IRC-Galleria

Ei ne kaikki, ei todellakaan, mutta ne epätoivoiset, persoonattomat ääliöt baareissa.
Tässä juuri vähäsen aikaa sitten vastentahtoisesti tutustuin johonkin kaverin kaveriin. Ulkonäöstä jo tiesin ettei kiinnosta, mutta tuntui että hyvien tapojen mukaisesti pitäisi seurassa jotakin sillekin tyypille puhua. Niinpä sitten avasin hedelmälliset keskustelumme.
Ensinnäkin, jos kerron missä olen työssä ja toinen kysyy heti "miks?" on epäsuosio taattu. Jos sanon että tykkään olla siellä niin eikös tule toinen samanlainen tyhmä kysymys perään. Sitten tämä tyyppi yrittää väkisinkin jatkaa takeltelevaa keskustelua aiheesta mistä hyvänsä kunhan vain kaikki huomioni keskittyisi häneen kavereideni sijaan. Se tunkee naamansa kokoajan ihan sentin päähän ja käsi liikkuu jossakin selkänojan ja niskani seutuvilla estelyistä huolimatta. Sitten se pyytää tanssimaan, ei, huono biisi, se pyytää toisen kerran, ei huono biisi taas, ja kolmannen, okei, mut kaverit tulee kanssa. Yritän pakoilla sitä tanssilattialla keskittymällä tyttökaverini seuraan, mutta kai se torvi pitää sitäkin jonain houkutusleikkinä. Kun sitten ollaan tarpeeksi kännissä, voidaan alkaa puhua jo parisuhteesta. Kun sanon ettei kiinnosta mitkään romanssit, niin se haluaa mun kanssa vakavaan suhteeseen "koska, vittu sä oot niin kaunis, vittu oikeesti" ja kun sanon etten halua nyt vakavampaa niin "ainahan sitä voi mennä kahville" ja kun sanon etten kiinnostu hänen kaltaisistaan miehistä niin "mut vittu, mä oon oikeesti kiva ja mulla on hyväpalkkanen työ ja oikeesti vittu mä kohtelisin sua ku prinsessaa". Kun vihdoin alkaa ahdistaa niin paljon että ollaan lähdössä viettämään tyttöjen iltaa muualle, kinuaa tämä säälittävä tampio vielä numeroa ja vaikken anna sitä, hän vaatii minua ottamaan omansa ja soittamaan "koska mä oon oikeesti tosi kiva ja vittu, ei meidän tarvii naimisiin mennä vaikka me kahvill käytäis, kyl mä sun vuoks tuun tuolta 50km:n päästä millon vaan, oikeesti, vittu, jooko?!" Okei, uskotaan, otan sun numeron mut en lupaa mitään (=en todellakaan soita). Moimoi, ÄLÄ HALAA MUA, heihei! Huh, päästiinpä siitä.

No, eikös seuraavana aamuna jo tule tekstaria tämän äijän numerosta hymiöjen kera. MIKÄHÄN PENTELE SAI SEN RETALEEN LUULEMAAN ETTÄ HALUAN KUULLA SIITÄ VIELÄ? JOS EN ANNA NUOMEROANI, EN HALUA MYÖSKÄÄN KUULLA TYYPISTÄ, PISTE. Yhteinen kaverimmekin varsin hyvin tiesi etten varsinaisesti pitänyt tästä urposta, mutta pitäähän kaveria auttaa niin mäessä kuin naisten pyynnissä, ja antaa tytön numero.
Siinä vaiheessa piti ryhtyä tylyksi.

Olis mukavampi olla ihan kiva mutta näköjään se tarkottaa vähän liikaa. Ollaan sitten bitch.