnät. Sit olis jo pitäny olla treenikämpällä, mut oli pakko syödäkin jotain.

Puhelin soi. Kaikkeen + tunti.

Tänään ohjelmassa noin 45:n kappaleen verran harjottelua ja sitten taiteiden yöhön tekemään jotain. Ehkä kuuntelemaan DnB:tä, ehkä jotain muuta. Huomenna pitäisi olla klo 12 keskustassa ja käydä sushilla kahden sankarin kanssa. Sitten ennen neljää pitäisi olla Pikkalassa kasaamassa lavaa. Klo 5-6 ehkä jo soittaa jotain. Klo 8 olla sikahumalassa ja toivoa, että bongoja hakkaava mozambikilainen jaksaa vetää useamman tunnin setin. Ehkä lisää soittoa jos yleisö toivoo. Ei tule kuulostamaan enää hyvältä, muttei väliä. Eihän sitä myöhempää settiä ole edes tilattu. Lopuksi lavan purku keskellä yötä kontallaan. Onneksi luvattiin majoitus.